Vatikaanin toisen konsiilin liturgisen uudistuksen jälkeen toteutettiin Eukaristian vietossa entistä runsaampaa, vaihtelevampaa ja sopivampaa pyhän Raamatun lukemista. Dogmaattinen konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta korostaa Jumalan sanan merkitystä Kirkon elämässä näin: ”Kirkko on aina kunnioittanut jumalallisia kirjoituksia, samoin kuin myös itse Herran Ruumista, kun se varsinkin pyhässä liturgiassa lakkaamatta nauttii elämän leipää sekä Jumalan sanan että Kristuksen ruumiin pöydästä ja tarjoaa sitä uskoville… Pyhissä kirjoituksissahan Isä, joka on taivaissa, lähestyy syvästi rakastaen lapsiansa ja puhuu heidän kanssaan. Niin suuri on Jumalan sanan vaikutus ja voima, että se merkitsee Kirkolle tukea ja voimaa, Kirkon lapsille uskon lujuutta, sieluille ravintoa ja hengelliselle elämälle puhdasta ja ikuista lähdettä.” (DV 21) Kirkkoisä Hieronymus, joka käänsi Raamatun latinan kielelle 400-luvulla, kerran lausui: ”Joka ei tunne Raamattua, ei tunne Kristusta.”
Raamatun lukukappaleet
Kun Pyhässä Messussa luetaan Raamattua, Jumala itse puhuu kansalleen, ilmoittaa lunastuksen ja pelastuksen salaisuuden ja ravitsee hengellistä elämää; ja Kristus, joka on läsnä sanassaan, julistaa ilosanomaa (SC 7, 33). Siksi kaikkien on kuunneltava kunnioittavasti Raamatun lukukappaleita, jotka muodostavat liturgian tärkeän osan ja joiden välityksellä uskoville valmistetaan Jumalan sanan pöytä ja avataan Raamatun aarrekammio (SC 51). Sanan liturgia käsittää lukukappaleita ”profeettojen kirjoituksista” eli Vanhasta testamentista ja ”apostolien opetuksista”, nimittäin heidän kirjeistään ja evankeliumeista (KKK 1349).
Sunnuntaihin ja juhlapäiviin kuuluu kolme lukukappaletta: profeetat, apostolit ja evankeliumi, joiden kautta kristikansa johdatetaan tuntemaan koko Jumalan tahdon mukaan katkeamattomana jatkuva pelastushistoria (RMYJ 318). Arkipäivien lukukappaleiden kirjassa on vuoden jokaisen viikon arkipäiville varattu omat lukukappaleet. Siksi niitä onkin yleensä käytettävä niille merkittyinä päivinä, ellei samaksi päiväksi satu juhlapyhä tai juhla (RMYJ 319). Erityisiä Raamatun lukukappaleiden valikoimia annetaan niitä messuja varten, joihin liittyy jokin sakramentti tai sakramentaali tai joita vietetään joissakin erityisissä tilanteissa (RMYJ 320). Joka tapauksessa lukukappaleiden kautta uskovat saavat kuullakseen Jumalan sanaa sellaisella tavalla, että he syvemmin ymmärtävät sitä salaisuutta, jonka viettoon he osallistuvat ja samalla oppivat yhä enemmän rakastamaan Jumalan sanaa.
I lukukappale
Pyhää Raamattua luettaessa paikan ja ajan rajat murtuvat, ja seurakunta elää mukana pelastushistorian tapahtumissa. Emmauksen tiellä Jeesus itse ”selitti opetuslapsilleen Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu” (Luuk. 24:27). Jo alkuseurakunnan yhteisissä kokoontumisissa luettiin vanhan liiton pyhiä kirjoituksia. Niitä luettaessa seurakunta muistelee ”kaikkea sitä, minkä Herra on meille tehnyt” (Jes. 63:7) ja kiittää siitä.
II lukukappale
Vanhan liiton kirjoitukset saivat kristittyjen kokoontumisissa rinnalleen ”apostolien opetuksen” (Apt. 2:42). Monet apostoli Paavalin kirjeistä oli tarkoitettu luettaviksi jumalanpalveluksessa (Kol. 4:16). Niiden keskuksena on julistus Kristuksesta, jossa profeettojen ennustukset ovat täyttyneet. Kristus itse on läsnä sanassa.
Vanhan testamentin ja kirjeiden lukemisen aikana seurakunta istuu. Istuminen on kuuntelemisen asento. Jumalan sanan kuunteleminen tähtää uskon syntymiseen [”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana” (Room. 10:17)], uskossa kasvamiseen [”Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen” (1. Piet. 2:2)] ja seurakunnan rakentumiseen ["Jätän nyt teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, sen sanan, jossa on voima rakentaa teitä ja antaa perintöosa kaikkien pyhitettyjen joukossa.” (Apt. 20:32)].
Evankeliumi
Muihin lukukappaleisiin verrattuna evankeliumille on osoitettava erityistä kunnioitusta: sen lukija valmistautuu lukemiseen rukoilemalla tai pyytämällä siunausta, uskovien akklamaatiot tunnustavat ja vakuuttavat, että Kristus on läsnä ja puhuu heille. Siksi evankeliumia kuunnellaan seisten, ja evankeliumikirjalle osoitetaan kunnioituksen merkkejä kuten kolminkertainen ristinmerkki, sen kulkuetta saattavat kynttilät ja suitsuke. Tällä tavalla halutaan ilmaista, että evankeliumin lukeminen on Pyhän Messun toinen huippukohta eukaristisen rukouksen rinnalla. Evankelistat tuovat seurakunnan ulottuville Jeesuksen oman äänen. Näin evankeliumit ovat Raamatun ydin. ”Nehän ovat tärkein todistus lihaksi tulleen Sanan ja Vapahtajamme elämästä ja opetuksesta.” (DV 18)
Pappi tai diakoni lukee evankeliumin. Muut lukukappaleet lukee lehtori. Lukija ilmoittaa lukukappaleen sanomalla esimerkiksi: ”Luemme --- kirjasta tai kirjeestä tai pyhästä evankeliumista ---.” Niihin liitetään vastaussanat, silloin lukija päättää lausumalla: ”Tämä on Jumalan (Herran) sana.” Seurakunta vastaa: ”Kiitos Jumalalle” tai ”Kiitos Sinulle, Kristus.”
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
- Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 203-213; 446-455 & 1322-1419.
- Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 38-40; 84 & 271-294
- Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
- Vatikaanin II kirk.kok. (1962-65), konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963)
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Lumen gentium Kirkosta (21.11.1964)
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
- Vatikaanin II kirk.kok., dekreetti Presbyterorum ordinis pappeudesta (7.12.1965)
- The Sacred Congregation of Rites, instruction Musicam Sacram (5.3.1967), AAS 59 (1967) 300-320.
- Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto (RMYJ), Pieksämäki 1999, II luku.
- paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
- paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
- paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
- Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
- paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007)