Edellisellä kerralla käsittelimme Sanan liturgiassa esiintyvien Raamatun lukukappaleiden välisten laulujen merkitystä, ennen kaikkea vuoropsalmin, hallelujan ja sekvenssin laulamista. Nimittäin apostoli Paavali kehottaa uskovia, jotka tulevat koolle Herransa tuloa odottaen, laulamaan yhdessä psalmeja, kiitosvirsiä ja hengellisiä lauluja (Kol. 3:16). Lauluhan on sydämen ilon ilmaus niin kuin kirkkoisä Augustinus lausuu osuvasti: ”Rakastava laulaa mielellään” (Sermo 336,1), ja vanha sananparsi sanoo aiheellisesti: ”Hyvin laulettu on kaksinkertaisesti rukoiltu.” Totesimme, että Raamatun lukukappaleiden väliset laulut ovat myös olennainen osa sanan liturgiaa. Tässä kirjoituksessa pysähdymme mietiskelemään erään tärkeän sekvenssin merkitystä, nimittäin pääsiäissekvenssin Victimae paschali laudes. Se on meille nyt ajankohtainen, sillä elämme parhaillamme pääsiäisaikaa.
Sekvenssien runous
Sekvenssejä oli alettu kirjoittaa 800-luvulta lähtien halleluja-ylistyksen laajennuksiksi. Niistä muodostui vähitellen hengellistä trendirunoutta. Pyhässä Messussa evankeliumin yhteydessä laulettavan Halleluja-sanan viimeinen a-tavu alkoi saada koristeellisia musiikillisia muotoja ja kasvoi pitkäksi sanattomaksi ylistykseksi. Juuri näihin sävelmiin ryhdyttiin kirjoittamaan tekstejä, sekvenssejä. Näin sekvenssin synty liittyy hallelujan koristeellisen lopukkeen tavuittaiseen sanoittamiseen. Riimittömästä varhaismuodostaan sekvenssit kehittyivät hymnin kaltaisiksi runoiksi, jotka olivat erittäin suosittuja.
Keskiajan loppupuolella yleistyivät latinankieliset sekvenssit, joita saatettiin laulaa varsinkin juhlapäivien Messuissa raamatuntekstien lukemisen yhteydessä, nykyisen päivän virren tapaan. Niiden tekstit olivat runomuotoisia, laajempia ja vapaampia kuin rukoushetkien hymnit. Sekvenssit poikkeavat hymneistä muun muassa siinä, että niissä yleensä kaksi säkeistöä lauletaan samalla sävelmällä ja sitten sävelmä vaihtuu.
Sekvenssejä oli alettu kääntää ja esittää paikallisilla kielillä. Tästä tuli virike kansankieliseen virteen mutta samalla uhka latinan kielen asemalle kultissa. Sanottiin, että niitä kirjoitettiin ja käännettiin keskiajalla erittäin runsaasti, niin että niitä on tunnistettu joidenkin tietojen mukaan yli 5000. Niinpä ajan mukaan sekvenssit alettiin nähdä myös uhkaksi Pyhän Messun yhtenäisyydelle, sillä niiden persoonallisuus ja paikallisuus sivuutti kokonaisuuden. Siksi Trenton kirkolliskokous (1545–1563) teki niin radikaalin karsinnan, että se jätti julkiseen käyttöön vain muutamia sekvenssejä, joista yksi kuuluisa on pääsiäissekvenssi ”Victimae paschali laudes”.
Victimae Paschali Laudes
Kristityt kantakoot kiitosta pääsiäisuhrille.
Karitsa lunasti lampaat, viaton Kristus sovitti syntiset Isänsä kanssa.
Kuolema ja elämä kävivät ihmeellisen kaksintaistelun.
Elämän Herra kuoli ja hallitsee elävänä.
Sano meille, Maria, mitä näit tiellä?
Näin elävän Kristuksen haudan ja ylösnousseen kunnian.
Todistajina näin enkelit, hikiliinan ja vaatteet.
Kristus, toivoni, on noussut ylös, ja hän käy teidän edellänne Galileaan.
Tiedämme Kristuksen totisesti nousseen kuolleista.
Sinä voittaja ja kuningas, armahda meitä. Aamen.
Tämä pääsiäissekvenssi on yksi muutamista Katolisen kirkon nykyään virallisesti hyväksymistä sekvensseistä liturgiassa. Sitä on pidetty Wipo Burgundilaisen viimeistään vuonna 1049 runoilemana. Muiksi mahdollisiksi sepittäjiksi arvellaan myös mm. Notker Balbulus, Ranskan Robert II ja Pyhän Viktorin Adam.
Lause ”kuolema ja elämä kävivät ihmeellisen kaksintaistelun” viittaa selkeästi tyypilliseen keskiaikaiseen käytäntöön, duel-kulttuuriin, jossa ritarit ja soturit taistelivat oikeudellisissa kaksintaisteluissa erilaisten kiistojen lopettamiseksi. Kaksintaistelu kesti, kunnes toinen osapuoli ei voinut enää taistella vastaan. Varhaisissa tapauksissa kukistettu osapuoli teloitettiin. Sana kaksintaistelu tulee latinankielisestä sanasta duellum, joka viittaa sanaan bellum, joka tarkoittaa ”sotaa”. Hiljainen lauantai ei ollut lepohetki, vaan silloin käytiin kuoleman ja elämän kaksintaistelu, jossa siirryttiin kuolemasta elämään, surusta iloon.
Tämä sekvenssi liittyy mahdollisesti myös pääsiäisen kirkkonäytelmien historiaan, sillä kysymys on Jeesuksen tyhjän haudan tapahtumista, ja niihin liittyy vuoropuhelu Magdalan Marian kanssa. ”Sano meille, Maria, mitä näit tiellä? Näin elävän Kristuksen haudan ja ylösnousseen kunnian. Todistajina näin enkelit, hikiliinan ja vaatteet. Kristus, toivoni, on noussut ylös, ja hän käy teidän edellänne Galileaan.” Magdalan Maria sanoi nähneensä ”elävän Kristuksen haudan”. Hiljaisen lauantain jälkeen haudat muuttuivat lepopaikoiksi. Todistajana enkeli haudalla oli muistuttanut Ylösnousseen menevän opetuslasten edellä Galileaan. Näin Jeesuksen toiminnan alku ja loppu limittyvät: Galileasta Jerusalemiin ja sitten taas Galileaan. Oikeastaan ylösnousemus oli yhden aikakauden loppu ja toisen alku, kaiken A ja O.
Pääsiäissekvenssi alkaa kehottamalla meitä kristittyjä kiittämään ja ylistämään ”viatonta Kristusta”, ”pääsiäisuhria”, joka ”kuoli ja hallitsee elävänä”. Hän sovitti meidät ”syntiset Isänsä kanssa” niin kuin ”Karitsa lunasti lampaat”. Karitsa teurastettiin, mutta se paljastui voittajaksi. Kristus on totisesti noussut kuolleista, niinpä sekvenssi päättyy pyytämällä Kristusta, ”voittajaa ja kuningasta”, armahtamaan meitä. Pääsiäissalaisuus on vapautuksen mysteeri. Sidotusta tulee vapautettu, syntisestä tulee lunastettu, ja kuolleesta tulee ylösnoussut.
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
Sekvenssien runous
Sekvenssejä oli alettu kirjoittaa 800-luvulta lähtien halleluja-ylistyksen laajennuksiksi. Niistä muodostui vähitellen hengellistä trendirunoutta. Pyhässä Messussa evankeliumin yhteydessä laulettavan Halleluja-sanan viimeinen a-tavu alkoi saada koristeellisia musiikillisia muotoja ja kasvoi pitkäksi sanattomaksi ylistykseksi. Juuri näihin sävelmiin ryhdyttiin kirjoittamaan tekstejä, sekvenssejä. Näin sekvenssin synty liittyy hallelujan koristeellisen lopukkeen tavuittaiseen sanoittamiseen. Riimittömästä varhaismuodostaan sekvenssit kehittyivät hymnin kaltaisiksi runoiksi, jotka olivat erittäin suosittuja.
Keskiajan loppupuolella yleistyivät latinankieliset sekvenssit, joita saatettiin laulaa varsinkin juhlapäivien Messuissa raamatuntekstien lukemisen yhteydessä, nykyisen päivän virren tapaan. Niiden tekstit olivat runomuotoisia, laajempia ja vapaampia kuin rukoushetkien hymnit. Sekvenssit poikkeavat hymneistä muun muassa siinä, että niissä yleensä kaksi säkeistöä lauletaan samalla sävelmällä ja sitten sävelmä vaihtuu.
Sekvenssejä oli alettu kääntää ja esittää paikallisilla kielillä. Tästä tuli virike kansankieliseen virteen mutta samalla uhka latinan kielen asemalle kultissa. Sanottiin, että niitä kirjoitettiin ja käännettiin keskiajalla erittäin runsaasti, niin että niitä on tunnistettu joidenkin tietojen mukaan yli 5000. Niinpä ajan mukaan sekvenssit alettiin nähdä myös uhkaksi Pyhän Messun yhtenäisyydelle, sillä niiden persoonallisuus ja paikallisuus sivuutti kokonaisuuden. Siksi Trenton kirkolliskokous (1545–1563) teki niin radikaalin karsinnan, että se jätti julkiseen käyttöön vain muutamia sekvenssejä, joista yksi kuuluisa on pääsiäissekvenssi ”Victimae paschali laudes”.
Victimae Paschali Laudes
Kristityt kantakoot kiitosta pääsiäisuhrille.
Karitsa lunasti lampaat, viaton Kristus sovitti syntiset Isänsä kanssa.
Kuolema ja elämä kävivät ihmeellisen kaksintaistelun.
Elämän Herra kuoli ja hallitsee elävänä.
Sano meille, Maria, mitä näit tiellä?
Näin elävän Kristuksen haudan ja ylösnousseen kunnian.
Todistajina näin enkelit, hikiliinan ja vaatteet.
Kristus, toivoni, on noussut ylös, ja hän käy teidän edellänne Galileaan.
Tiedämme Kristuksen totisesti nousseen kuolleista.
Sinä voittaja ja kuningas, armahda meitä. Aamen.
Tämä pääsiäissekvenssi on yksi muutamista Katolisen kirkon nykyään virallisesti hyväksymistä sekvensseistä liturgiassa. Sitä on pidetty Wipo Burgundilaisen viimeistään vuonna 1049 runoilemana. Muiksi mahdollisiksi sepittäjiksi arvellaan myös mm. Notker Balbulus, Ranskan Robert II ja Pyhän Viktorin Adam.
Lause ”kuolema ja elämä kävivät ihmeellisen kaksintaistelun” viittaa selkeästi tyypilliseen keskiaikaiseen käytäntöön, duel-kulttuuriin, jossa ritarit ja soturit taistelivat oikeudellisissa kaksintaisteluissa erilaisten kiistojen lopettamiseksi. Kaksintaistelu kesti, kunnes toinen osapuoli ei voinut enää taistella vastaan. Varhaisissa tapauksissa kukistettu osapuoli teloitettiin. Sana kaksintaistelu tulee latinankielisestä sanasta duellum, joka viittaa sanaan bellum, joka tarkoittaa ”sotaa”. Hiljainen lauantai ei ollut lepohetki, vaan silloin käytiin kuoleman ja elämän kaksintaistelu, jossa siirryttiin kuolemasta elämään, surusta iloon.
Tämä sekvenssi liittyy mahdollisesti myös pääsiäisen kirkkonäytelmien historiaan, sillä kysymys on Jeesuksen tyhjän haudan tapahtumista, ja niihin liittyy vuoropuhelu Magdalan Marian kanssa. ”Sano meille, Maria, mitä näit tiellä? Näin elävän Kristuksen haudan ja ylösnousseen kunnian. Todistajina näin enkelit, hikiliinan ja vaatteet. Kristus, toivoni, on noussut ylös, ja hän käy teidän edellänne Galileaan.” Magdalan Maria sanoi nähneensä ”elävän Kristuksen haudan”. Hiljaisen lauantain jälkeen haudat muuttuivat lepopaikoiksi. Todistajana enkeli haudalla oli muistuttanut Ylösnousseen menevän opetuslasten edellä Galileaan. Näin Jeesuksen toiminnan alku ja loppu limittyvät: Galileasta Jerusalemiin ja sitten taas Galileaan. Oikeastaan ylösnousemus oli yhden aikakauden loppu ja toisen alku, kaiken A ja O.
Pääsiäissekvenssi alkaa kehottamalla meitä kristittyjä kiittämään ja ylistämään ”viatonta Kristusta”, ”pääsiäisuhria”, joka ”kuoli ja hallitsee elävänä”. Hän sovitti meidät ”syntiset Isänsä kanssa” niin kuin ”Karitsa lunasti lampaat”. Karitsa teurastettiin, mutta se paljastui voittajaksi. Kristus on totisesti noussut kuolleista, niinpä sekvenssi päättyy pyytämällä Kristusta, ”voittajaa ja kuningasta”, armahtamaan meitä. Pääsiäissalaisuus on vapautuksen mysteeri. Sidotusta tulee vapautettu, syntisestä tulee lunastettu, ja kuolleesta tulee ylösnoussut.
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
- Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 203-213; 446-455 & 1322-1419.
- Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 38-40; 84 & 271-294
- Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
- Vatikaanin II kirk.kok. (1962-65), konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963)
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Lumen gentium Kirkosta (21.11.1964)
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
- Vatikaanin II kirk.kok., dekreetti Presbyterorum ordinis pappeudesta (7.12.1965)
- The Sacred Congregation of Rites, instruction Musicam Sacram (5.3.1967), AAS 59 (1967) 300-320.
- Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto (RMYJ), Pieksämäki 1999, II luku.
- paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
- paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
- paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
- Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
- paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007)
- https://virsikirja.fi/virsi-87-kiitosta-nyt-uhratkaamme/
- Kati Kallio, Tuomas M. S. Lehtonen, Senni Timonen, Irma-Riitta Järvinen ja Ilkka Leskelä, Laulut ja kirjoitukset. Suullinen ja kirjallinen kulttuuri uuden ajan alun Suomessa, SKS, Helsinki 2017
RSS Feed