Edelliseltä kerralta lähtien olemme astuneet Pyhän Messun tärkeimmistä osista toiseen eli Eukaristian viettoon, jonka tarkoituksena on elämän leivän vastaanottaminen eli kommuunio Jeesuksen kanssa. Kristus antaa meille itsensä Eukaristiassa pyhitetyssä leivässä ja viinissä. Me emme vain muistele häntä, vaan otamme hänet vastaan, ja hän tulee meille elämän leiväksi (Joh. 6).
Nyt tutkimme Eukaristian liturgian ensimmäistä osaa, johon kuuluu leivän ja viinin edeskanto eli uhrilahjojen tuominen alttarille (offertorium). Ne laitetaan valmiiksi ehtoollisen asettamista varten. Leivästä ja viinistä tulee Eukaristian vieton sydämessä Kristuksen sanojen ja Pyhän Hengen avuksihuutamisen kautta Kristuksen ruumis ja veri. Leipä ja viini tuodaan alttarille usein kulkueena. Pappi ottaa ne vastaan ja sitten Kristuksen nimessä uhraa ne eukaristisessa uhrissa, jossa niistä tulee ”elämän leipä ja pelastuksen malja”. Tämä esiinkantaminen on sama, jonka Kristus teki viimeisellä ehtooaterialla, kun hän otti ”leivän ja maljan” (Luuk. 22:14-23).
Uskollisena Herran käskylle kirkko jatkaa hänen muistokseen hänen kunniakkaaseen paluuseensa saakka sen tekemistä, mitä hän itse teki kärsimistään edeltävänä iltana: ”Hän otti leivän … hän otti viinillä täytetyn maljan…” (1. Kor. 11:23-25). Näistä merkeistä, leivästä ja viinistä, tulee salaisesti Kristuksen ruumis ja veri, mutta ne pysyvät myös merkkeinä luomisen hyvyydestä. Siksi kiitämme lahjoja valmistettaessa (offertorium) Luojaa leivästä ja viinistä (vrt. Ps. 104:13-15), ”ihmisten työn” hedelmästä, mutta sitäkin enemmän ”maan” ja ”viiniköynnöksen hedelmästä”, Luojan lahjoista.
Asettaessaan leivän ja viinin alttarille pappi lausuu samalla niihin liittyvät rukoukset. Leivän kanssa pappi sanoo hiljaa: ”Kiitetty olet sinä, Jumala, kaikkeuden Herra, koska sinun anteliaisuudestasi olemme saaneet leivän, jonka kannamme eteesi, maan ja ihmisten työn hedelmän, josta meille tulee elämän leipä.” Vastaavasti kiitetään hiljaa viinistä: ”Kiitetty olet sinä, Jumala, kaikkeuden Herra, koska sinun anteliaisuudestasi olemme saaneet viinin, jonka kannamme eteesi, viiniköynnöksen ja ihmisten työn hedelmän, josta meille tulee hengellinen juoma.” Ellei uhrilahjavirttä lauleta, pappi voi lausua edellä olevat rukoukset ääneen ja molempien niiden jälkeen kansa voi vastata: ”Kiitetty olkoon Jumala iankaikkisesti.” Pyhä Ireneus kirjoitti: ”Vain kirkko edeskantaa Luojalle tämän puhtaan uhrilahjan, kiittäen häntä näistä hänen luomakuntansa antimista” (Adversus haereses 4,18,4). Näin ehtoollista valmistettaessa, kun leipä ja viini asetetaan alttarille, Jumalaa kiitetään.
Kirkko näkee Melkisedekin, kuninkaan ja papin teossa, kun hän toi ”leipää ja viiniä” (1 Moos. 14:18) ennakkokuvan omasta lahjojen esiinkantamisestaan (I Euk. rukous). Kirkko omaksuu itseensä Melkisedekin teon ja uskoo Luojan lahjat Kristuksen käsiin. Kristus vie omassa uhrissaan täydellisyyteen kaikki inhimilliset yritykset uhrata uhreja. (KKK 1350)
Oikeastaan vanhassa liitossa leipä ja viini tuotiin uhriksi sadon ensi hedelmien joukossa kiitollisuuden osoitukseksi Luojaa kohtaan. Egyptistä lähdön yhteydessä ne saavat vielä toisenkin merkityksen. Happamattomat leivät, joita Israelin kansa söi joka vuosi pääsiäisjuhlana, palauttavat mieleen Egyptistä vapauteen lähtemisen kiireen; autiomaassa syödyn mannan muistaminen muistuttaa Israelia jatkuvasti siitä, että se elää Jumalan sanan leivästä (5 Moos. 8:3). Jokapäiväinen leipä puolestaan on luvatun maan hedelmä, pantti siitä, että Jumala pysyy lupauksilleen uskollisena. ”Siunauksen malja” (1 Kor. 10:16) juutalaisten pääsiäisaterian lopulla liittää viinin suomaan juhlailoon lopunajallisen merkityksen: odotuksen, että Messias on rakentava jälleen Jerusalemin. Jeesus asetti Eukaristiansa antamalla uuden ja lopullisen merkityksen leivän ja maljan siunaamiselle. (KKK 1334)
Jo Jeesuksen julkisen toiminnan aikana leivillä ruokkimisen ihmeet, kun hän siunasi leivät, mursi ne ja antoi ne opetuslastensa jaettaviksi suuren ihmisjoukon ruokkimiseksi, kuvaavat ennalta hänen Eukaristiansa leivän ainutlaatuista ja ylenpalttista runsautta (Matt. 14:13-21; 15:32-39). Kaanan häiden merkki, veden muuttuminen viiniksi (Joh. 2:11), julistaa jo Jeesuksen kirkastumisen hetkeä. Tässä merkissä tulee näkyväksi taivaallisen hääaterian täyttymys Isän valtakunnassa, jossa uskovat juovat Kristuksen vereksi tullutta uutta viiniä (Mark. 14:25). (KKK 1335)
Niinpä offertoriumissa ensin valmistetaan alttari, Herran pöytä, joka on koko Eukaristian vieton keskipiste: alttarille tuodaan korporaali, kalkkiliina, messukirja ja ehtoollismalja. Sitten tuodaan alttarille lahjat. On tarkoituksenmukaista ja toivottavaa, että uskovat tuovat leivän ja viinin, jotka pappi ottaa vastaan ja asettaa alttarille samalla lukien tähän liittyvät rukoukset. Vaikka uskovat eivät enää nykyään niin kuin ennen tuo kotoaan leipää ja viiniä Eukaristian viettoa varten, tämä ele on silti todistusvoimainen ja hengellisesti merkittävä. (RMYJ 49) Tämä nöyrä ja yksinkertainen esiintyminen, uhrilahjojen esiinkantaminen, on todella hyvin merkittävä, sillä leivässä ja viinissä, jotka tuomme alttarille, Kristus Vapahtaja ottaa vastaan koko luomakunnan, jotta se sitten muuttuu ja tarjotaan Isälle. Tällä tavalla me tuomme alttarille myös maailman kaiken tuskan ja kärsimyksen varmoina siitä, että kaikella on arvoa Jumalan silmissä. (SCa 47)
Kun lahjoja tuodaan kulkueessa alttarille, lauletaan uhrilahjavirsi, ja laulua jatketaan ainakin niin kauan, että lahjat on tuotu alttarille (RMYJ 50). Lahjat ja itse alttari voidaan suitsuttaa. Suitsutuksen avulla tahdotaan osoittaa, että kirkon lahja ja rukous nousevat kuin uhrisavu Jumalan kasvojen eteen (RMYJ 51). Tämän jälkeen diakoni tai messupalvelija voi suitsuttaa papin ja kansan. Sitten pappi pesee kätensä. Se on ilmaus hänen halustaan puhdistua sisäisesti (RMYJ 52).
Kun leipä ja viini ovat alttarilla ja niihin liittyvät toimet on suoritettu, lahjojen valmistaminen päättyy siten, että pappi kehottaa kansaa rukoilemaan kanssaan ja lausuu uhrilahjarukouksen, joka on johdatuksena Eukaristiseen rukoukseen. (RMYJ 53)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto (RMYJ), Pieksämäki 1999, II luku
· Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1322-1419
· Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 271-294
· Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
· Vatikaanin II kirk.kok. (1962-65), konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963), lyh. SC
· Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Lumen gentium Kirkosta (21.11.1964)
· Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
· Vatikaanin II kirk.kok., dekreetti Presbyterorum ordinis pappeudesta (7.12.1965)
· The Sacred Congregation of Rites, instruction on Implementing the Constitution on Sacred Liturgy, Inter oecumenici, 26.9.1964; AAS 56 (1964).
· The Sacred Congregation of Rites, instruction Musicam Sacram (5.3.1967), AAS 59 (1967) 300-320.
· The Sacred Congregation of Rites, instruction on Eucharistic Worship, Eucharisticum Mysterium, 25.5.1967; AAS 59 (1967).
· paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
· paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
· paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
· Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
· paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007), lyh. SCa
Nyt tutkimme Eukaristian liturgian ensimmäistä osaa, johon kuuluu leivän ja viinin edeskanto eli uhrilahjojen tuominen alttarille (offertorium). Ne laitetaan valmiiksi ehtoollisen asettamista varten. Leivästä ja viinistä tulee Eukaristian vieton sydämessä Kristuksen sanojen ja Pyhän Hengen avuksihuutamisen kautta Kristuksen ruumis ja veri. Leipä ja viini tuodaan alttarille usein kulkueena. Pappi ottaa ne vastaan ja sitten Kristuksen nimessä uhraa ne eukaristisessa uhrissa, jossa niistä tulee ”elämän leipä ja pelastuksen malja”. Tämä esiinkantaminen on sama, jonka Kristus teki viimeisellä ehtooaterialla, kun hän otti ”leivän ja maljan” (Luuk. 22:14-23).
Uskollisena Herran käskylle kirkko jatkaa hänen muistokseen hänen kunniakkaaseen paluuseensa saakka sen tekemistä, mitä hän itse teki kärsimistään edeltävänä iltana: ”Hän otti leivän … hän otti viinillä täytetyn maljan…” (1. Kor. 11:23-25). Näistä merkeistä, leivästä ja viinistä, tulee salaisesti Kristuksen ruumis ja veri, mutta ne pysyvät myös merkkeinä luomisen hyvyydestä. Siksi kiitämme lahjoja valmistettaessa (offertorium) Luojaa leivästä ja viinistä (vrt. Ps. 104:13-15), ”ihmisten työn” hedelmästä, mutta sitäkin enemmän ”maan” ja ”viiniköynnöksen hedelmästä”, Luojan lahjoista.
Asettaessaan leivän ja viinin alttarille pappi lausuu samalla niihin liittyvät rukoukset. Leivän kanssa pappi sanoo hiljaa: ”Kiitetty olet sinä, Jumala, kaikkeuden Herra, koska sinun anteliaisuudestasi olemme saaneet leivän, jonka kannamme eteesi, maan ja ihmisten työn hedelmän, josta meille tulee elämän leipä.” Vastaavasti kiitetään hiljaa viinistä: ”Kiitetty olet sinä, Jumala, kaikkeuden Herra, koska sinun anteliaisuudestasi olemme saaneet viinin, jonka kannamme eteesi, viiniköynnöksen ja ihmisten työn hedelmän, josta meille tulee hengellinen juoma.” Ellei uhrilahjavirttä lauleta, pappi voi lausua edellä olevat rukoukset ääneen ja molempien niiden jälkeen kansa voi vastata: ”Kiitetty olkoon Jumala iankaikkisesti.” Pyhä Ireneus kirjoitti: ”Vain kirkko edeskantaa Luojalle tämän puhtaan uhrilahjan, kiittäen häntä näistä hänen luomakuntansa antimista” (Adversus haereses 4,18,4). Näin ehtoollista valmistettaessa, kun leipä ja viini asetetaan alttarille, Jumalaa kiitetään.
Kirkko näkee Melkisedekin, kuninkaan ja papin teossa, kun hän toi ”leipää ja viiniä” (1 Moos. 14:18) ennakkokuvan omasta lahjojen esiinkantamisestaan (I Euk. rukous). Kirkko omaksuu itseensä Melkisedekin teon ja uskoo Luojan lahjat Kristuksen käsiin. Kristus vie omassa uhrissaan täydellisyyteen kaikki inhimilliset yritykset uhrata uhreja. (KKK 1350)
Oikeastaan vanhassa liitossa leipä ja viini tuotiin uhriksi sadon ensi hedelmien joukossa kiitollisuuden osoitukseksi Luojaa kohtaan. Egyptistä lähdön yhteydessä ne saavat vielä toisenkin merkityksen. Happamattomat leivät, joita Israelin kansa söi joka vuosi pääsiäisjuhlana, palauttavat mieleen Egyptistä vapauteen lähtemisen kiireen; autiomaassa syödyn mannan muistaminen muistuttaa Israelia jatkuvasti siitä, että se elää Jumalan sanan leivästä (5 Moos. 8:3). Jokapäiväinen leipä puolestaan on luvatun maan hedelmä, pantti siitä, että Jumala pysyy lupauksilleen uskollisena. ”Siunauksen malja” (1 Kor. 10:16) juutalaisten pääsiäisaterian lopulla liittää viinin suomaan juhlailoon lopunajallisen merkityksen: odotuksen, että Messias on rakentava jälleen Jerusalemin. Jeesus asetti Eukaristiansa antamalla uuden ja lopullisen merkityksen leivän ja maljan siunaamiselle. (KKK 1334)
Jo Jeesuksen julkisen toiminnan aikana leivillä ruokkimisen ihmeet, kun hän siunasi leivät, mursi ne ja antoi ne opetuslastensa jaettaviksi suuren ihmisjoukon ruokkimiseksi, kuvaavat ennalta hänen Eukaristiansa leivän ainutlaatuista ja ylenpalttista runsautta (Matt. 14:13-21; 15:32-39). Kaanan häiden merkki, veden muuttuminen viiniksi (Joh. 2:11), julistaa jo Jeesuksen kirkastumisen hetkeä. Tässä merkissä tulee näkyväksi taivaallisen hääaterian täyttymys Isän valtakunnassa, jossa uskovat juovat Kristuksen vereksi tullutta uutta viiniä (Mark. 14:25). (KKK 1335)
Niinpä offertoriumissa ensin valmistetaan alttari, Herran pöytä, joka on koko Eukaristian vieton keskipiste: alttarille tuodaan korporaali, kalkkiliina, messukirja ja ehtoollismalja. Sitten tuodaan alttarille lahjat. On tarkoituksenmukaista ja toivottavaa, että uskovat tuovat leivän ja viinin, jotka pappi ottaa vastaan ja asettaa alttarille samalla lukien tähän liittyvät rukoukset. Vaikka uskovat eivät enää nykyään niin kuin ennen tuo kotoaan leipää ja viiniä Eukaristian viettoa varten, tämä ele on silti todistusvoimainen ja hengellisesti merkittävä. (RMYJ 49) Tämä nöyrä ja yksinkertainen esiintyminen, uhrilahjojen esiinkantaminen, on todella hyvin merkittävä, sillä leivässä ja viinissä, jotka tuomme alttarille, Kristus Vapahtaja ottaa vastaan koko luomakunnan, jotta se sitten muuttuu ja tarjotaan Isälle. Tällä tavalla me tuomme alttarille myös maailman kaiken tuskan ja kärsimyksen varmoina siitä, että kaikella on arvoa Jumalan silmissä. (SCa 47)
Kun lahjoja tuodaan kulkueessa alttarille, lauletaan uhrilahjavirsi, ja laulua jatketaan ainakin niin kauan, että lahjat on tuotu alttarille (RMYJ 50). Lahjat ja itse alttari voidaan suitsuttaa. Suitsutuksen avulla tahdotaan osoittaa, että kirkon lahja ja rukous nousevat kuin uhrisavu Jumalan kasvojen eteen (RMYJ 51). Tämän jälkeen diakoni tai messupalvelija voi suitsuttaa papin ja kansan. Sitten pappi pesee kätensä. Se on ilmaus hänen halustaan puhdistua sisäisesti (RMYJ 52).
Kun leipä ja viini ovat alttarilla ja niihin liittyvät toimet on suoritettu, lahjojen valmistaminen päättyy siten, että pappi kehottaa kansaa rukoilemaan kanssaan ja lausuu uhrilahjarukouksen, joka on johdatuksena Eukaristiseen rukoukseen. (RMYJ 53)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto (RMYJ), Pieksämäki 1999, II luku
· Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1322-1419
· Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 271-294
· Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
· Vatikaanin II kirk.kok. (1962-65), konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963), lyh. SC
· Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Lumen gentium Kirkosta (21.11.1964)
· Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
· Vatikaanin II kirk.kok., dekreetti Presbyterorum ordinis pappeudesta (7.12.1965)
· The Sacred Congregation of Rites, instruction on Implementing the Constitution on Sacred Liturgy, Inter oecumenici, 26.9.1964; AAS 56 (1964).
· The Sacred Congregation of Rites, instruction Musicam Sacram (5.3.1967), AAS 59 (1967) 300-320.
· The Sacred Congregation of Rites, instruction on Eucharistic Worship, Eucharisticum Mysterium, 25.5.1967; AAS 59 (1967).
· paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
· paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
· paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
· Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
· paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007), lyh. SCa
RSS Feed