Kun leipä ja viini ovat alttarilla ja niihin liittyvät toimet (mm. suitsutus, käsien pesu) on suoritettu, lahjojen valmistaminen päättyy siten, että pappi kehottaa kansaa rukoilemaan kanssaan ja lausuu uhrilahjarukouksen, joka on johdatuksena Eukaristiseen rukoukseen (RMYJ 53). Tässä kirjoituksessa käsittelemme papin kehotussanoja ja kansan vastausta niihin.
Nimittäin seisoen alttarin keskellä kansaan päin kääntyneenä pappi levittää kätensä ja liittäen ne yhteen sanoo: ”Rukoilkaa kaikki, että tämä minun ja teidän uhrinne olisi otollinen Jumalalle, kaikkivaltiaalle Isälle.” Kansa vastaa: ”Herra ottakoon uhrin vastaan sinun käsistäsi nimensä kiitokseksi ja kunniaksi, meidän ja koko pyhän kirkkonsa hyödyksi.”
Papin kehotussanoissa on erotettu kahdenlainen uhri: papin uhri ja kansan uhri (ei siis ”tämä meidän uhrimme”, vaan ”tämä minun ja teidän uhrinne”). Miksi on näin? Kyseessä on palveluviran pappeuden (vihittyjen) ja yleispappeuden (kastettujen) erilaisuus ja yhteinen vuorovaikutus, niin kuin Vatikaanin II konsiilin dogmaattinen konstituutio Kirkosta ilmaisi: ”Uskovien yleinen pappeus ja hierarkkinen eli palveluviran pappeus eroavat tosin toisistaan olemukseltaan eivätkä ainoastaan asteeltaan. Kuitenkin ne ovat läheisessä suhteessa toisiinsa, sillä kumpikin on omalla erityisellä tavallaan osallinen Kristuksen ainoasta pappeudesta. Palveluvirassa oleva pappi näet kasvattaa ja johtaa papillista kansaa sen pyhän vallan nojalla, joka hänellä on. Hän toimittaa Kristuksen edustajana eukaristisen uhrin ja kantaa sen Jumalalle koko kansan nimissä. Uskovat taas kuninkaallisen pappeutensa nojalla myötävaikuttavat eukaristisessa uhrissa. He harjoittavat pappeuttaan myös ottamalla vastaan sakramentteja, rukoilemalla ja kiittämällä, antamalla todistuksen pyhästä elämästä sekä osoittamalla itsekieltäymystä ja toimeliasta rakkautta” (Lumen gentium 10).
Roomalaisen messukirjan yleisen johdannon alkusanat jatkavat selvennystä näin: ”Papin palveluviran olemus tuo valoa myös toiseen pappeuteen: kaikkien uskovien kuninkaalliseen pappeuteen. Heidän hengellinen uhrinsa toteutuu pappien palvelun kautta yhdessä Kristuksen, ainoan välimiehen, uhrin kanssa. Eukaristian viettohan on koko kirkon toimitus, ja siinä jokaisen on tehtävä vain se ja kaikki se, mikä kuuluu hänen asemaansa Jumalan kansan jäsenenä.” (RMYJ, Alkusanat 5)
Näin Pyhän Messun vietto on Kristuksen ja hierarkkisesti jäsentyneen Jumalan kansan toimintaa, joka on koko kristillisen elämän keskipiste niin yleismaailmalliselle kirkolle kuin paikalliskirkollekin samoin kuin jokaiselle yksityiselle uskovalle (SC 41; LG 11). Messussa, Herran aterialla, Jumalan kansa kokoontuu yhteen viettämään Herran muistojuhlaa, eukaristista uhria, johtajanaan pappi, joka toimii Kristuksen persoonassa. (PO 5; SC 33) Siinä huipentuu sekä Jumalan toiminta, jonka kautta hän pyhittää maailman Kristuksessa, että myös ihmisten viettämä kultti, jolla he palvovat Isää Kristuksen, hänen Poikansa, kautta (SC 10).
Uhrilahjojen valmistamisen jälkeen papin kehotussanat ja kansan vastaus muistuttavat siis meitä siitä, että liturgian viettämisessä koko seurakunta toimii ”liturgina”, kukin tehtävänsä mukaan. Kasteen antama pappeus on Kristuksen koko ruumiin pappeutta, mutta eräät uskovat saavat vihkimyksen sakramentin edustaakseen Kristusta ruumiin päänä (KKK 1188). Kirkko viettää Eukaristiaa ja muita sakramentteja papillisena yhteisönä, joka saa rakenteensa kahdenlaisen pappeuden kautta: kasteessa saadun pappeuden ja vihkimyksen pappeuden kautta. (KKK 1132).
Jeesuksen uhri, jonka hän antoi kuolemalla Golgatalla, tulee eläväksi ja läsnäolevaksi jokaisessa Messussa. Sitä ei tietenkään voi toistaa, koska se oli ainutkertainen tapahtuma. Mutta se ei ole vain historiaa, kauan sitten tapahtunut kauhea kuolema. Se koskee meitä. Se on meille elävä tänään. Se on totta sille seurakunnalle, joka on kerääntynyt alttarin ympärille sillä hetkellä. Me emme voi tuoda Jumalalle uhriksi mitään parempaa kuin sen uhrin, jonka hän itse antoi lähettämällä Poikansa ja jonka hänen Poikansa antoi kuolemalla meidän puolestamme. Sen me kannamme hänelle, koska olemme uskoen ottaneet sen häneltä vastaan. Siksi pappi kehottaa: ”Rukoilkaa kaikki, että tämä minun ja teidän uhrinne olisi otollinen Jumalalle, kaikkivaltiaalle Isälle.” Ja kansa vastaa rukoillen: ”Herra ottakoon uhrin vastaan sinun käsistäsi nimensä kiitokseksi ja kunniaksi, meidän ja koko pyhän kirkkonsa hyödyksi.”
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
- Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto (RMYJ), Pieksämäki 1999, II luku
- Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1322-1419
- Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 271-294
- Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
- Vatikaanin II kirk.kok. (1962-65), konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963), lyh. SC
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Lumen gentium Kirkosta (21.11.1964)
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
- Vatikaanin II kirk.kok., dekreetti Presbyterorum ordinis pappeudesta (7.12.1965)
- The Sacred Congregation of Rites, instruction on Implementing the Constitution on Sacred Liturgy, Inter oecumenici, 26.9.1964; AAS 56 (1964).
- The Sacred Congregation of Rites, instruction Musicam Sacram (5.3.1967), AAS 59 (1967) 300-320.
- The Sacred Congregation of Rites, instruction on Eucharistic Worship, Eucharisticum Mysterium, 25.5.1967; AAS 59 (1967).
- paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
- paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
- paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
- Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
- paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007), lyh. SCa