Olemme jo aloittaneet eukaristisen rukouksen, ”koko Eukaristian vieton keskuksen ja huippukohdan” (SCa 48), tärkeimpien ainesten tarkemman tutkimisen. Viime kerralla syvennyimme Sanctukseen eli ”Pyhä, pyhä, pyhä” -akklamaatioon, jolla koko yhteisö liittyy taivaallisiin voimiin laulaen ylistystä kolmiyhteiselle Jumalalle, joka on kolminkertaisesti pyhä eli pyhin. Maanpäällisessä liturgiassa saamme esimakua taivaallisesta Jerusalemista, jota kohti me vaellamme. Samalla Kirkko siunaa Jeesusta Kristusta: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa.” Näin Kirkko ottaa vastaan Kristuksen, joka kohta tulee nöyrästi läsnäolevaksi leivän ja viinin muodossa. Se, joka saa kaiken tämän aikaan, on tietysti Pyhä Henki, jota kirkko kutsuu ns. epikleesissä. Nyt syvennymme tähän Pyhän Hengen kutsumiseen.
Oikeastaan Pyhä Henki tekee Kristuksen salaisuuden läsnäolevaksi Kirkon liturgiassa, joka ei ainoastaan muistele tapahtumia, jotka ovat pelastaneet meidät, vaan tuo ne tähän hetkeen, tekee ne läsnäoleviksi. Pyhä Henki tuo ainutkertaisen salaisuuden nykyhetkeen. Niinpä Kristuksen pääsiäissalaisuutta vietetään, sitä ei toisteta; vain vietot toistuvat ja näissä tapahtuu Pyhän Hengen vuodattaminen. (KKK 1104)
”Päälle kutsuminen”
Pyhän Hengen vuodattamista varten on olemassa rukouspyyntö eli epikleesi (kr. ”päälle kutsuminen”), jossa pappi anoo Isää lähettämään pyhittävän Hengen, jotta uhrilahjoista tulisi Kristuksen ruumis ja veri ja jotta uskovista itsestään tulisi ne vastaanottaessaan elävä uhrilahja Jumalalle. (KKK 1105) Epikleesi muodostaa muistelemisen kanssa jokaisen sakramentin ja erityisesti eukaristian vieton ytimen. ”Kysyt, millä tavalla leivästä tulee Kristuksen ruumis ja viinistä Kristuksen veri. Ja minä sanon sinulle: Pyhä Henki tulee siihen ja saa aikaan sen, mikä käy yli kaikkien sanojen ja kaiken ymmärryksen … Riittäköön sinulle se, että kuulet: se tapahtuu Pyhän Hengen kautta, niin kuin Herra Pyhän Hengen kautta omaksui pyhästä Jumalansynnyttäjästä itselleen ja itsessään ihmisruumiin.” (p. Johannes Damaskolainen, De fide orthodoxa, 4,13)
Kirkon liturgiassa Pyhän Hengen muuttava voima jouduttaa Jumalan valtakunnan tulemista ja pelastussalaisuuden täyttymistä. Henki tekee meidät odotuksessamme ja toivossamme jo ennakolta todellisesti osallisiksi täydellisestä yhteydestä Pyhän Kolminaisuuden kanssa. Isä Jumala täyttää kirkon rukouspyynnön (epikleesin) lähettämällä Pyhän Hengen, joka antaa hänet vastaanottaville elämän ja on heille jo nyt heidän perintönsä ”vakuutena” (vrt. Ef. 1:14; 2 Kor. 1:22).
Kaksi epikleesiä
Juuri näin epikleesissä Kirkko rukoilee Isää Jumalaa lähettämään Pyhän Henkensä leivän ja viinin ylle, jotta niistä tulisi hänen voimansa kautta Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri ja eukaristiaan osallistuvat olisivat yksi ainoa ruumis ja yksi ainoa henki (KKK 1353). Tästä syystä Pyhässä Messussa on kaksi epikleesiä: ensiksi uhrilahjojen päälle, että niistä tulee Kristuksen ruumis ja veri, ja sitten myös uskovien päälle, että heistä tulisi myös uhrilahja (oblaatio) Jumalalle.
Uhrin edeskantamisen kautta Kirkko juuri tässä muistelemisessa ja erityisesti tässä ja nyt kokoontuneena kantaa Pyhässä Hengessä Isälle tahrattoman uhrin, Kristuksen ruumiin ja veren. Samalla Kirkko toivoo, että uskovat eivät ainoastaan tarjoaisi Jumalalle tätä tahratonta uhria, vaan oppisivat antamaan itsensäkin uhriksi, ja Kristuksen toimiessa välittäjänä kasvaisivat päivä päivältä yhä täydellisempään yhteyteen Jumalan ja toistensa kanssa, niin että Jumala olisi kaikki kaikessa. (SC 48; PO 5)
Pyhä Henki ja Kirkko
Epikleesin kautta Pyhä Henki yhdistää meidät Kristukseen, jotta meistäkin tulisi Kristuksen ruumis. Pyhä Henki toimii kuin kasvunesteenä Isän viinipuussa, joka tuottaa hedelmää oksissaan (Joh. 15:1-17). Liturgiassa Pyhän Hengen ja Kirkon yhteistyö toteutuu kaikkein syvimmillään. Hän, yhteyden Henki, pysyy lähtemättömästi Kirkossa, ja sen tähden Kirkko on jumalayhteyden suuri sakramentti, joka kokoaa hajalleen joutuneet Jumalan lapset yhteen. Pyhän Hengen hedelmä liturgiassa on yhteys Pyhään Kolminaisuuteen ja kristittyjen veljellinen yhteys keskenään, joita ei voi erottaa toisistaan (vrt. 1 Joh. 1:3-7).
Epikleesissä rukoillaan myös sen puolesta, että läsnäolevan Kristuksen salaisuuteen yhdistyminen tuottaisi täyden vaikutuksensa. ”Herran Jeesuksen Kristuksen armon, Jumalan rakkauden ja Pyhän Hengen yhteyden” (2 Kor. 13:13) täytyy jatkuvasti pysyä meissä ja kantaa hedelmää eukaristian vieton jälkeen. Sen tähden Kirkko rukoilee Isää lähettämään Pyhän Hengen, jotta hän tekisi uskovien elämän eläväksi uhrilahjaksi Jumalalle: hengellisessä muuttumisessa Kristuksen kuvan mukaiseksi, huolenpidossa kirkon ykseydestä ja osallistumisessa sen lähetystehtävään todistaen ja rakkaudessa palvellen. (KKK 1109)
Tästä ymmärrämme Kirkon liturgialla olevan kaksi ulottuvuutta uskon ja rakkauden vastauksena Isän meille antamiin ”hengellisiin siunauksiin”. Toisaalta Kirkko siunaa Herraansa liittyneenä ja ”Pyhän Hengen täyttämänä” (Luuk. 10:21) palvoen, ylistäen ja kiitosta laulaen Isää ”hänen sanomattoman suuresta lahjastaan” (2 Kor. 9:15). Toisaalta Kirkko kantaa Jumalan pelastussuunnitelman täyttymiseen asti Isälle ”uhrilahjoja hänen lahjoistaan” ja anoo häntä lähettämään Pyhän Hengen uhrilahjojen, Kirkon, uskovien ja koko maailman päälle, jotta Jumalan siunaukset tuottaisivat Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen ja Hengen voiman kautta elävää hedelmää hänen ”armonsa kirkkauden kiitokseksi” (Ef. 1:6). (KKK 1083)
Lyhyesti epikleesillä Kirkko erityisin rukouksin pyytää jumalallista voimaa pyhittämään ihmisten valmistamat lahjat, niin että niistä tulee Kristuksen ruumis ja veri, jotta tämä kommuuniossa vastaanotettava tahraton uhrilahja koituisi pelastukseksi niille, jotka siihen osallistuvat.
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto (RMYJ), Pieksämäki 1999, II luku
· Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1104-1109, 1322-1419
· Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 223, 271-294
· Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
· Vatikaanin II kirk.kok. (1962-65), konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963), lyh. SC
· Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Lumen gentium Kirkosta (21.11.1964), lyh. LG
· Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
· Vatikaanin II kirk.kok., dekreetti Presbyterorum ordinis pappeudesta (7.12.1965), lyh. PO
· The Sacred Congregation of Rites, instruction on Implementing the Constitution on Sacred Liturgy, Inter oecumenici, 26.9.1964; AAS 56 (1964).
· The Sacred Congregation of Rites, instruction Musicam Sacram (5.3.1967), AAS 59 (1967) 300-320.
· The Sacred Congregation of Rites, instruction on Eucharistic Worship, Eucharisticum Mysterium, 25.5.1967; AAS 59 (1967).
· paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
· paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
· paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
· Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
· paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007), lyh. SCa
Oikeastaan Pyhä Henki tekee Kristuksen salaisuuden läsnäolevaksi Kirkon liturgiassa, joka ei ainoastaan muistele tapahtumia, jotka ovat pelastaneet meidät, vaan tuo ne tähän hetkeen, tekee ne läsnäoleviksi. Pyhä Henki tuo ainutkertaisen salaisuuden nykyhetkeen. Niinpä Kristuksen pääsiäissalaisuutta vietetään, sitä ei toisteta; vain vietot toistuvat ja näissä tapahtuu Pyhän Hengen vuodattaminen. (KKK 1104)
”Päälle kutsuminen”
Pyhän Hengen vuodattamista varten on olemassa rukouspyyntö eli epikleesi (kr. ”päälle kutsuminen”), jossa pappi anoo Isää lähettämään pyhittävän Hengen, jotta uhrilahjoista tulisi Kristuksen ruumis ja veri ja jotta uskovista itsestään tulisi ne vastaanottaessaan elävä uhrilahja Jumalalle. (KKK 1105) Epikleesi muodostaa muistelemisen kanssa jokaisen sakramentin ja erityisesti eukaristian vieton ytimen. ”Kysyt, millä tavalla leivästä tulee Kristuksen ruumis ja viinistä Kristuksen veri. Ja minä sanon sinulle: Pyhä Henki tulee siihen ja saa aikaan sen, mikä käy yli kaikkien sanojen ja kaiken ymmärryksen … Riittäköön sinulle se, että kuulet: se tapahtuu Pyhän Hengen kautta, niin kuin Herra Pyhän Hengen kautta omaksui pyhästä Jumalansynnyttäjästä itselleen ja itsessään ihmisruumiin.” (p. Johannes Damaskolainen, De fide orthodoxa, 4,13)
Kirkon liturgiassa Pyhän Hengen muuttava voima jouduttaa Jumalan valtakunnan tulemista ja pelastussalaisuuden täyttymistä. Henki tekee meidät odotuksessamme ja toivossamme jo ennakolta todellisesti osallisiksi täydellisestä yhteydestä Pyhän Kolminaisuuden kanssa. Isä Jumala täyttää kirkon rukouspyynnön (epikleesin) lähettämällä Pyhän Hengen, joka antaa hänet vastaanottaville elämän ja on heille jo nyt heidän perintönsä ”vakuutena” (vrt. Ef. 1:14; 2 Kor. 1:22).
Kaksi epikleesiä
Juuri näin epikleesissä Kirkko rukoilee Isää Jumalaa lähettämään Pyhän Henkensä leivän ja viinin ylle, jotta niistä tulisi hänen voimansa kautta Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri ja eukaristiaan osallistuvat olisivat yksi ainoa ruumis ja yksi ainoa henki (KKK 1353). Tästä syystä Pyhässä Messussa on kaksi epikleesiä: ensiksi uhrilahjojen päälle, että niistä tulee Kristuksen ruumis ja veri, ja sitten myös uskovien päälle, että heistä tulisi myös uhrilahja (oblaatio) Jumalalle.
Uhrin edeskantamisen kautta Kirkko juuri tässä muistelemisessa ja erityisesti tässä ja nyt kokoontuneena kantaa Pyhässä Hengessä Isälle tahrattoman uhrin, Kristuksen ruumiin ja veren. Samalla Kirkko toivoo, että uskovat eivät ainoastaan tarjoaisi Jumalalle tätä tahratonta uhria, vaan oppisivat antamaan itsensäkin uhriksi, ja Kristuksen toimiessa välittäjänä kasvaisivat päivä päivältä yhä täydellisempään yhteyteen Jumalan ja toistensa kanssa, niin että Jumala olisi kaikki kaikessa. (SC 48; PO 5)
Pyhä Henki ja Kirkko
Epikleesin kautta Pyhä Henki yhdistää meidät Kristukseen, jotta meistäkin tulisi Kristuksen ruumis. Pyhä Henki toimii kuin kasvunesteenä Isän viinipuussa, joka tuottaa hedelmää oksissaan (Joh. 15:1-17). Liturgiassa Pyhän Hengen ja Kirkon yhteistyö toteutuu kaikkein syvimmillään. Hän, yhteyden Henki, pysyy lähtemättömästi Kirkossa, ja sen tähden Kirkko on jumalayhteyden suuri sakramentti, joka kokoaa hajalleen joutuneet Jumalan lapset yhteen. Pyhän Hengen hedelmä liturgiassa on yhteys Pyhään Kolminaisuuteen ja kristittyjen veljellinen yhteys keskenään, joita ei voi erottaa toisistaan (vrt. 1 Joh. 1:3-7).
Epikleesissä rukoillaan myös sen puolesta, että läsnäolevan Kristuksen salaisuuteen yhdistyminen tuottaisi täyden vaikutuksensa. ”Herran Jeesuksen Kristuksen armon, Jumalan rakkauden ja Pyhän Hengen yhteyden” (2 Kor. 13:13) täytyy jatkuvasti pysyä meissä ja kantaa hedelmää eukaristian vieton jälkeen. Sen tähden Kirkko rukoilee Isää lähettämään Pyhän Hengen, jotta hän tekisi uskovien elämän eläväksi uhrilahjaksi Jumalalle: hengellisessä muuttumisessa Kristuksen kuvan mukaiseksi, huolenpidossa kirkon ykseydestä ja osallistumisessa sen lähetystehtävään todistaen ja rakkaudessa palvellen. (KKK 1109)
Tästä ymmärrämme Kirkon liturgialla olevan kaksi ulottuvuutta uskon ja rakkauden vastauksena Isän meille antamiin ”hengellisiin siunauksiin”. Toisaalta Kirkko siunaa Herraansa liittyneenä ja ”Pyhän Hengen täyttämänä” (Luuk. 10:21) palvoen, ylistäen ja kiitosta laulaen Isää ”hänen sanomattoman suuresta lahjastaan” (2 Kor. 9:15). Toisaalta Kirkko kantaa Jumalan pelastussuunnitelman täyttymiseen asti Isälle ”uhrilahjoja hänen lahjoistaan” ja anoo häntä lähettämään Pyhän Hengen uhrilahjojen, Kirkon, uskovien ja koko maailman päälle, jotta Jumalan siunaukset tuottaisivat Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen ja Hengen voiman kautta elävää hedelmää hänen ”armonsa kirkkauden kiitokseksi” (Ef. 1:6). (KKK 1083)
Lyhyesti epikleesillä Kirkko erityisin rukouksin pyytää jumalallista voimaa pyhittämään ihmisten valmistamat lahjat, niin että niistä tulee Kristuksen ruumis ja veri, jotta tämä kommuuniossa vastaanotettava tahraton uhrilahja koituisi pelastukseksi niille, jotka siihen osallistuvat.
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto (RMYJ), Pieksämäki 1999, II luku
· Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1104-1109, 1322-1419
· Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 223, 271-294
· Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
· Vatikaanin II kirk.kok. (1962-65), konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963), lyh. SC
· Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Lumen gentium Kirkosta (21.11.1964), lyh. LG
· Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
· Vatikaanin II kirk.kok., dekreetti Presbyterorum ordinis pappeudesta (7.12.1965), lyh. PO
· The Sacred Congregation of Rites, instruction on Implementing the Constitution on Sacred Liturgy, Inter oecumenici, 26.9.1964; AAS 56 (1964).
· The Sacred Congregation of Rites, instruction Musicam Sacram (5.3.1967), AAS 59 (1967) 300-320.
· The Sacred Congregation of Rites, instruction on Eucharistic Worship, Eucharisticum Mysterium, 25.5.1967; AAS 59 (1967).
· paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
· paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
· paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
· Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
· paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007), lyh. SCa
RSS Feed