Olemme jo aloittaneet eukaristisen rukouksen, ”koko Eukaristian vieton keskuksen ja huippukohdan” (SCa 48), tärkeimpien ainesten tarkemman tutkimisen. Edellisellä kerralla syvennyimme epikleesin eli Pyhän Hengen ”päälle kutsumisen” merkitykseen. Totesimme että tässä epikleesissä Kirkko rukoilee Isää lähettämään Pyhän Henkensä tai siunauksensa voiman leivän ja viinin ylle, jotta niistä tulisi hänen voimansa kautta Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri ja jotta tämä kommuuniossa vastaanotettava tahraton uhrilahja koituisi pelastukseksi niille, jotka siihen osallistuvat. Näin eukaristiaan osallistuvat olisivat yksi ainoa ruumis ja yksi ainoa henki (KKK 1353). Totesimme myös että Pyhässä Messussa on näin ollen kaksi epikleesiä: ensiksi uhrilahjojen ylle, että niistä tulee Kristuksen ruumis ja veri (”ruumiillinen” muuttuminen), ja sitten myös uskovien ylle, että heistä tulisi myös uhrilahja (oblaatio) Jumalalle (”hengellinen” muuttuminen). Tällä kertaa syvennymme ”ruumiilliseen” muuttumiseen eli konsekraation merkitykseen.
Ehtoollisen asettamiskertomus
Sanctuksen eli ”Pyhä, pyhä, pyhä” -akklamaation jälkeen pappi ensin lausuu kädet levitettyinä, sitten liittää kätensä yhteen ja pitäen niitä uhrilahjojen päällä lausuu, sen jälkeen liittää kätensä (uudestaan) yhteen ja tekee kerran ristinmerkin ehtoollisleivän ja -maljan ylle sanoen näin:
Totisesti olet pyhä, Isä Jumala, kaiken pyhyyden lähde. Sen vuoksi pyydämme sinua: pyhitä Hengelläsi nämä lahjat, niin että niistä tulee meille Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis + ja veri.
Pappi ottaa leivän ja pitäen sitä vähän kohotettuna alttarin päällä jatkaa:
Päivänä, jona hänet kavallettiin ja hän vapaaehtoisesti lähti kärsimisen tielle, hän otti leivän, kiitti, mursi sen ja antoi opetuslapsilleen sanoen: OTTAKAA JA SYÖKÄÄ TÄSTÄ KAIKKI: TÄMÄ ON MINUN RUUMIINI, JOKA TEIDÄN EDESTÄNNE ANNETAAN.
Pappi näyttää pyhitettyä hostiaa kansalle, panee sen sitten pateenille ja palvoo sitä polvistuen. Sitten pappi ottaa maljan ja pitäen sitä vähän kohotettuna alttarin päällä jatkaa:
Samoin hän aterian jälkeen otti maljan, kiitti ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: OTTAKAA JA JUOKAA TÄSTÄ KAIKKI: TÄMÄ ON MINUN VERENI MALJA, UUDEN JA IKUISEN LIITON VERI, JOKA TEIDÄN JA MONIEN EDESTÄ VUODATETAAN SYNTIEN ANTEEKSI ANTAMISEKSI. TEHKÄÄ TÄMÄ MINUN MUISTOKSENI.
Pappi näyttää ehtoollismaljaa kansalle, panee sen sitten korporaalille ja palvoo polvistuen.
(II eukaristinen rukous, Roomal. Messukirja, nrot 102-105, ss. 479-480)
Näin ehtoollisen asettamiskertomuksessa Kristuksen sanojen ja teon voima sekä Pyhän Hengen voima, tekevät Kristuksen ruumiin ja veren, hänen ristillä kerta kaikkiaan edeskantamansa uhrin, sakramentaalisesti läsnäolevaksi leivän ja viinin muodoissa. Konsekraation eli Kristuksen sanojen ja tekojen kautta toteutuu uhri, jonka Kristus itse viimeisellä aterialla asetti, kun hän edeskantoi ruumiinsa ja verensä uhrina leivän ja viinin muodossa, antoi ne apostoleilleen syötäväksi ja juotavaksi ja jätti heille käskyn viettää ainaisesti tätä salaisuutta.
Kun pappi pyhittää (konsekroi) leivän ja viinin käyttäen Jeesuksen omia sanoja, joita Jeesus käytti viimeisellä ehtoollisellaan, seurakunta polvistuu osoittaen siten kunnioitusta läsnäolevalle Herralle.
Tässä eukaristisessa rukouksessa, kiitos- ja konsekraatiorukouksessa, seurakunta tulee sakramentin vieton ytimeen ja kohokohtaan, joka on transsubstantiaatio eli leivän ja viinin muuttuminen papin sanoessa: ”OTTAKAA JA SYÖKÄÄ TÄSTÄ KAIKKI: TÄMÄ ON MINUN RUUMIINI, JOKA TEIDÄN EDESTÄNNE ANNETAAN. … OTTAKAA JA JUOKAA TÄSTÄ KAIKKI: TÄMÄ ON MINUN VERENI MALJA, UUDEN JA IKUISEN LIITON VERI, JOKA TEIDÄN JA MONIEN EDESTÄ VUODATETAAN SYNTIEN ANTEEKSI ANTAMISEKSI.” Tähän uskon salaisuuteen seurakunta yhtyy sanoen: ”Me julistamme sinun kuolemaasi, Herra, ja vietämme sinun ylösnousemustasi siihen saakka, kun kunniassa tulet.”
Konsekraatio ja kielioppi
On hyvä palata Pyhän Messun alkulähteille: mitä Jeesus sanoikaan yläsalissa asettaessaan Eukaristian? Matteuksen evankeliumin mukaan ”Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: 'Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.' Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: 'Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.'” (Matt. 26:26-29)
Jeesuksen puhumassa arameassa oli tusinan verran sanoja, jotka merkitsivät ”symboloida”, ”tarkoittaa”, ”esittää”, mutta Eukaristian asettamisessa Jeesus käytti olla-verbiä: ”Tämä on minun ruumiini” (Luuk. 22:19). Hän antaa leivälle uuden identiteetin: hänen ruumiinsa. Kyseessä ei ole ”tämä on kuin minun ruumiini” vaan ”tämä on minun ruumiini.” On selitetty vielä, että aramean kielellä Jeesus mahdollisesti sanoi: ”Tämä minun ruumiini” ilman on-sanaa, sillä arameankielisessä lauseessa ei välttämättä käytetä olla-verbiä, ja silti lauseen merkitystä ymmärretään oikein hyvin (mutta kreikankielisen Septuagintan version mukaan esiintyi olla-verbi ehtoollisen asettamisen lauseessa).
Joka tapauksessa yleisen kieliopin mukaan demonstratiivipronominit (tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne) ja olla-verbi yhdessä antavat määritteelle todellisen luonteen, todellisen olemassaolon, todellisen identiteetin. Kyseessä ei ole symboli eikä vertauskuva. Persoonapronominien ja olla-verbin tapauksessa voi olla symboli tai vertauskuva, esimerkiksi ”Minä olen maailman valo” tai ”Minä olen Hyvä Paimen”, sanoi Jeesus julkisen toimintansa aikana. Nämä lauseet tarkoittavat ennen kaikkea vertauskuvaa eivätkä kerro Jeesuksen omasta identiteetistä: Jeesus on ammatiltaan puuseppä. Toisaalta Eukaristian asettamissanojen ”tämä on minun ruumiini” ja ”tämä on minun vereni” perusteella, edellä mainitun kieliopillisen tulkinnan mukaan, siis vain etymologisesta ja filologisesta näkökulmasta, puhumattakaan vielä teologisesta näkemyksestä, leipä ja viini ovat todellisesti Kristuksen ruumis ja veri.
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto (RMYJ), Pieksämäki 1999, II luku
· Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1322-1419
· Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 271-294
· Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
· Vatikaanin II kirk.kok. (1962-65), konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963), lyh. SC
· Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Lumen gentium Kirkosta (21.11.1964), lyh. LG
· Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
· Vatikaanin II kirk.kok., dekreetti Presbyterorum ordinis pappeudesta (7.12.1965), lyh. PO
· The Sacred Congregation of Rites, instruction on Implementing the Constitution on Sacred Liturgy, Inter oecumenici, 26.9.1964; AAS 56 (1964).
· The Sacred Congregation of Rites, instruction Musicam Sacram (5.3.1967), AAS 59 (1967) 300-320.
· The Sacred Congregation of Rites, instruction on Eucharistic Worship, Eucharisticum Mysterium, 25.5.1967; AAS 59 (1967).
· paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
· paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
Ehtoollisen asettamiskertomus
Sanctuksen eli ”Pyhä, pyhä, pyhä” -akklamaation jälkeen pappi ensin lausuu kädet levitettyinä, sitten liittää kätensä yhteen ja pitäen niitä uhrilahjojen päällä lausuu, sen jälkeen liittää kätensä (uudestaan) yhteen ja tekee kerran ristinmerkin ehtoollisleivän ja -maljan ylle sanoen näin:
Totisesti olet pyhä, Isä Jumala, kaiken pyhyyden lähde. Sen vuoksi pyydämme sinua: pyhitä Hengelläsi nämä lahjat, niin että niistä tulee meille Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis + ja veri.
Pappi ottaa leivän ja pitäen sitä vähän kohotettuna alttarin päällä jatkaa:
Päivänä, jona hänet kavallettiin ja hän vapaaehtoisesti lähti kärsimisen tielle, hän otti leivän, kiitti, mursi sen ja antoi opetuslapsilleen sanoen: OTTAKAA JA SYÖKÄÄ TÄSTÄ KAIKKI: TÄMÄ ON MINUN RUUMIINI, JOKA TEIDÄN EDESTÄNNE ANNETAAN.
Pappi näyttää pyhitettyä hostiaa kansalle, panee sen sitten pateenille ja palvoo sitä polvistuen. Sitten pappi ottaa maljan ja pitäen sitä vähän kohotettuna alttarin päällä jatkaa:
Samoin hän aterian jälkeen otti maljan, kiitti ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: OTTAKAA JA JUOKAA TÄSTÄ KAIKKI: TÄMÄ ON MINUN VERENI MALJA, UUDEN JA IKUISEN LIITON VERI, JOKA TEIDÄN JA MONIEN EDESTÄ VUODATETAAN SYNTIEN ANTEEKSI ANTAMISEKSI. TEHKÄÄ TÄMÄ MINUN MUISTOKSENI.
Pappi näyttää ehtoollismaljaa kansalle, panee sen sitten korporaalille ja palvoo polvistuen.
(II eukaristinen rukous, Roomal. Messukirja, nrot 102-105, ss. 479-480)
Näin ehtoollisen asettamiskertomuksessa Kristuksen sanojen ja teon voima sekä Pyhän Hengen voima, tekevät Kristuksen ruumiin ja veren, hänen ristillä kerta kaikkiaan edeskantamansa uhrin, sakramentaalisesti läsnäolevaksi leivän ja viinin muodoissa. Konsekraation eli Kristuksen sanojen ja tekojen kautta toteutuu uhri, jonka Kristus itse viimeisellä aterialla asetti, kun hän edeskantoi ruumiinsa ja verensä uhrina leivän ja viinin muodossa, antoi ne apostoleilleen syötäväksi ja juotavaksi ja jätti heille käskyn viettää ainaisesti tätä salaisuutta.
Kun pappi pyhittää (konsekroi) leivän ja viinin käyttäen Jeesuksen omia sanoja, joita Jeesus käytti viimeisellä ehtoollisellaan, seurakunta polvistuu osoittaen siten kunnioitusta läsnäolevalle Herralle.
Tässä eukaristisessa rukouksessa, kiitos- ja konsekraatiorukouksessa, seurakunta tulee sakramentin vieton ytimeen ja kohokohtaan, joka on transsubstantiaatio eli leivän ja viinin muuttuminen papin sanoessa: ”OTTAKAA JA SYÖKÄÄ TÄSTÄ KAIKKI: TÄMÄ ON MINUN RUUMIINI, JOKA TEIDÄN EDESTÄNNE ANNETAAN. … OTTAKAA JA JUOKAA TÄSTÄ KAIKKI: TÄMÄ ON MINUN VERENI MALJA, UUDEN JA IKUISEN LIITON VERI, JOKA TEIDÄN JA MONIEN EDESTÄ VUODATETAAN SYNTIEN ANTEEKSI ANTAMISEKSI.” Tähän uskon salaisuuteen seurakunta yhtyy sanoen: ”Me julistamme sinun kuolemaasi, Herra, ja vietämme sinun ylösnousemustasi siihen saakka, kun kunniassa tulet.”
Konsekraatio ja kielioppi
On hyvä palata Pyhän Messun alkulähteille: mitä Jeesus sanoikaan yläsalissa asettaessaan Eukaristian? Matteuksen evankeliumin mukaan ”Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: 'Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.' Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: 'Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.'” (Matt. 26:26-29)
Jeesuksen puhumassa arameassa oli tusinan verran sanoja, jotka merkitsivät ”symboloida”, ”tarkoittaa”, ”esittää”, mutta Eukaristian asettamisessa Jeesus käytti olla-verbiä: ”Tämä on minun ruumiini” (Luuk. 22:19). Hän antaa leivälle uuden identiteetin: hänen ruumiinsa. Kyseessä ei ole ”tämä on kuin minun ruumiini” vaan ”tämä on minun ruumiini.” On selitetty vielä, että aramean kielellä Jeesus mahdollisesti sanoi: ”Tämä minun ruumiini” ilman on-sanaa, sillä arameankielisessä lauseessa ei välttämättä käytetä olla-verbiä, ja silti lauseen merkitystä ymmärretään oikein hyvin (mutta kreikankielisen Septuagintan version mukaan esiintyi olla-verbi ehtoollisen asettamisen lauseessa).
Joka tapauksessa yleisen kieliopin mukaan demonstratiivipronominit (tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne) ja olla-verbi yhdessä antavat määritteelle todellisen luonteen, todellisen olemassaolon, todellisen identiteetin. Kyseessä ei ole symboli eikä vertauskuva. Persoonapronominien ja olla-verbin tapauksessa voi olla symboli tai vertauskuva, esimerkiksi ”Minä olen maailman valo” tai ”Minä olen Hyvä Paimen”, sanoi Jeesus julkisen toimintansa aikana. Nämä lauseet tarkoittavat ennen kaikkea vertauskuvaa eivätkä kerro Jeesuksen omasta identiteetistä: Jeesus on ammatiltaan puuseppä. Toisaalta Eukaristian asettamissanojen ”tämä on minun ruumiini” ja ”tämä on minun vereni” perusteella, edellä mainitun kieliopillisen tulkinnan mukaan, siis vain etymologisesta ja filologisesta näkökulmasta, puhumattakaan vielä teologisesta näkemyksestä, leipä ja viini ovat todellisesti Kristuksen ruumis ja veri.
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto (RMYJ), Pieksämäki 1999, II luku
· Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1322-1419
· Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 271-294
· Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
· Vatikaanin II kirk.kok. (1962-65), konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963), lyh. SC
· Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Lumen gentium Kirkosta (21.11.1964), lyh. LG
· Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
· Vatikaanin II kirk.kok., dekreetti Presbyterorum ordinis pappeudesta (7.12.1965), lyh. PO
· The Sacred Congregation of Rites, instruction on Implementing the Constitution on Sacred Liturgy, Inter oecumenici, 26.9.1964; AAS 56 (1964).
· The Sacred Congregation of Rites, instruction Musicam Sacram (5.3.1967), AAS 59 (1967) 300-320.
· The Sacred Congregation of Rites, instruction on Eucharistic Worship, Eucharisticum Mysterium, 25.5.1967; AAS 59 (1967).
· paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
· paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
RSS Feed