Viime kerralla jatkoimme Eukaristisen rukouksen, ”koko Eukaristian vieton keskuksen ja huippukohdan” (SCa 48), tärkeimpien ainesten tarkempaa tutkimista keskittyen erityisesti konsekraation jälkeiseen muistoakklamointiin vastauksena papin kehottamiin sanoihin: ”Tämä on uskon salaisuus.” Totesimme että akklamointi antaa seurakunnalle äänen Eukaristisen rukouksen keskellä ja siitä tulee henkilökohtainen rukous Herra Jeesuksen kanssa. Akklamaatiot osoitetaan suoraan Jeesukselle, joka on nyt läsnä alttarilla leivän ja viinin muodossa. Kansa pysähtyy tervehtimään Jeesusta akklamoinnin avulla, jossa korostetaan Kristuksen pääsiäissalaisuutta ja joka muistuttaa meitä myös Herran toisesta tulemisesta.
Muistoakklamoinnissa siis julistetaan, että Kristus kärsi ja kuoli puolestamme, että hän nousi kuolleista ja että me odotamme hänen paluutaan kirkkaudessa. Tämä Vapahtajamme ristin ja ylösnousemuksen kautta tapahtuvan lunastuksemme syvä salaisuus tulee selvästi esille myös Eukaristisen rukouksen jatko-osassa, ns. anamneesissa eli muiston vietossa, jota nyt tutkimme tarkemmin tässä artikkelissa.
Muiston vietto
Anamneesi (kr. ἀνάμνησις, anámnēsis) on termi, joka muodostuu sanoista ana ("ylös", "esiin") ja mimnḗskein ("palauttaa mieleen"). Sanan merkitys on siis muistaminen, tapahtuneen muisteleminen tai mieleen palauttaminen. Siinä kirkko täyttää apostolien kautta Herralta Kristukselta saamansa käskyn viettää hänen muistoaan. Kirkko muistelee erityisesti hänen pelastavaa kärsimistään, kunniakasta ylösnousemustaan ja taivaaseen astumistaan:
”Sen tähden, Herra, me, sinun palvelijasi, ja pyhä kansasi, vietämme Kristuksen, sinun Poikasi, meidän Herramme, autuaan kärsimisen, kuolleista nousemisen ja kunniakkaan taivaaseen astumisen muistoa.” (I Eukaristinen rukous)
”Muistaen Poikasi kuolemaa ja ylösnousemusta me kannamme sinun eteesi, Isä, elämän leivän ja pelastuksen maljan.” (II Eukaristinen rukous)
”Muistaen, pyhä Isä, Poikasi pelastavaa kärsimistä, kunniakasta ylösnousemusta ja taivaaseen astumista ja odottaen hänen toista tulemistaan me kannamme kiitollisina eteesi tämän elävän ja pyhän uhrin.” (III Eukaristinen rukous)
”Sen tähden, kaikkivaltias Jumala, me vietämme tänään lunastuksemme salaisuutta. Me muistelemme Kristuksen kuolemaa ja hänen astumistaan alas tuonelaan, tunnustamme hänen ylösnousemustaan ja hänen astumistaan taivaaseen sinun oikealle puolellesi ja odotamme hänen kunniakasta tulemistaan.” (IV Eukaristinen rukous)
Niinpä samalla linjalla muistoakklamoinnin kanssa tässä jatko-osassa, anamneesissa, Kirkko muistelee ja julistaa Jeesuksen Kristuksen kärsimistä, ylösnousemusta ja paluuta kunniassa. Raamatun ajatustavan mukaan anamneesi ei ole pelkkää menneisyyden tapahtumien mieleen palauttamista, vaan niiden suurten tekojen julistamista, joita Jumala on tehnyt ihmisille (vrt. 2 Moos. 13:3). Nämä tapahtumat tulevat eräällä tavalla läsnäoleviksi ja uudelleen eläviksi, kun niitä vietetään liturgiassa. Tällä tavalla Israel ymmärtää Egyptistä vapautumistaan: joka kerta pääsiäistä vietettäessä vapautumiseen liittyvät tapahtumat tulevat uskovien muistiin läsnäoleviksi, jotta he muokkaisivat elämänsä näiden tapahtumien mukaisesti. (KKK 1363)
Kristuksen pelastustyön nykyistyminen
Uudessa liitossa anamneesi saa uuden merkityksen. Kun Kirkko viettää Eukaristiaa, se muistelee Kristuksen pääsiäistä, joka tulee läsnäolevaksi (KKK 1364). Kristuksen ristillä kerta kaikkiaan edeskantama uhri pysyy aina aktuaalisena (vrt. Hepr. 7:25-27): ”Joka kerran, kun alttarilla vietetään ristinuhria, jossa ’meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on teurastettu’ (1 Kor. 5:7), toteutetaan meidän lunastustamme.” (LG 3)
Anamneesin käsite tarkoittaa nimenomaan pelastustapahtuman nykyistymistä Eukaristian vietossa. Se viittaa muistamiseen, mutta se ei merkitse menneiden asioiden muistelemista, vaan pelastushistorian tulemista eläväksi nykyisyydeksi. Toki Pyhä Henki saa kaiken tämän aikaan, siksi epikleesi muodostaa anamneesin kanssa jokaisen sakramentin ja erityisesti Eukaristian vieton ytimen. (KKK 1106) Kirkko on kaikessa riippuvainen Pyhästä Hengestä, jonka kautta muisteluhetkemme ei koske vain menneisyyden tapahtumia, vaan se liittyy jatkuvaan suhteeseemme Herraan. Muistelemme menneisyyttä, mutta tapahtumalla, jota juhlimme, on vaikutuksia nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Uskonyhteisö muistaa ihmiskunnan historian tärkeimpiä tapahtumia, Jeesuksen Kristuksen uhrikuolemaa, ei vain katsoakseen menneisyyteen, vaan tämänhetkisessä muistelussa on kyse suhteestamme Kristukseen nyt. Ja tämä muokkaa kristittyjen elämää arjessa.
Todellinen ristin uhri
Anamneesin käsitteen kautta Eukaristia on myös uhri, koska Eukaristia on Kristuksen pääsiäisen muiston vietto (KKK 1365). Eukaristia on siis uhri, koska se esittää ristin uhria (tekee sen läsnäolevaksi), koska se on ristin uhrin muiston vietto ja koska se jakaa sen hedelmää (KKK 1366). Trenton kirkolliskokouksessa todetaan, että Kristus, ”Jumalamme ja Herramme, kantoi itsensä uhriksi Isälle Jumalalle yhden ainoan kerran ristin alttarilla aikaansaadakseen kuolemallaan meille iankaikkisen lunastuksen. Koska Kristuksen pappeuden ei kuitenkaan pitänyt sammua kuoleman kautta, (Hepr. 7:24, 27) hän viimeisellä aterialla, sinä yönä, jona hänet kavallettiin (1 Kor. 11:23), halusi jättää rakkaalle morsiamelleen, kirkolle, uhrin joka näkyvänä vastaisi ihmisten luontoa ja jonka kautta tuo kerran ristillä verisesti kannettu uhri tulisi läsnäolevaksi ja sen muisto säilyisi aikojen loppuun asti ja sen pelastava voima tulisi kohdistetuksi meidän päivittäin tekemiimme synteihin niiden anteeksisaamiseksi.” (Doctrina de ss. Missae Sacrificio, c. 1: DS 1740)
Oikeastaan Eukaristian uhriluonne käy ilmi jo asetussanoista: ”Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan”, ja ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan” (Luuk. 22:19-20). Eukaristiassa Kristus lahjoittaa sen ruumiin, jonka hän on edeskantanut ristille meidän puolestamme, ja sen veren, ”joka on vuodatettu monien puolesta syntien anteeksiantamiseksi” (Matt. 26:28).
Anamneesin kautta Eukaristian vietto ei ole vain historiaa, vaan se koskee meitä. Se on meille elävä tänään. Koko Kirkko elää ja pysyy koossa alttarin uhrin avulla, sillä tämän Kristuksen ihmetyön vaikutuksesta Golgatan tapahtuman historialliset ja maantieteelliset ulottuvuudet häviävät Pyhässä messussa. Olemme jälleen Golgatalla Kristuksen ristin juurella – tällä hetkellä ja tässä paikassa. Näin toteutuu messussa profeetta Malakian ennustus, että ”auringon noususta hamaan sen laskuun on nimeni suuri kansoissa ja joka paikassa pyhitetään ja uhrataan minun nimelleni puhdas uhri” (Mal. 1:10-11).
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto (RMYJ), Pieksämäki 1999, II luku
· Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1104-1109, 1322-1419
· Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 223, 271-294
· Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
· Vatikaanin II kirk.kok. (1962-65), konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963), lyh. SC
· Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Lumen gentium Kirkosta (21.11.1964), lyh. LG
· Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
· Vatikaanin II kirk.kok., dekreetti Presbyterorum ordinis pappeudesta (7.12.1965), lyh. PO
· The Sacred Congregation of Rites, instruction on Implementing the Constitution on Sacred Liturgy, Inter oecumenici, 26.9.1964; AAS 56 (1964).
· The Sacred Congregation of Rites, instruction Musicam Sacram (5.3.1967), AAS 59 (1967) 300-320.
· The Sacred Congregation of Rites, instruction on Eucharistic Worship, Eucharisticum Mysterium, 25.5.1967; AAS 59 (1967).
· paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
· paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
· paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
· Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
· paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007), lyh. SCa
· Liddell, Henry George & Scott, Robert: ἀνάμνησις A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University.
Muistoakklamoinnissa siis julistetaan, että Kristus kärsi ja kuoli puolestamme, että hän nousi kuolleista ja että me odotamme hänen paluutaan kirkkaudessa. Tämä Vapahtajamme ristin ja ylösnousemuksen kautta tapahtuvan lunastuksemme syvä salaisuus tulee selvästi esille myös Eukaristisen rukouksen jatko-osassa, ns. anamneesissa eli muiston vietossa, jota nyt tutkimme tarkemmin tässä artikkelissa.
Muiston vietto
Anamneesi (kr. ἀνάμνησις, anámnēsis) on termi, joka muodostuu sanoista ana ("ylös", "esiin") ja mimnḗskein ("palauttaa mieleen"). Sanan merkitys on siis muistaminen, tapahtuneen muisteleminen tai mieleen palauttaminen. Siinä kirkko täyttää apostolien kautta Herralta Kristukselta saamansa käskyn viettää hänen muistoaan. Kirkko muistelee erityisesti hänen pelastavaa kärsimistään, kunniakasta ylösnousemustaan ja taivaaseen astumistaan:
”Sen tähden, Herra, me, sinun palvelijasi, ja pyhä kansasi, vietämme Kristuksen, sinun Poikasi, meidän Herramme, autuaan kärsimisen, kuolleista nousemisen ja kunniakkaan taivaaseen astumisen muistoa.” (I Eukaristinen rukous)
”Muistaen Poikasi kuolemaa ja ylösnousemusta me kannamme sinun eteesi, Isä, elämän leivän ja pelastuksen maljan.” (II Eukaristinen rukous)
”Muistaen, pyhä Isä, Poikasi pelastavaa kärsimistä, kunniakasta ylösnousemusta ja taivaaseen astumista ja odottaen hänen toista tulemistaan me kannamme kiitollisina eteesi tämän elävän ja pyhän uhrin.” (III Eukaristinen rukous)
”Sen tähden, kaikkivaltias Jumala, me vietämme tänään lunastuksemme salaisuutta. Me muistelemme Kristuksen kuolemaa ja hänen astumistaan alas tuonelaan, tunnustamme hänen ylösnousemustaan ja hänen astumistaan taivaaseen sinun oikealle puolellesi ja odotamme hänen kunniakasta tulemistaan.” (IV Eukaristinen rukous)
Niinpä samalla linjalla muistoakklamoinnin kanssa tässä jatko-osassa, anamneesissa, Kirkko muistelee ja julistaa Jeesuksen Kristuksen kärsimistä, ylösnousemusta ja paluuta kunniassa. Raamatun ajatustavan mukaan anamneesi ei ole pelkkää menneisyyden tapahtumien mieleen palauttamista, vaan niiden suurten tekojen julistamista, joita Jumala on tehnyt ihmisille (vrt. 2 Moos. 13:3). Nämä tapahtumat tulevat eräällä tavalla läsnäoleviksi ja uudelleen eläviksi, kun niitä vietetään liturgiassa. Tällä tavalla Israel ymmärtää Egyptistä vapautumistaan: joka kerta pääsiäistä vietettäessä vapautumiseen liittyvät tapahtumat tulevat uskovien muistiin läsnäoleviksi, jotta he muokkaisivat elämänsä näiden tapahtumien mukaisesti. (KKK 1363)
Kristuksen pelastustyön nykyistyminen
Uudessa liitossa anamneesi saa uuden merkityksen. Kun Kirkko viettää Eukaristiaa, se muistelee Kristuksen pääsiäistä, joka tulee läsnäolevaksi (KKK 1364). Kristuksen ristillä kerta kaikkiaan edeskantama uhri pysyy aina aktuaalisena (vrt. Hepr. 7:25-27): ”Joka kerran, kun alttarilla vietetään ristinuhria, jossa ’meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on teurastettu’ (1 Kor. 5:7), toteutetaan meidän lunastustamme.” (LG 3)
Anamneesin käsite tarkoittaa nimenomaan pelastustapahtuman nykyistymistä Eukaristian vietossa. Se viittaa muistamiseen, mutta se ei merkitse menneiden asioiden muistelemista, vaan pelastushistorian tulemista eläväksi nykyisyydeksi. Toki Pyhä Henki saa kaiken tämän aikaan, siksi epikleesi muodostaa anamneesin kanssa jokaisen sakramentin ja erityisesti Eukaristian vieton ytimen. (KKK 1106) Kirkko on kaikessa riippuvainen Pyhästä Hengestä, jonka kautta muisteluhetkemme ei koske vain menneisyyden tapahtumia, vaan se liittyy jatkuvaan suhteeseemme Herraan. Muistelemme menneisyyttä, mutta tapahtumalla, jota juhlimme, on vaikutuksia nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Uskonyhteisö muistaa ihmiskunnan historian tärkeimpiä tapahtumia, Jeesuksen Kristuksen uhrikuolemaa, ei vain katsoakseen menneisyyteen, vaan tämänhetkisessä muistelussa on kyse suhteestamme Kristukseen nyt. Ja tämä muokkaa kristittyjen elämää arjessa.
Todellinen ristin uhri
Anamneesin käsitteen kautta Eukaristia on myös uhri, koska Eukaristia on Kristuksen pääsiäisen muiston vietto (KKK 1365). Eukaristia on siis uhri, koska se esittää ristin uhria (tekee sen läsnäolevaksi), koska se on ristin uhrin muiston vietto ja koska se jakaa sen hedelmää (KKK 1366). Trenton kirkolliskokouksessa todetaan, että Kristus, ”Jumalamme ja Herramme, kantoi itsensä uhriksi Isälle Jumalalle yhden ainoan kerran ristin alttarilla aikaansaadakseen kuolemallaan meille iankaikkisen lunastuksen. Koska Kristuksen pappeuden ei kuitenkaan pitänyt sammua kuoleman kautta, (Hepr. 7:24, 27) hän viimeisellä aterialla, sinä yönä, jona hänet kavallettiin (1 Kor. 11:23), halusi jättää rakkaalle morsiamelleen, kirkolle, uhrin joka näkyvänä vastaisi ihmisten luontoa ja jonka kautta tuo kerran ristillä verisesti kannettu uhri tulisi läsnäolevaksi ja sen muisto säilyisi aikojen loppuun asti ja sen pelastava voima tulisi kohdistetuksi meidän päivittäin tekemiimme synteihin niiden anteeksisaamiseksi.” (Doctrina de ss. Missae Sacrificio, c. 1: DS 1740)
Oikeastaan Eukaristian uhriluonne käy ilmi jo asetussanoista: ”Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan”, ja ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan” (Luuk. 22:19-20). Eukaristiassa Kristus lahjoittaa sen ruumiin, jonka hän on edeskantanut ristille meidän puolestamme, ja sen veren, ”joka on vuodatettu monien puolesta syntien anteeksiantamiseksi” (Matt. 26:28).
Anamneesin kautta Eukaristian vietto ei ole vain historiaa, vaan se koskee meitä. Se on meille elävä tänään. Koko Kirkko elää ja pysyy koossa alttarin uhrin avulla, sillä tämän Kristuksen ihmetyön vaikutuksesta Golgatan tapahtuman historialliset ja maantieteelliset ulottuvuudet häviävät Pyhässä messussa. Olemme jälleen Golgatalla Kristuksen ristin juurella – tällä hetkellä ja tässä paikassa. Näin toteutuu messussa profeetta Malakian ennustus, että ”auringon noususta hamaan sen laskuun on nimeni suuri kansoissa ja joka paikassa pyhitetään ja uhrataan minun nimelleni puhdas uhri” (Mal. 1:10-11).
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto (RMYJ), Pieksämäki 1999, II luku
· Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1104-1109, 1322-1419
· Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 223, 271-294
· Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
· Vatikaanin II kirk.kok. (1962-65), konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963), lyh. SC
· Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Lumen gentium Kirkosta (21.11.1964), lyh. LG
· Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
· Vatikaanin II kirk.kok., dekreetti Presbyterorum ordinis pappeudesta (7.12.1965), lyh. PO
· The Sacred Congregation of Rites, instruction on Implementing the Constitution on Sacred Liturgy, Inter oecumenici, 26.9.1964; AAS 56 (1964).
· The Sacred Congregation of Rites, instruction Musicam Sacram (5.3.1967), AAS 59 (1967) 300-320.
· The Sacred Congregation of Rites, instruction on Eucharistic Worship, Eucharisticum Mysterium, 25.5.1967; AAS 59 (1967).
· paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
· paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
· paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
· Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
· paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007), lyh. SCa
· Liddell, Henry George & Scott, Robert: ἀνάμνησις A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University.
RSS Feed