Edellisellä kerralla jatkaen Eukaristisen rukouksen, ns. ”koko Eukaristian vieton keskuksen ja huippukohdan” (SCa 48), tärkeimpien ainesten tarkempaa tutkimista keskityimme oblaatioon eli uhrin edeskantamiseen, jonka kautta Kirkko kantaa Pyhässä Hengessä Isälle Jumalalle tahrattoman uhrin rukoillen samalla, että uskovat oppisivat antamaan itsensäkin uhriksi, olemaan yksi ruumis ja yksi henki Kristuksessa. Näin Eukaristian vietossa Kristuksen uhrista tulee myös hänen ruumiinsa jäsenten uhri. Kristuksen kanssa Kirkko itsekin kannetaan kokonaan uhriksi. Näin koko Kirkko yhdistyy Kristuksen uhriin ja myös esirukoukseen, jota nyt tutkimme tarkemmin tässä artikkelissa.
Esirukoukset
Esirukouksilla ilmaistaan, että Eukaristiaa vietetään yhdessä koko taivaallisen ja maan päällä olevan Kirkon kanssa ja että uhri edeskannetaan Kirkon ja sen kaikkien jäsenten, elävien ja kuolleiden puolesta, jotka kaikki ovat kutsutut osallistumaan siihen lunastukseen ja pelastukseen, joka on annettu Kristuksen ruumiin ja veren kautta:
”Muista, Herra, myös palvelijoitasi (N. ja N.), jotka ovat menneet edellämme uskon sinetillä merkittyinä ja nukkuvat rauhan unta. Anna heille ja kaikille Kristuksessa lepääville sinun luonasi virvoitus, valkeus ja rauha. Anna myös meille, syntisille palvelijoillesi, jotka panemme toivomme sinun laupeutesi runsauteen, perintöosa yhdessä pyhien apostoliesi ja marttyyriesi kanssa: Johanneksen, Stefanuksen, Mattiaan, Barnabaan, (Ignatiuksen, Aleksanterin, Marcellinuksen, Pietarin, Felicitaan, Perpetuan, Agatan, Lucian, Agneksen, Cecilian, Anastasian) ja kaikkien pyhiesi kanssa. Vie meidät heidän joukkoonsa, sinä, joka et katso ansioita, vaan annat anteeksi. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme, kautta.” (I Eukaristinen rukous)
”Muista kirkkoasi, joka on levinnyt yli maan piirin, ja tee se täydelliseksi rakkaudessa yhdessä paavimme N:n, piispamme N:n ja kirkon koko papiston kanssa. Muista myös niitä läheisiämme, jotka ovat nukkuneet pois ylösnousemuksen toivossa, ja kaikkia, jotka sinun laupeutesi saattamina ovat lähteneet tästä elämästä. Päästä heidät valkeuteen kasvojesi eteen. Armahda meitä kaikkia, että pääsisimme osallisiksi iankaikkisesta elämästä autuaan Jumalansynnyttäjän, Neitsyt Marian, autuaan Joosefin, hänen puolisonsa, autuaiden apostolien ja kaikkien pyhien kanssa, jotka aikojen alusta ovat olleet sinulle otolliset, kiittääksemme ja ylistääksemme sinua Poikasi, Jeesuksen Kristuksen, kautta.” (II Eukaristinen rukous)
”Tehköön hän meistä ikuisen uhrilahjan sinun kunniaksesi, niin että me valittujesi kanssa saisimme perintöosan Neitsyt Marian, Jumalanäidin, autuaan Joosefin, hänen puolisonsa, apostolien, marttyyrien (pyhän N:n) ja kaikkien pyhien kanssa, joiden puoltoon me luottavaisina turvaamme. Anna, armollinen Jumala, tämän meidän sovituksemme uhrin tuoda rauha ja vapahdus koko maailmalle. Vahvista maan päällä vaeltavaa kirkkoasi uskossa ja rakkaudessa: vahvista palvelijaasi, paaviamme N:ää, piispaamme N:ää, kaikkia piispoja, pappeja ja diakoneja ja koko lunastettujen kansaa. Kuule tänne kokoontuneen seurakunnan rukoukset ja johdata luoksesi maailman kaikki kansat. Armahda edesmenneitä läheisiämme ja kaikkia niitä, jotka sinun armossasi ovat eronneet tästä ajasta. Päästä heidät valtakuntaasi, jossa toivomme mukaan sinun kunniasi meidät kaikki alituisesti täyttää Kristuksen, Herramme, kautta. Hänessä sinä jaat maailmalle runsaana kaiken hyvän.” (III Eukaristinen rukous)
”Muista, Isä, kaikkia niitä, joiden puolesta me kannamme tämän uhrin: palvelijaasi, paaviamme N:ää, piispaamme N:ää, kaikkia piispoja, pappeja ja diakoneja, niitä, jotka ovat tuoneet lahjansa, niitä, jotka ovat tänne kokoontuneet, koko sinun kansaasi ja kaikkia, jotka sinua vilpittömästi etsivät. Muista myös niitä, jotka ovat lähteneet pois Kristuksen rauhassa, ja kaikkia kuolleita, joiden uskon sinä yksin tunnet. Anna, laupias Isä, meille kaikille, sinun lapsillesi, taivaan perintöosa yhdessä autuaan Jumalanäidin, Neitsyt Marian, autuaan Joosefin, hänen puolisonsa, apostolien ja kaikkien pyhien kanssa sinun valtakunnassasi. Siellä me yhdessä synnin ja kuoleman turmeluksesta vapautetun luomakunnan kanssa ylistämme sinua Kristuksen, Herramme, kautta. Hänessä sinä jaat maailmalle runsaana kaiken hyvän.” (IV Eukaristinen rukous)
Näissä neljän Eukaristisen rukouksen esirukouksissa Kirkko tuo julki sen, että Eukaristiaa vietetään yhteydessä koko taivaallisen ja maanpäällisen Kirkon, elävien ja kuolleiden Kirkon kanssa sekä yhteydessä Kirkon paimenten, paavin, hiippakunnan piispan, hänen pappiensa ja diakoniensa sekä maailman kaikkien piispojen ja heidän paikalliskirkkojensa kanssa.
Koska paaville on uskottu Kirkossa Pietarin palveluvirka, hän on mukana jokaisessa Eukaristian vietossa, jossa hänet mainitaan koko Kirkon ykseyden merkkinä ja palvelijana. Paikallinen piispa on aina vastuussa Eukaristian vietosta, myös silloin kun sitä johtaa pappi; hänen nimensä mainitaan muistutukseksi siitä, että hänellä on johtoasema osakirkossa papiston keskellä ja diakonien avustamana. (KKK 1369) Paikallinen yhteisö rukoilee myös kaikkien Kirkon viranhaltijoiden puolesta, jotka yhteisön puolesta ja sen kanssa uhraavat eukaristista uhria.
Esirukouksissa näkyy myös se, että Kristuksen uhrinkantoon eivät yhdisty ainoastaan hänen yhä maan
päällä olevat jäsenensä, vaan nekin, jotka jo ovat taivaan kunniassa. Kirkko edeskantaa eukaristisen uhrin yhdessä Neitsyt Marian kanssa, häntä ja kaikkia pyhiä muistellen. Eukaristiaa viettäessään Kirkko seisoo Marian kanssa ikään kuin ristin juurella Kristuksen uhriin ja esirukoukseen yhdistyneenä. (KKK 1370) Tämän lisäksi Eukaristinen uhri edeskannetaan myös uskovien vainajien puolesta, jotta he voisivat astua Kristuksen kirkkauteen ja rauhaan. (KKK 1371)
Kuuluisa kirkkoisä Augustinus tekee ihailtavasti yhteenvedon tästä opista, joka innostaa meitä ottamaan yhä täydellisemmin osaa Vapahtajamme uhriin, jota vietämme Eukaristiassa: ”Koko tämän lunastetun kaupungin eli pyhien joukon ja yhteisön uhraa Jumalalle universaalina uhrina suuri Ylipappi, joka orjan muodossa uhrasi itsensä ristillä meidän edestämme, jotta meistä tulisi näin suuren Pään ruumis … Tämä on kristittyjen uhri: Vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa (Room. 12:5). Kirkko jatkaa tämän uhrin toistamista kaikkien kristittyjen hyvin tuntemassa alttarin sakramentissa, jossa sille osoitetaan selvästi, että siinä minkä se uhraa, se itse uhrataan.” (p. Augustinus, De civitate Dei, 10,6: PL 41,284)
Pyhäinyhteys
Oikeastaan Eukaristisen rukouksen esirukousten osa perustuu pyhäinyhteyteen loppujen lopuksi. Kirkko on itse asiassa pyhien yhteys, kaikkien pyhien kokoontuminen (KKK 946). Tämä oppi tunnustetaan jo muinaisessa apostolisessa uskontunnustuksessa, kun se toteaa: ”uskon pyhäin yhteyden”. Niinpä Kristukseen kastetuilla pyhillä on erityinen yhteys – ovatpa he sitten maanpäällisessä taistelevassa Kirkossa, kiirastulessa kärsivässä Kirkossa tai taivaallisessa voitokkaassa Kirkossa. Koko Kirkossa vallitsee siis kolme olemisen tilaa Kristuksen parusiaan saakka: toiset ovat pyhiinvaelluksella täällä maan päällä; toiset puhdistetaan maallisen elämän päätyttyä; ja toiset nauttivat jo taivaan autuutta. Niiden välillä vallitsee ihmeellinen yhteys, sillä kaikki, jotka kuuluvat Kristukselle ja joilla on hänen Henkensä, kasvavat yhteen yhdeksi Kirkoksi ja liittyvät hänessä toisiinsa (LG 49). Pyhäinyhteys koskee siis kaikkia niitä, jotka ovat Jumalan yhteydessä, ovatpa he eläviä tai kuolleita.
Uuden testamentin kirjeiden opetus Kirkosta valaisee häikäisevällä tavalla ymmärrystämme Kirkosta ja sen jäsenten yhteydestä. Paavali paljastaa Kirkon mystisen olemuksen Kristuksen ruumiina opettaessaan, että Kristus ”on myös ruumiin pää, ja ruumis on kirkko” (Kol. 1:18). ”Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle kirkkonsa pääksi. Kirkko on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.” (Ef. 1:22-23) Kattavimmin Paavali käsittelee aihetta ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille. ”Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin.” (1 Kor. 12:12)
Taivaaseen päässeet kristityt eivät ole lakanneet olemasta Kristuksen ruumiin jäseniä, vaan päinvastoin he ovat täydellistäneet yhteytensä Kristukseen, ruumiin päähän, ikuisiksi ajoiksi. Niinpä heille osoitettu kunnia antaa kunnian itse Kristukselle ja koko hänen ruumiilleen: ”Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa.” (1. Kor. 12:26) Eukaristisen rukouksen esirukoukset ilmaisevat siis pyhäinyhteyden oppia selkeästi ja muistuttavat meitä pyhän Paavalin painokkaasta opetuksesta: ”Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen.” (1. Kor. 12:27)
Lyhyesti Eukaristiseen rukoukseen kuuluu myös pyhien muisteleminen, samoin kuin myös kaikkien kuolleiden muistaminen ja esirukous heidän puolestaan. Sen lisäksi siinä tuodaan Jumalan eteen koko Kirkko, paavi, piispat, papit, diakonit ja koko Jumalan kansa. Näin uhrina eukaristia kannetaan kaikkien elävien ja kuolleiden uskovien puolesta, sovituksena kaikkien ihmisten syntien puolesta sekä hengellisten ja ajallisten lahjojen saamiseksi Jumalalta (KKK 1414). Esirukouksissa muistetaan myös apua tarvitsevia ja kiitetään kaikesta hyvästä, mitä olemme saaneet.
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
Esirukoukset
Esirukouksilla ilmaistaan, että Eukaristiaa vietetään yhdessä koko taivaallisen ja maan päällä olevan Kirkon kanssa ja että uhri edeskannetaan Kirkon ja sen kaikkien jäsenten, elävien ja kuolleiden puolesta, jotka kaikki ovat kutsutut osallistumaan siihen lunastukseen ja pelastukseen, joka on annettu Kristuksen ruumiin ja veren kautta:
”Muista, Herra, myös palvelijoitasi (N. ja N.), jotka ovat menneet edellämme uskon sinetillä merkittyinä ja nukkuvat rauhan unta. Anna heille ja kaikille Kristuksessa lepääville sinun luonasi virvoitus, valkeus ja rauha. Anna myös meille, syntisille palvelijoillesi, jotka panemme toivomme sinun laupeutesi runsauteen, perintöosa yhdessä pyhien apostoliesi ja marttyyriesi kanssa: Johanneksen, Stefanuksen, Mattiaan, Barnabaan, (Ignatiuksen, Aleksanterin, Marcellinuksen, Pietarin, Felicitaan, Perpetuan, Agatan, Lucian, Agneksen, Cecilian, Anastasian) ja kaikkien pyhiesi kanssa. Vie meidät heidän joukkoonsa, sinä, joka et katso ansioita, vaan annat anteeksi. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme, kautta.” (I Eukaristinen rukous)
”Muista kirkkoasi, joka on levinnyt yli maan piirin, ja tee se täydelliseksi rakkaudessa yhdessä paavimme N:n, piispamme N:n ja kirkon koko papiston kanssa. Muista myös niitä läheisiämme, jotka ovat nukkuneet pois ylösnousemuksen toivossa, ja kaikkia, jotka sinun laupeutesi saattamina ovat lähteneet tästä elämästä. Päästä heidät valkeuteen kasvojesi eteen. Armahda meitä kaikkia, että pääsisimme osallisiksi iankaikkisesta elämästä autuaan Jumalansynnyttäjän, Neitsyt Marian, autuaan Joosefin, hänen puolisonsa, autuaiden apostolien ja kaikkien pyhien kanssa, jotka aikojen alusta ovat olleet sinulle otolliset, kiittääksemme ja ylistääksemme sinua Poikasi, Jeesuksen Kristuksen, kautta.” (II Eukaristinen rukous)
”Tehköön hän meistä ikuisen uhrilahjan sinun kunniaksesi, niin että me valittujesi kanssa saisimme perintöosan Neitsyt Marian, Jumalanäidin, autuaan Joosefin, hänen puolisonsa, apostolien, marttyyrien (pyhän N:n) ja kaikkien pyhien kanssa, joiden puoltoon me luottavaisina turvaamme. Anna, armollinen Jumala, tämän meidän sovituksemme uhrin tuoda rauha ja vapahdus koko maailmalle. Vahvista maan päällä vaeltavaa kirkkoasi uskossa ja rakkaudessa: vahvista palvelijaasi, paaviamme N:ää, piispaamme N:ää, kaikkia piispoja, pappeja ja diakoneja ja koko lunastettujen kansaa. Kuule tänne kokoontuneen seurakunnan rukoukset ja johdata luoksesi maailman kaikki kansat. Armahda edesmenneitä läheisiämme ja kaikkia niitä, jotka sinun armossasi ovat eronneet tästä ajasta. Päästä heidät valtakuntaasi, jossa toivomme mukaan sinun kunniasi meidät kaikki alituisesti täyttää Kristuksen, Herramme, kautta. Hänessä sinä jaat maailmalle runsaana kaiken hyvän.” (III Eukaristinen rukous)
”Muista, Isä, kaikkia niitä, joiden puolesta me kannamme tämän uhrin: palvelijaasi, paaviamme N:ää, piispaamme N:ää, kaikkia piispoja, pappeja ja diakoneja, niitä, jotka ovat tuoneet lahjansa, niitä, jotka ovat tänne kokoontuneet, koko sinun kansaasi ja kaikkia, jotka sinua vilpittömästi etsivät. Muista myös niitä, jotka ovat lähteneet pois Kristuksen rauhassa, ja kaikkia kuolleita, joiden uskon sinä yksin tunnet. Anna, laupias Isä, meille kaikille, sinun lapsillesi, taivaan perintöosa yhdessä autuaan Jumalanäidin, Neitsyt Marian, autuaan Joosefin, hänen puolisonsa, apostolien ja kaikkien pyhien kanssa sinun valtakunnassasi. Siellä me yhdessä synnin ja kuoleman turmeluksesta vapautetun luomakunnan kanssa ylistämme sinua Kristuksen, Herramme, kautta. Hänessä sinä jaat maailmalle runsaana kaiken hyvän.” (IV Eukaristinen rukous)
Näissä neljän Eukaristisen rukouksen esirukouksissa Kirkko tuo julki sen, että Eukaristiaa vietetään yhteydessä koko taivaallisen ja maanpäällisen Kirkon, elävien ja kuolleiden Kirkon kanssa sekä yhteydessä Kirkon paimenten, paavin, hiippakunnan piispan, hänen pappiensa ja diakoniensa sekä maailman kaikkien piispojen ja heidän paikalliskirkkojensa kanssa.
Koska paaville on uskottu Kirkossa Pietarin palveluvirka, hän on mukana jokaisessa Eukaristian vietossa, jossa hänet mainitaan koko Kirkon ykseyden merkkinä ja palvelijana. Paikallinen piispa on aina vastuussa Eukaristian vietosta, myös silloin kun sitä johtaa pappi; hänen nimensä mainitaan muistutukseksi siitä, että hänellä on johtoasema osakirkossa papiston keskellä ja diakonien avustamana. (KKK 1369) Paikallinen yhteisö rukoilee myös kaikkien Kirkon viranhaltijoiden puolesta, jotka yhteisön puolesta ja sen kanssa uhraavat eukaristista uhria.
Esirukouksissa näkyy myös se, että Kristuksen uhrinkantoon eivät yhdisty ainoastaan hänen yhä maan
päällä olevat jäsenensä, vaan nekin, jotka jo ovat taivaan kunniassa. Kirkko edeskantaa eukaristisen uhrin yhdessä Neitsyt Marian kanssa, häntä ja kaikkia pyhiä muistellen. Eukaristiaa viettäessään Kirkko seisoo Marian kanssa ikään kuin ristin juurella Kristuksen uhriin ja esirukoukseen yhdistyneenä. (KKK 1370) Tämän lisäksi Eukaristinen uhri edeskannetaan myös uskovien vainajien puolesta, jotta he voisivat astua Kristuksen kirkkauteen ja rauhaan. (KKK 1371)
Kuuluisa kirkkoisä Augustinus tekee ihailtavasti yhteenvedon tästä opista, joka innostaa meitä ottamaan yhä täydellisemmin osaa Vapahtajamme uhriin, jota vietämme Eukaristiassa: ”Koko tämän lunastetun kaupungin eli pyhien joukon ja yhteisön uhraa Jumalalle universaalina uhrina suuri Ylipappi, joka orjan muodossa uhrasi itsensä ristillä meidän edestämme, jotta meistä tulisi näin suuren Pään ruumis … Tämä on kristittyjen uhri: Vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa (Room. 12:5). Kirkko jatkaa tämän uhrin toistamista kaikkien kristittyjen hyvin tuntemassa alttarin sakramentissa, jossa sille osoitetaan selvästi, että siinä minkä se uhraa, se itse uhrataan.” (p. Augustinus, De civitate Dei, 10,6: PL 41,284)
Pyhäinyhteys
Oikeastaan Eukaristisen rukouksen esirukousten osa perustuu pyhäinyhteyteen loppujen lopuksi. Kirkko on itse asiassa pyhien yhteys, kaikkien pyhien kokoontuminen (KKK 946). Tämä oppi tunnustetaan jo muinaisessa apostolisessa uskontunnustuksessa, kun se toteaa: ”uskon pyhäin yhteyden”. Niinpä Kristukseen kastetuilla pyhillä on erityinen yhteys – ovatpa he sitten maanpäällisessä taistelevassa Kirkossa, kiirastulessa kärsivässä Kirkossa tai taivaallisessa voitokkaassa Kirkossa. Koko Kirkossa vallitsee siis kolme olemisen tilaa Kristuksen parusiaan saakka: toiset ovat pyhiinvaelluksella täällä maan päällä; toiset puhdistetaan maallisen elämän päätyttyä; ja toiset nauttivat jo taivaan autuutta. Niiden välillä vallitsee ihmeellinen yhteys, sillä kaikki, jotka kuuluvat Kristukselle ja joilla on hänen Henkensä, kasvavat yhteen yhdeksi Kirkoksi ja liittyvät hänessä toisiinsa (LG 49). Pyhäinyhteys koskee siis kaikkia niitä, jotka ovat Jumalan yhteydessä, ovatpa he eläviä tai kuolleita.
Uuden testamentin kirjeiden opetus Kirkosta valaisee häikäisevällä tavalla ymmärrystämme Kirkosta ja sen jäsenten yhteydestä. Paavali paljastaa Kirkon mystisen olemuksen Kristuksen ruumiina opettaessaan, että Kristus ”on myös ruumiin pää, ja ruumis on kirkko” (Kol. 1:18). ”Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle kirkkonsa pääksi. Kirkko on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.” (Ef. 1:22-23) Kattavimmin Paavali käsittelee aihetta ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille. ”Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin.” (1 Kor. 12:12)
Taivaaseen päässeet kristityt eivät ole lakanneet olemasta Kristuksen ruumiin jäseniä, vaan päinvastoin he ovat täydellistäneet yhteytensä Kristukseen, ruumiin päähän, ikuisiksi ajoiksi. Niinpä heille osoitettu kunnia antaa kunnian itse Kristukselle ja koko hänen ruumiilleen: ”Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa.” (1. Kor. 12:26) Eukaristisen rukouksen esirukoukset ilmaisevat siis pyhäinyhteyden oppia selkeästi ja muistuttavat meitä pyhän Paavalin painokkaasta opetuksesta: ”Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen.” (1. Kor. 12:27)
Lyhyesti Eukaristiseen rukoukseen kuuluu myös pyhien muisteleminen, samoin kuin myös kaikkien kuolleiden muistaminen ja esirukous heidän puolestaan. Sen lisäksi siinä tuodaan Jumalan eteen koko Kirkko, paavi, piispat, papit, diakonit ja koko Jumalan kansa. Näin uhrina eukaristia kannetaan kaikkien elävien ja kuolleiden uskovien puolesta, sovituksena kaikkien ihmisten syntien puolesta sekä hengellisten ja ajallisten lahjojen saamiseksi Jumalalta (KKK 1414). Esirukouksissa muistetaan myös apua tarvitsevia ja kiitetään kaikesta hyvästä, mitä olemme saaneet.
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
- Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto (RMYJ), Pieksämäki 1999, II luku
- Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1104-1109, 1322-1419
- Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 223, 271-294
- Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
- Vatikaanin II kirk.kok. (1962-65), konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963), lyh. SC
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Lumen gentium Kirkosta (21.11.1964), lyh. LG
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
- Vatikaanin II kirk.kok., dekreetti Presbyterorum ordinis pappeudesta (7.12.1965), lyh. PO
- The Sacred Congregation of Rites, instruction on Implementing the Constitution on Sacred Liturgy, Inter oecumenici, 26.9.1964; AAS 56 (1964).
- The Sacred Congregation of Rites, instruction Musicam Sacram (5.3.1967), AAS 59 (1967) 300-320.
- The Sacred Congregation of Rites, instruction on Eucharistic Worship, Eucharisticum Mysterium, 25.5.1967; AAS 59 (1967).
- paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
- paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
- paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
- Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
- paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007), lyh. SCa
RSS Feed