Eukaristisen rukouksen doksologian jälkeen seuraa ns. kommuunion vietto, joka alkaa yhteen ääneen lauletulla tai luetulla Isä meidän -rukouksella, jota nyt tutkimme tarkemmin tässä artikkelissa. Oikeastaan laskettuaan ehtoollismaljan ja pateenin takaisin alttarille pappi liittää kätensä yhteen ja lausuu Herran rukouksen johdannon, samalla kansa nousee seisomaan ja yhtyy kohta papin kanssa kuuluisaan Jeesuksen opettamaan rukoukseen. Nykyisessä Roomalaisessa messukirjassa tarjotaan seuraavanlaisia johdantoja Isä meidän -rukoukseen (RM s. 517):
Rukoilkaamme nyt kaikki, niin kuin Herramme Jeesus Kristus on meitä opettanut:
tai: Kuuliaisina Herramme kehotukselle ja opetukselle rohkenemme sanoa:
tai: Me olemme saaneet Hengen, joka tekee meidät Jumalan lapsiksi. Siksi rukoilemme:
tai: Kasteessa meistä on tullut Jumalan lapsia. Siksi rukoilemme luottavasti:
tai: Meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Siksi rukoilemme luottavasti:
Kaikki yhdessä rukoilevat siis Herran rukouksen, joka sisältää keskeiset asiat Jumalan ja ihmisen välisestä yhteydestä: Jumalan ylistämisen, häneen turvautumisen, jokapäiväisten tarpeiden tuomisen Jumalan eteen, anteeksiannon ja pahasta vapautumisen pyytämisen. Siinä pyydetään jokapäiväistä leipää, johon kristityille sisältyy viittaus myös eukaristiseen leipään. Siinä pyydetään myös puhdistumista synneistä, jotta pyhät lahjat annettaisiin todella pyhille. Näin Isä meidän -rukous valmistaa meidät kastetut, Jumalan lapset, Eukaristisen leivän eli kommuunion vastaanottamiseen oikealla ja arvokkaalla tavalla.
Konteksti ja täydellisyys
Isä meidän -rukouksen syntymisen konteksti on mielenkiintoista Raamatun mukaan: ”Kerran, kun Jeesus oli ollut rukoilemassa, eräs hänen opetuslapsistaan pyysi: ’Herra, opeta meitä rukoilemaan, niin kuin Johanneskin opetti opetuslapsiaan’” (Luuk. 11:1). Vastauksena tähän pyyntöön Jeesus uskoi opetuslastensa ja kirkkonsa haltuun tärkeimmän kristillisen rukouksen. Evankelista Luukas on tässä kontekstissa tallettanut sen lyhyessä muodossa, jossa on viisi pyyntöä (Luuk. 11:2-4). Toisaalta evankelista Matteus on Jeesuksen vuorisaarnan yhteydessä esittänyt sen laajempana rukouksena, jossa on seitsemän pyyntöä (Matt. 6:9-13). Kirkon liturginen traditio on pitäytynyt pyhän Matteuksen tallettamaan yllä mainittuun tekstimuotoon, jota rukoillaan Messun lisäksi myös laudeksessa ja vesperissä, ruusukossa ja monissa muissa hartauksissa.
Itse asiassa Herran rukous kuuluu kristityn päivittäisiin rukouksiin. Ensimmäiset seurakunnat rukoilivat sen ”kolme kertaa päivässä” (Didache 8,3) niiden ”kahdeksantoista siunauksen” sijaan, jotka kuuluivat juutalaiseen hurskauteen. Isä meidän -rukous on ”koko evankeliumin yhteenveto” (Tertullianus, De oratione 1,6). Keskelle vuorisaarnaa (Matt. 5-7) sijoitettuna se esittää rukouksen muodossa evankeliumin olennaisen sisällön.
Pyhän Tuomas Akvinolaisen mukaan ”Herran rukous on täydellisin rukous … Siinä emme ainoastaan pyydä kaikkea, mitä voimme oikealla tavalla haluta, vaan myös siinä järjestyksessä, jossa niitä on haluttava. Näin tämä rukous ei ainoastaan opeta meitä pyytämään, vaan se myös muokkaa koko tunne-elämäämme.” (p. Tuomas Akvinolainen, STh II-II, 83,9). Niinpä oikea tapamme elää Kristuksessa riippuu oikeasta tavastamme rukoilla.
Kirkkoisä Augustinus on todennut, että psalmit ovat kristillisen rukouksen tärkeintä ravintoa ja että psalmit ikään kuin virtaavat Isä meidän -rukouksen pyyntöihin: ”Käykää läpi kaikki rukoukset, mitkä Raamatusta löydätte. Käsitykseni on, ettette löydä sieltä mitään, mikä ei sisältyisi Herran rukoukseen.” (Augustinus, Epistula 130,12,22)
Jeesuksen opettama rukous
Isä meidän -rukousta kutsutaan ”Herran rukoukseksi”, koska Herra Jeesus itse on sen opettanut meille. Tämä Jeesukselta saatu rukous on todella ainutlaatuinen: se on ”Herran”. Ensinnäkin ainosyntyinen Poika antaa meille todella tämän rukouksen sanojen kautta sanat, jotka Isä on antanut hänelle: hän on rukouksemme opettaja. Toiseksi hän, lihaksitullut Sana, tuntee ihmissydämessään veljiensä ja sisartensa tarpeet ja ilmoittaa ne meille: hän on rukouksemme esikuva. (KKK 2765)
Niin kuin jokaisessa sanoin lausutussa rukouksessa tässäkin Pyhä Henki opettaa juuri Jumalan sanalla Jumalan lapsia rukoilemaan Isäänsä. Jeesus ei anna meille ainoastaan sanoja lapsen rukoukseemme, vaan samalla myös Hengen, jonka kautta näistä sanoista tulee meille ”henki ja elämä” (Joh. 6:63). Ja vielä enemmän: Lapsen rukouksemme todistus ja mahdollisuus on siinä, että Isä ”on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: ’Abba! Isä!’” (Gal. 4:6). Koska rukouksemme tulkitsee kaipauksemme Jumalan edessä, niin juuri hän, ”joka tutkii sydämet”, Isä, ”tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta” (Room. 8:27). Tällä tavalla Isällemme osoitettu rukous liittyy Pojan ja Hengen lähetystehtävän salaisuuteen. (KKK 2766)
Pyhän Kolminaisuuden rukous
Tästä syystä Herran rukous on myös ns. Pyhän Kolminaisuuden rukous. Uskallamme luottavasti lähestyä Isää, koska Jeesus vie meidät Isän kasvojen eteen ja hänen Henkensä tekee meistä Jumalan lapsia. Siten voimme rukoilla Isä meidän -rukouksen yksinkertaisella lapsen luottamuksella, iloisella varmuudella, nöyrällä rohkeudella ja tietäen, että olemme rakastettuja ja että meitä kuullaan. (KKKo 582)
Voimme huutaa avuksi ”Isää”, koska ihmiseksi tullut Jumalan Poika on ilmoittanut hänet meille ja koska hänen Henkensä opettaa meidät tuntemaan hänet. Isän avuksihuutaminen saa meidät käymään hänen salaisuuteensa yhä uudestaan ihmetellen ja herättää meissä kaipauksen elää hänen lapsinaan. Isä meidän -rukouksen kautta tulemme myös tietoisiksi siitä, että Pojassa olemme Isän lapsia kasteen kautta. (KKKo 583)
Näin meille Herran rukouksessa annetaan ilmoitus meistä itsestämme samalla kun meille ilmoitetaan Isä. (KKK 2783) Tämä armon lahja, pääsy lapsen asemaan, vaatii meiltä jatkuvaa kääntymystä ja uutta elämää. Isä meidän -rukouksen rukoilemisen tulee synnyttää meissä kaksi perusasennetta: (1) Kaipauksen ja halun hänen kaltaisuuteensa. Meidät on luotu hänen kuvikseen, meille on armon kautta annettu takaisin hänen kaltaisuutensa ja meidän tulee vastata sitä. (KKK 2784) (2) Nöyrän ja luottavaisen sydämen, joka tekee meidät ”lasten kaltaisiksi” (Matt. 18:3), sillä Isä ilmoittaa itsensä ”lapsenmielisille” (Matt. 11:25).
Kommentoidessaan Jeesuksen vuorisaarnaa pyhä Augustinus kiteyttää: ”Isä meidän: Tämä nimi herättää meissä yhtaikaa rakkautta, kiintymystä rukoukseen … ja toivon saada se, mitä pyydämme … Mitä hän ei antaisi rukoileville lapsilleen, kun hän jo edeltä käsin on tehnyt heistä lapsiaan?” (p. Augustinus, De sermone Domini in monte, 2,4,16)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto (RMYJ), Pieksämäki 1999, II luku
- Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, IV osa, nrot 2759-2865.
- Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, IV osa, nrot 578-598.
· Vatikaanin II kirk.kok. (1962-65), konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963), lyh. SC
· Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Lumen gentium Kirkosta (21.11.1964), lyh. LG
· Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
· Vatikaanin II kirk.kok., dekreetti Presbyterorum ordinis pappeudesta (7.12.1965), lyh. PO
· The Sacred Congregation of Rites, instruction on Implementing the Constitution on Sacred Liturgy, Inter oecumenici, 26.9.1964; AAS 56 (1964).
· The Sacred Congregation of Rites, instruction Musicam Sacram (5.3.1967), AAS 59 (1967) 300-320.
· The Sacred Congregation of Rites, instruction on Eucharistic Worship, Eucharisticum Mysterium, 25.5.1967; AAS 59 (1967).
· paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
· paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
· paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
· Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
· paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007), lyh. SCa