Tässä artikkelissa syvennymme vielä Herran rukoukseen käsitellen sitä kirkon rukouksena. Oikeastaan Eukaristian vietossa Herran rukous on koko kirkon rukous. Siinä ilmenee sen täysi merkitys ja vaikutus. Eukaristisen rukouksen (anaforan) ja kommuunion jakamisen väliin sijoitettuna se toisaalta kokoaa yhteen kaikki pyynnöt ja esirukoukset, jotka on lausuttu epikleesissä, toisaalta se kolkuttaa taivasten valtakunnan hääpitojen ovelle, sen hääaterian, jota kommuunion sakramentti ennakoi. (KKK 2770)
Isä ”meidän”
Puhuttelu Isä ”meidän” on osoitettu Jumalalle. Tämä pronomini ei ilmaise meidän puoleltamme omistamista, vaan aivan uutta suhdetta Jumalaan. Kun rukoilemme Isää, palvomme ja ylistämme häntä yhdessä Pojan ja Pyhän Hengen kanssa. Kristuksessa olemme ”hänen” kansansa ja hän on ”meidän” Jumalamme nyt ja iankaikkisesti. (KKKo 584)
Pyhä Johannes Khrysostomos muistuttaa meitä, että Isä meidän -rukous on kirkon varsinainen rukous: ”Herra opettaa meitä rukoilemaan yhdessä veljiemme puolesta. Hän ei näet sano: ’Minun Isäni’, joka olet taivaissa, vaan ’meidän Isämme’, jotta rukouksemme olisi yhdestä sielusta nousevaa esirukousta koko kirkon ruumiin puolesta.” (p. Johannes Khrysostomos, In Matthaeum, homilia 19,4) Oikeastaan sanomme Isä ”meidän”, koska Kristuksen kirkko on monien veljien ja sisarten yhteisö, jolla on ”yksi sydän ja yksi sielu” (Ap.t. 4:32).
Ykseys
Rukous ”meidän” Isällemme on kaikkien kastettujen yhteistä perintöä. Samalla se pysyy vakavana kutsuna kaikille kristityille heidän keskinäisestä hajaannuksestaan huolimatta. Koska heillä on yhteys keskenään Kristukseen uskomisen ja kasteen kautta, heidän tulee osallistua Jeesuksen rukoukseen hänen opetuslastensa ykseyden puolesta (Vat. II kirk.kok., Unitatis redintegratio 8; 22).
Jos lopulta todella rukoilemme ”Isä meidän” -rukouksen vilpittömästi, hylkäämme individualismin, sillä vastaanottamamme rakkaus vapauttaa meidät siitä. Samalla meidän pitäisi edistää sekä kirkon että ihmiskunnan ykseyttä ja yhteyttä. Sana ”meidän” Herran rukouksen alussa ja neljän viimeisen pyynnön ”me” eivät sulje ketään ulkopuolelle. Niinpä meidän täytyy voittaa hajaannukset ja vastakkainasettelumme, jotta tämä rukous voitaisiin rukoilla vilpittömästi. Näin ”meidän Isämme” rukoileminen tarkoittaa myös rukousta kaikkien ihmisten kanssa ja kaikkien puolesta, jotta he tuntisivat ainoan todellisen Jumalan ja heidät koottaisiin yhteen. (KKKo 585)
Tästä syystä kastetut eivät voi rukoilla ”meidän” Isäämme, elleivät he kanna Hänen eteensä kaikkia, joiden puolesta Hän antoi rakkaan Poikansa. Jumalan rakkaus on rajaton, myös meidän rukouksemme täytyy olla rajaton (Vat. II kirk.kok., Nostra aetate 5). Tämä Jumalan huolenpito kaikista ihmisistä ja koko luomakunnasta on innoittanut kaikkia suuria rukoilijoita. Sen tulee avartaa meidänkin rukouksemme rakkauden täyteen laajuuteen, kun rohkenemme sanoa: Isä ”meidän”. (KKK 2793)
”Taivaissa”
Isä meidän on ”taivaissa”. Tämä raamatullinen ilmaisu ei tarkoita paikkaa vaan tapaa olla olemassa: Jumala on kaiken tuolla puolen ja yli kaiken. ”Taivaissa” kuvaa Jumalan majesteettisuutta ja pyhyyttä ja myös hänen läsnäoloaan vanhurskaiden sydämissä. Taivas, Isän koti, on todellinen isänmaa, jota kohti toivoen kuljemme veljinä ja sisarina ollessamme vielä maan päällä. (KKKo 586)
Kun kirkko rukoilee ”Isä meidän, joka olet taivaissa”, se tunnustaa, että olemme tämä Jumalan maan päällä vaeltava kansa, jolla on jo ”paikka taivaissa Kristuksessa Jeesuksessa” (Ef. 2:6) ”Kristuksen kanssa Jumalaan kätkettynä” (Kol. 3:3), ja samalla ”me huokailemme täällä ollessamme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme” (2 Kor. 5:2).
Kirkollisen luonteen ohella Herran rukous ilmaisee kommuunion vietossa myös pyyntöjensä eskatologisen luonteen. Eukaristia ja Isä meidän -rukous suuntautuvat Herran tulemiseen, ”siihen asti, kun hän tulee” (1 Kor. 11:26). Se on ”viimeisten aikojen” rukous, pelastuksen aikojen, jotka ovat alkaneet Pyhän Hengen vuodattamisella ja jotka täyttyvät Herran tulemisessa. Isä meidän -rukouksen pyynnöt tukeutuvat, toisin kuin vanhan liiton rukoukset, pelastuksen salaisuuteen, joka on kerta kaikkiaan toteutunut ristiinnaulitussa ja ylösnousseessa Kristuksessa. (KKK 2771)
Kaikki meidän rukouksemme kohoavat ”Kristuksen, Herramme, kautta” Isälle. Jumalan lasten rukous kohoaa Esikoisen äänellä Isän luokse. Kirkon miljardit jäsenet yhtyvät ylistykseen ja hartaisiin esirukouksiin Isä meidän -rukouksen kautta, mutta ääni on yksi ainoa: Jumalan Pojan ääni. Niinpä Kristuksen rukous jatkuu yhä tänään (vrt. Hepr. 7:25). Se tukee kaikkia rukouksiamme, jotka tulevat sydämestämme ja suustamme. Kun kirkko rukoilee, Poika kantaa sen yhdessä aina ruumiinsa eli kirkon kanssa.
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
- Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto (RMYJ), Pieksämäki 1999, II luku
- Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, IV osa, nrot 2759-2865.
- Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, IV osa, nrot 578-598.
- Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
- Vatikaanin II kirk.kok. (1962-65), konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963), lyh. SC
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Lumen gentium Kirkosta (21.11.1964), lyh. LG
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
- Vatikaanin II kirk.kok., dekreetti Presbyterorum ordinis pappeudesta (7.12.1965), lyh. PO
- The Sacred Congregation of Rites, instruction on Implementing the Constitution on Sacred Liturgy, Inter oecumenici, 26.9.1964; AAS 56 (1964).
- The Sacred Congregation of Rites, instruction Musicam Sacram (5.3.1967), AAS 59 (1967) 300-320.
- The Sacred Congregation of Rites, instruction on Eucharistic Worship, Eucharisticum Mysterium, 25.5.1967; AAS 59 (1967).
- paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
- paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
- paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
- Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
- paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007), lyh. SCa