Tässä artikkelissa keskitymme vielä Herran rukoukseen, erityisesti sen seitsemään pyyntöön.
3 + 4 pyyntöä
Isä meidän -rukous sisältää seitsemän pyyntöä Isälle Jumalalle. Kolme ensimmäistä pyyntöä liittyvät suorimmin Jumalaan ja johtavat meidät häntä kohti hänen kunniansa tähden: Rakkaudelle on tyypillistä ajatella ensimmäiseksi rakastettua. Ne esittävät sen, mitä meidän erityisesti tulee pyytää häneltä: hänen nimensä pyhittämistä, hänen valtakuntansa tulemista ja hänen tahtonsa tapahtumista. Nämä kolme pyyntöä on jo täytetty Vapahtajamme Kristuksen uhrissa, mutta nyt ne toivoen kääntyvät lopullista täyttymystään kohti, niin kauan kuin Jumala ei vielä ole kaikki kaikessa. (KKK 2804)
Kolme ensimmäistä pyyntöä vahvistavat meitä uskossa, täyttävät meidät toivolla ja sytyttävät rakkautemme palamaan. Luotuina ja vieläpä synnintekijöinä meidän täytyy rukoilla ”meidän” itsemme puolesta, sen ”meidän”, joka kattaa koko maailman ja historian; sen me kannamme Jumalamme äärettömän rakkauden eteen. Sillä Kristuksensa nimen ja Henkensä valtakunnan kautta Isämme vie päätökseen meitä ja koko maailmaa koskevan pelastussuunnitelmansa. (KKK 2806) Niinpä loput neljä pyyntöä esittävät meidän hätämme ja odotuksemme laupeuden Isälle: pyydämme häntä ruokkimaan meidät, antamaan meille anteeksi, olemaan tukenamme kiusauksissa ja päästämään meidät pahasta. (KKK 2857)
I ”Pyhitetty olkoon sinun nimesi”
Jumala ilmoitti pyhän nimensä Moosekselle ja tahtoi, että hänen kansansa pyhitettäisiin hänelle pyhänä kansana, jonka keskellä hän asuu. Uudessa liitossa Jumala edelleen kutsuu meitä ”pyhitykseen” (1. Tess. 4:7). Hänen nimensä pyhittäminen merkitsee sen haluamista, että kasteessa saatu vihkimys läpäisisi koko elämämme. Se merkitsee myös, että elämällämme ja rukouksellamme pyydämme sitä, että jokainen ihminen tuntisi Jumalan nimen ja ylistäisi sitä. (KKKo 589)
Jeesus on opettanut meille tämän pyynnön toivomuksen muodossa: se on pyyntö, kaipausta ja odotusta, johon sekä Jumala että ihminen ovat sitoutuneet. Ensimmäinen pyyntö Isällemme vie meidät syvälle sekä hänen jumaluutensa sisimpään salaisuuteen että ihmiskunnan pelastushistoriaan. Kun me pyydämme, että hänen nimensä pyhitettäisiin, se sisällyttää meidät ”suunnitelmaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi tehdä” (Ef. 1:9), ”olemaan hänen edessään pyhiä ja nuhteettomia” (Ef 1:4). (KKK 2807)
II ”Tulkoon sinun valtakuntasi”
Jeesuksessa Jumalan valtakunta on tullut meitä lähelle, koko evankeliumi on julistanut sitä ja Kristuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa se on saapunut. Jumalan valtakunta on tullut viimeisestä ehtoollisesta alkaen, ja eukaristiassa se on meidän keskellämme. Jumalan valtakunta tulee kirkkaudessa, kun Kristus luovuttaa sen Isälle. (KKK 2816)
Kirkko pyytää Jumalan valtakunnan lopullista tulemista Kristuksen tullessa takaisin kunniassaan. Mutta kirkko rukoilee myös, että Jumalan valtakunta jo nyt kasvaisi ihmisten pyhittymisessä Hengessä ja heidän toiminnassaan oikeudenmukaisuuden ja rauhan palveluksessa autuaaksijulistusten mukaisesti. Tämä pyyntö on Hengen ja morsiamen huuto: ”Tule, Herra Jeesus!” (Ilm. 22:20). (KKKo 590)
III ”Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa”
Isämme tahto on se, ”että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden” (1 Tim. 2:4). Hän ”on kärsivällinen … koska ei halua kenenkään tuhoutuvan” (2 Piet. 3:9). Se hänen käskyistään, joka sisältää kaikki muut käskyt ja ilmoittaa koko hänen tahtonsa, kuuluu: ”Rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne” (Joh. 13:34). Niinpä rukoilemme hartaasti, että tämä rakkauden käsky/tahto toteutuisi maan päällä, niin kuin se jo tapahtuu taivaassa. (KKK 2822-2823)
Jeesus tuli täyttämään Isän pelastustahdon täydellisesti. Me pyydämme Isää Jumalaa yhdistämään meidän tahtomme Poikansa tahtoon Neitsyt Marian ja pyhien esimerkin mukaisesti. (KKK 2825) Rukouksen kautta voimme arvioida, ”mikä on Jumalan tahto” (Room. 12:2), ja saada ”kestävyyden” sen täyttämiseen (Hepr. 10:36).
IV ”Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme”
Pyydämme lasten luottamuksella jokapäiväistä ravintoamme, kaikkia soveliaita aineellisia ja henkisiä hyvyyksiä, joita kaikki tarvitsevat elääkseen, ja tunnustamme, kuinka Jumala, meidän Isämme, on hyvä yli kaiken hyvyyden. Herra ei johdata meitä mihinkään passiivisuuteen (2 Tess. 3:6-13), vaan hän haluaa vapauttaa meidät kaikesta huolestuneisuudesta ja levottomuudesta. Niinpä pyydämme myös armoa voidaksemme toimia niin, että oikeudenmukaisuuden ja jakamisen kautta joidenkin yltäkylläisyys koituisi avuksi toisten hätään. (KKKo 592) Tätä Herran rukouksen pyyntöä ei voi irrottaa Jeesuksen vertauksista köyhästä Lasaruksesta (Luuk. 16:19-31) ja viimeisestä tuomiosta (Matt. 25:31-46).
Koska ”ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta” (Matt. 4:4), tämä pyyntö koskee myös Jumalan sanan nälkää, eukaristiassa vastaanotettavan Kristuksen ruumiin nälkää, samoin kuin Pyhän Hengen nälkää. Rajattoman luottavasti me pyydämme näitä lahjoja tätä päivää varten, Jumalan ”tätä päivää” varten. Ne annetaan meille ennen kaikkea eukaristiassa, joka ennakoi tulevan valtakunnan juhla-ateriaa. (KKKo 593)
Sana epiousios (jokapäiväinen) esiintyy UT:ssa vain tässä yhteydessä. Ajallisesti käsitettynä se toistaa pedagogisessa mielessä tuon ”tänä päivänä” vahvistaakseen meissä ehdotonta luottamusta. Laadullisessa mielessä se merkitsee elämälle välttämätöntä ja laajemmassa merkityksessä jokaista hyvyyttä, jota tarvitaan elämän ylläpitämiseksi. Kirjaimellisesti ymmärrettynä (epiousios: olemuksen tai luonnon ylittävä) se tarkoittaa välittömästi Elämän leipää, Kristuksen ruumista, ja ”kuolemattomuuden lääkettä”, jota ilman meillä ei ole elämää itsessämme. Kun tämä liitetään aiemmin esitettyyn, rukouspyynnön taivaallinen merkitys on ilmiselvä: ”päivä”, jota tässä tarkoitetaan, on Herran päivä, Jumalan valtakunnan juhla-aterian päivä. Sitä ennakoi eukaristia, joka jo on tulevan valtakunnan esimakua. Siksi on paikallaan viettää eukaristiaa joka päivä. (KKK 2837)
V ”Anna meille anteeksi velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme”
Kun pyydämme Isää Jumalaa antamaan meille anteeksi, me tunnustamme olevamme hänen edessään syntisiä. Mutta samalla tunnustamme hänen laupeutensa, sillä hänen Pojassaan ja sakramenttien kautta ”meillä on lunastus, syntiemme anteeksianto” (Kol. 1:14).
Pyyntömme tulee kuulluksi vain sillä ehdolla, että me ensin olemme antaneet anteeksi toisille. Emme voi rakastaa Jumalaa, jota emme näe, ellemme rakasta veljeä ja sisarta, jotka näemme (1 Joh. 4:20). Kieltäytyessämme antamasta anteeksi veljillemme ja sisarillemme sydämemme sulkeutuu, eikä Isän armahtava rakkaus pääse sen kovuuden läpi. (KKK 2840)
Kuinka anteeksianto on mahdollinen? Armo pääsee sydämeemme vain jos opimme antamaan anteeksi myös vihollisillemme. Vaikka ihmiselle tämän vaatimuksen täyttäminen näyttää mahdottomalta, kuitenkin Pyhälle Hengelle antautunut sydän voi rakastaa niin kuin Kristus rakasti äärimmäisyyteen asti; voi kääntää loukkauksen myötätunnoksi ja muuttaa rikkomuksen esirukoukseksi. Anteeksianto on osallinen Jumalan laupeudesta. Se on eräs kristillisen rukouksen kohokohta. (KKKo 595)
Anteeksiantamus todistaa myös siitä, että meidän maailmassamme rakkaus on syntiä voimakkaampi. Menneiden aikojen ja nykyajan marttyyrit antavat tämän todistuksen Jeesuksesta. Anteeksiantamus on olennainen ehto Jumalan lasten sovittamiseksi Isänsä kanssa ja ihmisten sovittamiseksi keskenään. (KKK 2844)
VI ”Äläkä saata meitä kiusaukseen”
Kreikkalaisen ilmaisun kääntäminen yhdellä sanalla on vaikeaa: se merkitsee ”älä salli meidän joutua kiusaukseen” tai ”älä anna meidän jäädä tappiolle”. ”Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään” (Jaak. 1:13), vaan hän haluaa päinvastoin päästää meidät kiusauksesta. Me pyydämme häneltä, ettei hän sallisi meidän lähteä kulkemaan syntiin vievää tietä. Me olemme keskellä ”lihan ja hengen välistä” taistelua. Tämä pyyntö rukoilee siis erottelukyvyn ja voiman Henkeä. (KKK 2846)
Me pyydämme Pyhältä Hengeltä, että oppisimme erottamaan toisistaan koetuksen, joka auttaa kasvamaan hyvässä, ja kiusauksen, joka johtaa syntiin ja kuolemaan, sekä eron kiusaukseen joutumisen ja kiusaukseen suostumisen välillä. Erottamisen lahja paljastaa lisäksi kiusauksen valheellisuuden: sen kohde näyttää hyvältä, kauniilta katsella ja houkuttelevalta (1 Moos. 3:6), mutta tosiasiassa se johtaa kuolemaan. (KKK 2847)
Kiusauksen vastustamiseen vaaditaan sydämen ratkaisu: ”Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi … Ei kukaan voi palvella kahta herraa” (Matt. 6:21,24). Tämä pyyntö yhdistää meidät Jeesukseen, joka voitti kiusauksen rukouksellaan. Se rukoilee valvomisen armoa ja kestävyyttä loppuun asti. (KKKo 596)
VII ”Vaan päästä meidät pahasta”
Jeesuksen rukous kantaa myös viimeistä Isä meidän -rukouksen pyyntöä: ”En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta” (Joh. 17:15). Se koskee meitä jokaista henkilökohtaisesti, mutta rukoilijoina olemme aina ”me” koko kirkon yhteydessä ja koko ihmiskunnan vapauttamiseksi. Meidän keskinäinen riippuvuutemme toisistamme synnin ja kuoleman draamassa muuttuu solidaarisuudeksi Kristuksen ruumiissa, ”pyhäin yhteydeksi”. (KKK 2850)
Pahalla tarkoitetaan Saatanan persoonaa, joka vastustaa Jumalaa ja ”eksyttää koko maailman” (Ilm. 12:9). Kristus on jo saanut voiton paholaisesta. Rukoilemme kuitenkin, että ihmiskunnan perhe vapautuisi saatanasta ja hänen teoistaan. Tässä viimeisessä pyynnössä kirkko kantaa maailman koko kurjuuden Isän eteen. Pyydämme myös kallisarvoista rauhan lahjaa ja armoa odottaa kestävinä Kristuksen tulemista, hänen, joka lopullisesti vapauttaa meidät pahasta. (KKKo 597)
Lyhyesti Isä meidän -rukouksen kolme ensimmäistä pyyntöä koskevat Isän kunniaa: hänen nimensä pyhittämistä, hänen valtakuntansa tulemista ja jumalallisen tahdon tapahtumista. Neljä seuraavaa pyyntöä kantavat hänen eteensä asioita, jotka koskevat meidän elämäämme: pyydämme, että hän antaisi meille ravinnon, parantaisi meidät synnistä ja tukisi meitä taistelussamme hyvän voitoksi pahasta. (KKK 2857)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
- Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto (RMYJ), Pieksämäki 1999, II luku
- Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, IV osa, nrot 2759-2865.
- Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, IV osa, nrot 578-598.
- Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
- Vatikaanin II kirk.kok. (1962-65), konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963), lyh. SC
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Lumen gentium Kirkosta (21.11.1964), lyh. LG
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
- Vatikaanin II kirk.kok., dekreetti Presbyterorum ordinis pappeudesta (7.12.1965), lyh. PO
- The Sacred Congregation of Rites, instruction on Implementing the Constitution on Sacred Liturgy, Inter oecumenici, 26.9.1964; AAS 56 (1964).
- The Sacred Congregation of Rites, instruction Musicam Sacram (5.3.1967), AAS 59 (1967) 300-320.
- The Sacred Congregation of Rites, instruction on Eucharistic Worship, Eucharisticum Mysterium, 25.5.1967; AAS 59 (1967).
- paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
- paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
- paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
- Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
- paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007), lyh. SCa