Pyhä Messu on Jeesuksen Kristuksen kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen viettämistä. Jo pelkästään Messuun liittyvä verbi, Messun viettäminen, ilmentää katolisen jumalanpalveluksen juhlavaa ilmapiiriä. Edellisellä kerralla käsittelimme tämän palveluksen muuttumatonta perusrakennetta, joka koostuu sanan liturgiasta ja eukaristian vietosta, mutta ne liittyvät toisiinsa niin läheisesti, että niistä muodostuu yksi ainoa kulttitoimitus (SC 56). Sanan liturgiasta siirrytään eukaristian viettoon. Pyhässä Messussa on lisäksi alku- ja loppumenot, jotka puolestaan auttavat meitä valmistautumaan ja syventymään Kristuksen pääsiäissalaisuuteen, ”uskon salaisuuteen”. Tässä kirjoituksessa tutkimme Pyhän Messun dynaamista aspektia, ns. viettämisen kulkua alusta lähtien. Juuri tämä on rukoilevaa dialogia Jumalan kanssa, ajatusten vaihtoa Jumalan ja Hänen kirkkonsa välillä.
Pyhän Messun alkumenoihin kuuluvat sanan liturgiaa edeltävät osat: alkuvirsi, alkutervehdys, katumuksen vietto, Kyrie, Gloria ja päivän rukous. Ne ovat alkuna, johdatuksena ja valmistuksena jumalanpalveluksen viettoon, kun kaikki uskovat kokoontuvat yhteen paikkaan tekemään sitä mihin Jeesus itse on kehottanut opetuslapsiaan kuolemansa aattona. Alkumenojen tarkoitus on siis yhdistää kokoontuneet uskovat yhdeksi yhteisöksi, jotta he voisivat kuulla Jumalan sanaa oikealla tavalla ja viettää Eukaristiaa arvokkaasti.
Pyhää Messua voidaan viettää myös yksinkertaisesti ilman musiikkia ja ilman saarnaa, kuten yleensä tapahtuu arkipäivinä. Sen sijaan kaikki juhlien, juhlapyhien ja sunnuntain Messut vietetään arvokkaammin ja juhlallisemmin. Kun kansa on kokoontunut ja pappi avustajineen astuu sisään, aloitetaan alkuvirsi, jonka voi laulaa kuoro tai koko seurakunta yhdessä. Alkuvirreksi voidaan ottaa antifoni ja siihen kuuluva psalmi Graduale Romanumista tai Graduale Simplexistä tai käyttää jotakin muuta sopivaa laulua (RMYJ, n. 26). ”Alkuvirren tehtävänä on aloittaa jumalanpalveluksen vietto, syventää kaikkien osanottajien yhteyttä, johdattaa heidät liturgisen ajan tai juhlan salaisuuteen sekä saattaa pappia ja hänen avustajiaan heidän astuessaan sisään.” (RMYJ, n. 25)
Saavuttuaan alttarin eteen pappi avustajineen tervehtii alttaria syvään kumartaen tai jos lähettyvillä on tabernaakkeli, jossa säilytetään Pyhintä Sakramenttia, polvistuen. Sitten pappi astuu alttarin ääreen ja osoittaa sille vielä palavaa kunnioitusta suutelemalla sitä. Samalla se on myös konkreettista rakkaudenosoitusta Kristukselle, sillä idän kirkon tradition mukaan alttari symboloi Kristuksen hautaa. Samalla paikalla Jeesuksen Kristuksen 2000 vuotta sitten tapahtunut kärsimys ja ristinkuolema tulevat verettömällä tavalla läsnä olevaksi. Tällä Herran pöydällä ristin uhri tulee taas sakramentaalisissa merkeissä läsnä olevaksi. Tästä syystä Eukaristiaa kutsutaan myös alttarin sakramentiksi. Alttari on siis Eukaristian vieton osoittaman kiitoksen keskipiste (RMYJ, n. 259). Niinpä yleensä alttarin on sijaittava siten, että se todella on keskipiste, johon koko uskovien yhteisön tarkkaavaisuus luonnostaan kohdistuu.
Suutelemisen jälkeen pappi voi myös suitsuttaa alttarin sen ympäri kulkien. Suitsutus on vanha liturginen tapa, jota käytetään varsinkin juhlallisissa messuissa. Suitsutus symboloi kunnioitusta, rukouksen kohoamista Jumalan luo, puhdistamista ja pyhittämistä. Hyvä tuoksu viittaa Kristukseen itseensä; se on tarkoitettu vain Jumalalle. Niinpä käytettävä suitsuke muistuttaa myös siitä arvokkaasta lahjasta, jonka yksi itämaan tietäjistä antoi Jeesus-lapselle kuvastaen tämän jumaluutta.
Alkuvirren päätyttyä pappi tekee yhdessä uskovien kanssa ristinmerkin, joka on kristittyjen tunnuksena myös sanaton rukous, siunaus ja uskontunnustus. Ristinmerkki on siunaava symboli, joka ilmaisee osallisuutta Kristuksen sovitustyöstä ja siitä lähtevästä uudistavasta voimasta. Tämä jumalallinen armo taas virtaa nimenomaan Eukaristian vietosta. Tästä syystä Pyhä Messu alkaa virallisesti ristinmerkistä ja loppuu myös ristinmerkkiin, joka on jo itsessään rukous ’Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen’.
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
Pyhän Messun alkumenoihin kuuluvat sanan liturgiaa edeltävät osat: alkuvirsi, alkutervehdys, katumuksen vietto, Kyrie, Gloria ja päivän rukous. Ne ovat alkuna, johdatuksena ja valmistuksena jumalanpalveluksen viettoon, kun kaikki uskovat kokoontuvat yhteen paikkaan tekemään sitä mihin Jeesus itse on kehottanut opetuslapsiaan kuolemansa aattona. Alkumenojen tarkoitus on siis yhdistää kokoontuneet uskovat yhdeksi yhteisöksi, jotta he voisivat kuulla Jumalan sanaa oikealla tavalla ja viettää Eukaristiaa arvokkaasti.
Pyhää Messua voidaan viettää myös yksinkertaisesti ilman musiikkia ja ilman saarnaa, kuten yleensä tapahtuu arkipäivinä. Sen sijaan kaikki juhlien, juhlapyhien ja sunnuntain Messut vietetään arvokkaammin ja juhlallisemmin. Kun kansa on kokoontunut ja pappi avustajineen astuu sisään, aloitetaan alkuvirsi, jonka voi laulaa kuoro tai koko seurakunta yhdessä. Alkuvirreksi voidaan ottaa antifoni ja siihen kuuluva psalmi Graduale Romanumista tai Graduale Simplexistä tai käyttää jotakin muuta sopivaa laulua (RMYJ, n. 26). ”Alkuvirren tehtävänä on aloittaa jumalanpalveluksen vietto, syventää kaikkien osanottajien yhteyttä, johdattaa heidät liturgisen ajan tai juhlan salaisuuteen sekä saattaa pappia ja hänen avustajiaan heidän astuessaan sisään.” (RMYJ, n. 25)
Saavuttuaan alttarin eteen pappi avustajineen tervehtii alttaria syvään kumartaen tai jos lähettyvillä on tabernaakkeli, jossa säilytetään Pyhintä Sakramenttia, polvistuen. Sitten pappi astuu alttarin ääreen ja osoittaa sille vielä palavaa kunnioitusta suutelemalla sitä. Samalla se on myös konkreettista rakkaudenosoitusta Kristukselle, sillä idän kirkon tradition mukaan alttari symboloi Kristuksen hautaa. Samalla paikalla Jeesuksen Kristuksen 2000 vuotta sitten tapahtunut kärsimys ja ristinkuolema tulevat verettömällä tavalla läsnä olevaksi. Tällä Herran pöydällä ristin uhri tulee taas sakramentaalisissa merkeissä läsnä olevaksi. Tästä syystä Eukaristiaa kutsutaan myös alttarin sakramentiksi. Alttari on siis Eukaristian vieton osoittaman kiitoksen keskipiste (RMYJ, n. 259). Niinpä yleensä alttarin on sijaittava siten, että se todella on keskipiste, johon koko uskovien yhteisön tarkkaavaisuus luonnostaan kohdistuu.
Suutelemisen jälkeen pappi voi myös suitsuttaa alttarin sen ympäri kulkien. Suitsutus on vanha liturginen tapa, jota käytetään varsinkin juhlallisissa messuissa. Suitsutus symboloi kunnioitusta, rukouksen kohoamista Jumalan luo, puhdistamista ja pyhittämistä. Hyvä tuoksu viittaa Kristukseen itseensä; se on tarkoitettu vain Jumalalle. Niinpä käytettävä suitsuke muistuttaa myös siitä arvokkaasta lahjasta, jonka yksi itämaan tietäjistä antoi Jeesus-lapselle kuvastaen tämän jumaluutta.
Alkuvirren päätyttyä pappi tekee yhdessä uskovien kanssa ristinmerkin, joka on kristittyjen tunnuksena myös sanaton rukous, siunaus ja uskontunnustus. Ristinmerkki on siunaava symboli, joka ilmaisee osallisuutta Kristuksen sovitustyöstä ja siitä lähtevästä uudistavasta voimasta. Tämä jumalallinen armo taas virtaa nimenomaan Eukaristian vietosta. Tästä syystä Pyhä Messu alkaa virallisesti ristinmerkistä ja loppuu myös ristinmerkkiin, joka on jo itsessään rukous ’Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen’.
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
- Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1322-1419.
- Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 271-294
- Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Pyhästä liturgiasta eli Sacrosanctum Concilium (4.12.1963)
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
- Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto, Pieksämäki 1999, II luku.
- paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
- paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
- paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
- Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
- paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007)
RSS Feed