Viime kerralla ryhdyimme tutkimaan Pyhän Messun dynaamista aspektia, Messun viettämisen kulkua alusta lähtien. Totesimme että Messun rakenteen ja kulun ymmärtäminen auttaa meitä oivaltamaan sen hengellisen merkityksen ja avaa koko tapahtuman meille aivan uudella tavalla.
Alkuvirren jälkeen päädyimme ristinmerkkiin, joka on kristittyjen tunnuksena sanaton rukous, siunaus ja uskontunnustus. Tässä kirjoituksessa pysähdymme mietiskelemään tämän tärkeän kristinuskon perussymbolin merkitystä, varsinkin kun elämme nyt paastonajassa ja vaikeassa ajassa.
Pyhä Messu alkaa virallisesti ristinmerkistä ja loppuu myös ristinmerkkiin, joka on jo itsessään rukous ’Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen’. Eukaristian vieton aikana kaikki myös piirtävät peukalolla ristinmerkin otsaan, suulle ja rintaan ennen evankeliumin lukemista. Tämä merkitsee: Herra, anna minun ymmärtää sanasi, anna minun tunnustaa uskoni, anna minun noudattaa sinun tahtoasi.
Oikeastaan ristinmerkki seuraa katolilaista läpi elämän. Se kuuluu olennaisena osana koko julkiseen ja yksityiseen uskonelämään, sillä sitä käytetään siunauksena Messussa, sakramenttien jakamisessa ja monissa muissa yhteyksissä. Ensiksi ristinmerkki muistuttaa meitä kasteesta, jossa meidät on juuri sillä merkillä siunattu ja liitetty Jumalan perheeseen. Kasteessa pappi, vanhemmat ja kummit tekevät kastettavalle ristinmerkin, siunauksen ja rukouksen merkin. Tullessaan kirkkoon katolilaisella on tapana kastaa sormensa oven suussa olevaan siunattuun vihkiveteen ja tehdä ristinmerkin. Oman kasteemme muistutuksen lisäksi se on myös katumusrukous, puhdistautuminen ennen pyhien salaisuuksien viettämistä. Silloin tällöin synnintunnustus korvataan Messussa vihkiveden pirskottamisella, jolloin kansa tekee ristinmerkin vastaanottaessaan siunatun veden puhdistumisen merkiksi. Tuhkakeskiviikkona, paastonajan ensimmäisenä päivänä, katolilainen ottaa vastaan tuhkaristin katumuksen ja parannuksen tekemisen merkiksi luottaen ristiinnaulitun Kristuksen anteeksiantoon. Paaston aikana vietetään myös ristintien hartautta mietiskellen Jeesuksen kärsimyshistoriaa ja tuoden omia kärsimyksiä Kristukselle.
Muissa sakramenteissa kuten vahvistuksessa piispa tekee pyhällä öljyllä ristinmerkin vahvistettavan otsaan siunaten ja antaen Pyhän Hengen täyteyden. Myös sairasten voitelussa pappi voitelee sairaan otsan ja kädet ristinmerkillä. Haudan yli pappi merkitsee vainajan ristinmerkillä, sen ristin, jolla Vapahtaja on lunastanut, jotta vainaja lepäisi rauhassa odottamassa kuolleiden ylösnousemusta. Ristinmerkki on siis yksinkertainen Jumalalle omistautumisen, sitoutumisen merkki. Se, joka tekee ristinmerkin, antaa koko elämänsä Jumalalle ja kuuluu kokonaan Kristukselle.
Risti oli aikoinaan ensimmäisille kristityille suuttumuksen ja ärtymyksen aihe. Ristiinnaulitseminen oli antiikin julmin kuolemanrangaistus ja siksi vaati heiltä syvällistä ristin pohdiskelua. Jo evankelistat koettivat kuvata ristiinnaulitsemista Jumalan lupausten täyttymyksenä. Paavalin mukaan loukkauksen risti muuttui samalla Jumalan voiman ja viisauden merkiksi (1 Kor. 1:24). Monet kirkkoisät näkivät vastaavuuden ristin ja paratiisin elämän puun välillä (1 Moos. 2). Paratiisin elämänpuu oli Aatamin synnin tähden kirouksen puu, mutta risti oli Kristuksen ansiosta todellinen elämän puu. Siitä tuli Jumalan rakkauden, sovituksen ja lunastuksen merkki.
Häpeällisestä ja tuskallisesta teloitusvälineestä, rististä, on tullut kristityille voiton merkki, sillä Kristus on noussut ylös. Kirkollisessa symboliikassa tyhjä risti viittaa pääsiäiseen eli Kristuksen ylösnousemukseen, ”sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema... Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa” (Laul. l. 8:6-7). Risti on ikuisesti jäänyt Kristuksen suuren rakkauden merkiksi sekä taivaallista Isäänsä että ihmisiä kohtaan: ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäviensä edestä” (Joh. 15:13).
Ristinmerkki muistuttaa meitä siitä, ketä meidän tulee seurata elämässämme. Meidän on otettava ristimme ja oltava kuuliaisia Kristukselle, joka oli kuuliainen ristinkuolemaansa asti (Fil. 2:8). Meidän pitäisi samaistua Kristukseen, joka kuoli ristillä. Näin meistä tulee kanssalunastajia jakaessamme Kristuksen ristin. Nyt voittopalkinto on jo saavutettu ja tarjottu meille. Osallisuus voitosta vaatii kuitenkin osallistumista myös taisteluun. Siksi ristinmerkki seuraa meitä läpi elämän. Vain ristin salaisuuden kautta siirrymme kirkkaaseen taivaalliseen isänmaahan. Siellä näemme Jumalaa ”sellaisena kuin Hän on” (1 Joh. 3:2), kasvoista kasvoihin (1 Kor. 13:12).
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
Alkuvirren jälkeen päädyimme ristinmerkkiin, joka on kristittyjen tunnuksena sanaton rukous, siunaus ja uskontunnustus. Tässä kirjoituksessa pysähdymme mietiskelemään tämän tärkeän kristinuskon perussymbolin merkitystä, varsinkin kun elämme nyt paastonajassa ja vaikeassa ajassa.
Pyhä Messu alkaa virallisesti ristinmerkistä ja loppuu myös ristinmerkkiin, joka on jo itsessään rukous ’Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen’. Eukaristian vieton aikana kaikki myös piirtävät peukalolla ristinmerkin otsaan, suulle ja rintaan ennen evankeliumin lukemista. Tämä merkitsee: Herra, anna minun ymmärtää sanasi, anna minun tunnustaa uskoni, anna minun noudattaa sinun tahtoasi.
Oikeastaan ristinmerkki seuraa katolilaista läpi elämän. Se kuuluu olennaisena osana koko julkiseen ja yksityiseen uskonelämään, sillä sitä käytetään siunauksena Messussa, sakramenttien jakamisessa ja monissa muissa yhteyksissä. Ensiksi ristinmerkki muistuttaa meitä kasteesta, jossa meidät on juuri sillä merkillä siunattu ja liitetty Jumalan perheeseen. Kasteessa pappi, vanhemmat ja kummit tekevät kastettavalle ristinmerkin, siunauksen ja rukouksen merkin. Tullessaan kirkkoon katolilaisella on tapana kastaa sormensa oven suussa olevaan siunattuun vihkiveteen ja tehdä ristinmerkin. Oman kasteemme muistutuksen lisäksi se on myös katumusrukous, puhdistautuminen ennen pyhien salaisuuksien viettämistä. Silloin tällöin synnintunnustus korvataan Messussa vihkiveden pirskottamisella, jolloin kansa tekee ristinmerkin vastaanottaessaan siunatun veden puhdistumisen merkiksi. Tuhkakeskiviikkona, paastonajan ensimmäisenä päivänä, katolilainen ottaa vastaan tuhkaristin katumuksen ja parannuksen tekemisen merkiksi luottaen ristiinnaulitun Kristuksen anteeksiantoon. Paaston aikana vietetään myös ristintien hartautta mietiskellen Jeesuksen kärsimyshistoriaa ja tuoden omia kärsimyksiä Kristukselle.
Muissa sakramenteissa kuten vahvistuksessa piispa tekee pyhällä öljyllä ristinmerkin vahvistettavan otsaan siunaten ja antaen Pyhän Hengen täyteyden. Myös sairasten voitelussa pappi voitelee sairaan otsan ja kädet ristinmerkillä. Haudan yli pappi merkitsee vainajan ristinmerkillä, sen ristin, jolla Vapahtaja on lunastanut, jotta vainaja lepäisi rauhassa odottamassa kuolleiden ylösnousemusta. Ristinmerkki on siis yksinkertainen Jumalalle omistautumisen, sitoutumisen merkki. Se, joka tekee ristinmerkin, antaa koko elämänsä Jumalalle ja kuuluu kokonaan Kristukselle.
Risti oli aikoinaan ensimmäisille kristityille suuttumuksen ja ärtymyksen aihe. Ristiinnaulitseminen oli antiikin julmin kuolemanrangaistus ja siksi vaati heiltä syvällistä ristin pohdiskelua. Jo evankelistat koettivat kuvata ristiinnaulitsemista Jumalan lupausten täyttymyksenä. Paavalin mukaan loukkauksen risti muuttui samalla Jumalan voiman ja viisauden merkiksi (1 Kor. 1:24). Monet kirkkoisät näkivät vastaavuuden ristin ja paratiisin elämän puun välillä (1 Moos. 2). Paratiisin elämänpuu oli Aatamin synnin tähden kirouksen puu, mutta risti oli Kristuksen ansiosta todellinen elämän puu. Siitä tuli Jumalan rakkauden, sovituksen ja lunastuksen merkki.
Häpeällisestä ja tuskallisesta teloitusvälineestä, rististä, on tullut kristityille voiton merkki, sillä Kristus on noussut ylös. Kirkollisessa symboliikassa tyhjä risti viittaa pääsiäiseen eli Kristuksen ylösnousemukseen, ”sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema... Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa” (Laul. l. 8:6-7). Risti on ikuisesti jäänyt Kristuksen suuren rakkauden merkiksi sekä taivaallista Isäänsä että ihmisiä kohtaan: ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäviensä edestä” (Joh. 15:13).
Ristinmerkki muistuttaa meitä siitä, ketä meidän tulee seurata elämässämme. Meidän on otettava ristimme ja oltava kuuliaisia Kristukselle, joka oli kuuliainen ristinkuolemaansa asti (Fil. 2:8). Meidän pitäisi samaistua Kristukseen, joka kuoli ristillä. Näin meistä tulee kanssalunastajia jakaessamme Kristuksen ristin. Nyt voittopalkinto on jo saavutettu ja tarjottu meille. Osallisuus voitosta vaatii kuitenkin osallistumista myös taisteluun. Siksi ristinmerkki seuraa meitä läpi elämän. Vain ristin salaisuuden kautta siirrymme kirkkaaseen taivaalliseen isänmaahan. Siellä näemme Jumalaa ”sellaisena kuin Hän on” (1 Joh. 3:2), kasvoista kasvoihin (1 Kor. 13:12).
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
- Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1322-1419.
- Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 271-294
- Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Pyhästä liturgiasta eli Sacrosanctum Concilium (4.12.1963)
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
- Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto, Pieksämäki 1999, II luku.
- paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
- paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
- paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
- Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
- paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007)
- Marjatta Jaanu-Schröder, Tahtojen ykseys. Katolista rukousperinnettä, Katekeettinen keskus 1993, ss. 11-14
RSS Feed