Viime kerralla pysähdyimme mietiskelemään ristinmerkkiä, josta Pyhä Messu alkaa virallisesti ja johon se myös loppuu. Tämä kristinuskon perussymboli oikeastaan seuraa katolilaista läpi elämän, kasteesta hautajaisiin. Se on samalla kristittyjen tunnuksena sanaton rukous, siunaus ja uskontunnustus. Rististä on tullut kristityille voiton merkki, sillä Kristus on noussut ylös. Tämä vie meidät tutkimaan erästä Pyhän Messun merkityksellistä aspektia: Eukaristia uutena pääsiäisenä.
Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen liturgiakonstituution numero 47 kiteyttää Pyhän Eukaristian salaisuuden vieton monenlaista merkitystä näin: ”Viimeisellä ehtoollisella sinä yönä, jona hänet kavallettiin, meidän Vapahtajamme asetti ruumiinsa ja verensä eukaristisen uhrin. Hän teki sen jatkaakseen ristin uhria kautta aikojen siihen asti, kunnes hän tulee, mutta myös uskoakseen Kirkolle, rakkaalle morsiamelleen, muiston kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan: laupeuden sakramentin, ykseyden merkin; rakkauden siteen, pääsiäisaterian, jossa Kristus nautitaan, mieli täyttyy armosta ja jossa meille annetaan tulevan kirkkauden pantti”. (Sacrosanctum concilium, 47)
Saman konsiilin dekreetti pappeudesta jatkaa ajatusta tarkentaen: ”pyhä eukaristia sisältää kirkon koko hengellisen aarteen, nimittäin itse Kristuksen, meidän Pääsiäisemme”. (Presbyterorum ordinis, 5) Kun Kirkko viettää Eukaristiaa, se muistelee Kristuksen pääsiäistä, joka tulee läsnäolevaksi. Kristuksen ristillä kerta kaikkiaan edeskantama uhri pysyy aina aktuaalisena: ”Joka kerta, kun alttarilla vietetään ristinuhria, jossa ’meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on teurastettu’, toteutetaan meidän lunastuksemme työ” (Lumen gentium, 3). Kristuksen pääsiäinen ei ole vain historiaa, vaan se koskee meitä ja on meille elävä tänään.
Kun vietämme Eukaristiaa, vietämme siis uutta pääsiäistä. Vanhassa liitossa julistettiin ennalta Eukaristiaa ennen kaikkea jokavuotisella pääsiäisaterialla, jota juutalaiset viettivät joka vuosi happamattoman leivän kanssa muistaakseen Egyptistä vapauteen lähtemisen kiireen. Jeesus julisti Eukaristiaa, uutta pääsiäistä, opetuksessaan ja asetti sen viettäessään pääsiäisateriaa opetuslastensa kanssa viimeisellä ehtoollisella. (KKK 1337)
Evankelista Johannes välittää Kapernaumin synagogasta Jeesuksen sanat, jotka valmistavat Eukaristian asettamista: Kristus kutsuu itseään taivaasta laskeutuneeksi elämän leiväksi (Joh. 6:51,54,56). Myöhemmin Jeesus valitsi pääsiäisjuhlan ajan täyttääkseen sen, mitä hän oli ilmoittanut Kapernaumissa, että hän antaa opetuslapsilleen ruumiinsa ja verensä. (Matt. 26:17-29; Mark. 14:12-25; Luuk. 22:7-20; 1. Kor. 11:23-26) Synoptiset evankeliumit ja pyhä Paavali ovat välittäneet meille kertomuksen Eukaristian asettamisesta, joka on tavallaan juutalaisen pääsiäisen täyttymys ja ennakoi Kirkon lopullista pääsiäistä Jumalan valtakunnan kirkkaudessa. Tämän pääsiäisaterian yhteydessä Jeesus antoi juutalaiselle pääsiäiselle sen lopullisen merkityksen. (KKK 1340) Uutena Mooseksena ja uutena mannana Kristus vapauttaa meidät synnin orjuudesta ja johdattaa meidät luvattuun maahan, taivaalliseen Jerusalemiin. Kristus on sekä Hyvä Paimenemme että teurastettu Karitsamme maailman loppuun asti.
Pyhä Messu on siis Kristuksen pääsiäisen eli hänen elämänsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta toteutuneen pelastustyön muiston vietto, pelastustyön, jonka liturgia tekee läsnäolevaksi (KKK 1409). Eukaristia on pelastuksen sakramentti sanan varsinaisessa merkityksessä. Siksi on tärkeää, että sen vietto ja siihen osallistuminen saa osakseen mitä suurimman huomion ja ymmärryksen. Eukaristian, uuden pääsiäisen, viettoon kulminoituu tavallaan koko elämämme.
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen liturgiakonstituution numero 47 kiteyttää Pyhän Eukaristian salaisuuden vieton monenlaista merkitystä näin: ”Viimeisellä ehtoollisella sinä yönä, jona hänet kavallettiin, meidän Vapahtajamme asetti ruumiinsa ja verensä eukaristisen uhrin. Hän teki sen jatkaakseen ristin uhria kautta aikojen siihen asti, kunnes hän tulee, mutta myös uskoakseen Kirkolle, rakkaalle morsiamelleen, muiston kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan: laupeuden sakramentin, ykseyden merkin; rakkauden siteen, pääsiäisaterian, jossa Kristus nautitaan, mieli täyttyy armosta ja jossa meille annetaan tulevan kirkkauden pantti”. (Sacrosanctum concilium, 47)
Saman konsiilin dekreetti pappeudesta jatkaa ajatusta tarkentaen: ”pyhä eukaristia sisältää kirkon koko hengellisen aarteen, nimittäin itse Kristuksen, meidän Pääsiäisemme”. (Presbyterorum ordinis, 5) Kun Kirkko viettää Eukaristiaa, se muistelee Kristuksen pääsiäistä, joka tulee läsnäolevaksi. Kristuksen ristillä kerta kaikkiaan edeskantama uhri pysyy aina aktuaalisena: ”Joka kerta, kun alttarilla vietetään ristinuhria, jossa ’meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on teurastettu’, toteutetaan meidän lunastuksemme työ” (Lumen gentium, 3). Kristuksen pääsiäinen ei ole vain historiaa, vaan se koskee meitä ja on meille elävä tänään.
Kun vietämme Eukaristiaa, vietämme siis uutta pääsiäistä. Vanhassa liitossa julistettiin ennalta Eukaristiaa ennen kaikkea jokavuotisella pääsiäisaterialla, jota juutalaiset viettivät joka vuosi happamattoman leivän kanssa muistaakseen Egyptistä vapauteen lähtemisen kiireen. Jeesus julisti Eukaristiaa, uutta pääsiäistä, opetuksessaan ja asetti sen viettäessään pääsiäisateriaa opetuslastensa kanssa viimeisellä ehtoollisella. (KKK 1337)
Evankelista Johannes välittää Kapernaumin synagogasta Jeesuksen sanat, jotka valmistavat Eukaristian asettamista: Kristus kutsuu itseään taivaasta laskeutuneeksi elämän leiväksi (Joh. 6:51,54,56). Myöhemmin Jeesus valitsi pääsiäisjuhlan ajan täyttääkseen sen, mitä hän oli ilmoittanut Kapernaumissa, että hän antaa opetuslapsilleen ruumiinsa ja verensä. (Matt. 26:17-29; Mark. 14:12-25; Luuk. 22:7-20; 1. Kor. 11:23-26) Synoptiset evankeliumit ja pyhä Paavali ovat välittäneet meille kertomuksen Eukaristian asettamisesta, joka on tavallaan juutalaisen pääsiäisen täyttymys ja ennakoi Kirkon lopullista pääsiäistä Jumalan valtakunnan kirkkaudessa. Tämän pääsiäisaterian yhteydessä Jeesus antoi juutalaiselle pääsiäiselle sen lopullisen merkityksen. (KKK 1340) Uutena Mooseksena ja uutena mannana Kristus vapauttaa meidät synnin orjuudesta ja johdattaa meidät luvattuun maahan, taivaalliseen Jerusalemiin. Kristus on sekä Hyvä Paimenemme että teurastettu Karitsamme maailman loppuun asti.
Pyhä Messu on siis Kristuksen pääsiäisen eli hänen elämänsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta toteutuneen pelastustyön muiston vietto, pelastustyön, jonka liturgia tekee läsnäolevaksi (KKK 1409). Eukaristia on pelastuksen sakramentti sanan varsinaisessa merkityksessä. Siksi on tärkeää, että sen vietto ja siihen osallistuminen saa osakseen mitä suurimman huomion ja ymmärryksen. Eukaristian, uuden pääsiäisen, viettoon kulminoituu tavallaan koko elämämme.
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
- Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1322-1419.
- Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 271-294
- Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963)
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Lumen gentium Kirkosta (21.11.1964)
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
- Vatikaanin II kirk.kok., dekreetti Presbyterorum ordinis pappeudesta (7.12.1965)
- Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto, Pieksämäki 1999, II luku.
- paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
- paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
- paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
- Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
- paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007)
RSS Feed