Eukaristia eli pyhä ehtoollinen on kirkon keskeisin sakramentti. Se on sakramenttien sakramentti eli kaikkein pyhin sakramentti, jonka Kristus itse asetti ennen kuolemaansa ja uskoi kirkolle. Eukaristia on ainoa sakramentti, joka suoraan sisältää Kristuksen koko persoonan. Se on nimittäin kiitosuhri, jossa Kristus on todellisesti ja aktiivisesti läsnä. Pyhänä ateriana se luo yhteyden eli kommuunion toinen toisiinsa. Eukaristian vietossa maanpäällinen kirkko yhdistyy jo nyt taivaalliseen liturgiaan ja ennakoi sitä ikuista elämää, jossa Jumala on oleva kaikki kaikissa (1 Kor. 15:18). Niinpä kirkko elää eukaristiasta (”Ecclesia de Eucharistiae”, J-P II).
Eukaristia on pelastuksen sakramentti sanan varsinaisessa merkityksessä. Vatikaanin 2. kirkolliskokous on määritellyt osuvasti, että eukaristinen uhri on ”koko kristillisen elämän lähde ja samalla huippu” (Vat. II kirk.kok., Lumen Gentium, 11). ”Pyhään eukaristiaan sisältyy nimittäin kirkon koko hengellinen hyvä: itse Kristus, pääsiäisemme ja elävä leipä, joka Pyhän Hengen elävöittämän ja eläväksi tekevän ruumiinsa kautta antaa ihmisille elämän” (Vat. II kirk.kok., Presbyterorum ordinis, 5). Sen vuoksi meistä jokaisen on välttämätöntä syventää ymmärrystään ja vahventaa uskoaan tuohon ihmeelliseen salaisuuteen, johon kulminoituu tavallaan myös koko elämämme.
Miksi Jumala on antanut meille Eukaristian, miksi Hän uhrasi itsensä meidän puolestamme? Miten Jumala on läsnä Eukaristiassa, millaista tuo todellinen läsnäolo oikein on? Miksi kirkko viettää Eukaristiaa niin kuin viettää, mistä pyhän messun rakenne ja tavat kertovat? Mitä Eukaristian vastaanottaminen minulta edellyttää, teenkö sen palvoen ja kunnioittaen? Kunnioitanko Eukaristian viettäjiä, pappeja, ennen kaikkea sen takia, että heidät on erityisellä tavalla vihitty tähän pyhään tehtävään? Näihin tärkeisiin kysymyksiin pyrimme etsimään vastauksia Eukaristiaa käsittelevässä sarjassa, jossa yritämme syventyä Eukaristian salaisuuteen, meidän uskomme keskeisimpään salaisuuteen. Tässä pienessä kirjoituksessa keskitymme ensin Eukaristiaa kuvaaviin eri nimiin.
Kuten rakkaalla lapsella on monta nimeä, myös Eukaristiaa kuvataan monella eri nimellä. Jokainen niistä viittaa johonkin tiettyyn näkökulmaan Eukaristian tyhjiin ammentamattomasta sisällöstä. Kreikkalainen sana ”eukharistein” tarkoittaa kiitollisuutta ja kiittämistä. Se muistuttaa juutalaisista siunauksista, joissa ylistetään Jumalan suuria tekoja: luomista, lunastusta ja pyhitystä. Kun Jeesus viimeisellä ehtoollisella otti käteensä leivän ja viinin, hän kiitti Jumalaa juutalaisen tavan mukaan, mutta hän antoi niille uuden olemuksen. Niistä tuli hänen ruumiinsa ja verensä.
Alkukirkossa Eukaristiaa kutsuttiin ”Herran ateriaksi” (1 Kor. 11:20), sillä kyseessä on se ehtoollinen, jota Herra vietti opetuslastensa kanssa kärsimistään edeltävänä iltana. Tämä viimeinen ateria ennakoi myös Karitsan hääateriaa (Ilm. 19:9) taivaallisessa Jerusalemissa. Sitä kutsuttiin myös ”leivän murtamiseksi” (Apt. 2:42; 27:35), sillä Jeesus käytti tätä juutalaiselle aterialle ominaista riittiä, kun hän ateriayhteyden johtajana siunasi leivän ja jakoi sen. Toinen nimitys on Eukaristinen kokoontuminen (synaxis), sillä Eukaristia vietetään uskovien kokouksessa, joka on näkyvä ilmaus kirkosta, Kristuksen mystisestä ruumiista (1 Kor. 10-11).
Eukaristia tekee Kristuksen Vapahtajan ainutlaatuisen uhrin (sacrificium) läsnä olevaksi ja sisällyttää itseensä kirkon uhrin (oblatio). Siksi sitä nimitetään Herran kärsimisen ja ylösnousemuksen muiston eli pyhien salaisuuksien viettämiseksi tai pyhäksi messu-uhriksi, joka täydellistää kaikki vanhan liiton uhrit ja kohoaa niitä korkeammalle. Puhutaan myös pyhästä ja jumalallisesta liturgiasta, sillä Eukaristian vietto on kirkon koko liturgian keskipiste ja saa siinä intensiivisimmän ilmauksensa. Liturgiassa pelastuksen salaisuus toteutetaan ja päättyy uskovien lähettämiseen (missio), jotta he täyttäisivät Jumalan tahdon arkielämässään, siksi Eukaristiaa kutsutaan myös pyhäksi messuksi (missio).
Eukaristiassa Kristus tekee meidät osallisiksi ruumiistaan ja verestään, jotta muodostuisi yksi ainoa ruumis, siksi sitä käytetään myös ilmaisua ”Kommuunio”. Muita nimityksiä ovat enkelten leipä, taivaan leipä, kuolemattomuuden lääke, matkaeväs (viaticum)… (KKK 1331). Pyhän Ignatios Antiokialaisen mukaan, kun käymme ehtoollisella, nautimme ”taivaan leipää”, ylösnousemuksen ja kuolemattomuuden lääkettä.
Mitä nimitystä käytettäneenkin Eukaristiasta, aina tarkoitetaan samaa asiaa: sitä salaisuutta minkä Herra Jeesus Kristus itse asetti päivää ennen kärsimistään viettäessään viimeistä ehtoollista opetuslastensa kanssa, nimittäin että hän itse leivän ja viinin muodossa on läsnä meidän kanssamme aikojen loppuun asti (Matt. 28:20).
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
Eukaristia on pelastuksen sakramentti sanan varsinaisessa merkityksessä. Vatikaanin 2. kirkolliskokous on määritellyt osuvasti, että eukaristinen uhri on ”koko kristillisen elämän lähde ja samalla huippu” (Vat. II kirk.kok., Lumen Gentium, 11). ”Pyhään eukaristiaan sisältyy nimittäin kirkon koko hengellinen hyvä: itse Kristus, pääsiäisemme ja elävä leipä, joka Pyhän Hengen elävöittämän ja eläväksi tekevän ruumiinsa kautta antaa ihmisille elämän” (Vat. II kirk.kok., Presbyterorum ordinis, 5). Sen vuoksi meistä jokaisen on välttämätöntä syventää ymmärrystään ja vahventaa uskoaan tuohon ihmeelliseen salaisuuteen, johon kulminoituu tavallaan myös koko elämämme.
Miksi Jumala on antanut meille Eukaristian, miksi Hän uhrasi itsensä meidän puolestamme? Miten Jumala on läsnä Eukaristiassa, millaista tuo todellinen läsnäolo oikein on? Miksi kirkko viettää Eukaristiaa niin kuin viettää, mistä pyhän messun rakenne ja tavat kertovat? Mitä Eukaristian vastaanottaminen minulta edellyttää, teenkö sen palvoen ja kunnioittaen? Kunnioitanko Eukaristian viettäjiä, pappeja, ennen kaikkea sen takia, että heidät on erityisellä tavalla vihitty tähän pyhään tehtävään? Näihin tärkeisiin kysymyksiin pyrimme etsimään vastauksia Eukaristiaa käsittelevässä sarjassa, jossa yritämme syventyä Eukaristian salaisuuteen, meidän uskomme keskeisimpään salaisuuteen. Tässä pienessä kirjoituksessa keskitymme ensin Eukaristiaa kuvaaviin eri nimiin.
Kuten rakkaalla lapsella on monta nimeä, myös Eukaristiaa kuvataan monella eri nimellä. Jokainen niistä viittaa johonkin tiettyyn näkökulmaan Eukaristian tyhjiin ammentamattomasta sisällöstä. Kreikkalainen sana ”eukharistein” tarkoittaa kiitollisuutta ja kiittämistä. Se muistuttaa juutalaisista siunauksista, joissa ylistetään Jumalan suuria tekoja: luomista, lunastusta ja pyhitystä. Kun Jeesus viimeisellä ehtoollisella otti käteensä leivän ja viinin, hän kiitti Jumalaa juutalaisen tavan mukaan, mutta hän antoi niille uuden olemuksen. Niistä tuli hänen ruumiinsa ja verensä.
Alkukirkossa Eukaristiaa kutsuttiin ”Herran ateriaksi” (1 Kor. 11:20), sillä kyseessä on se ehtoollinen, jota Herra vietti opetuslastensa kanssa kärsimistään edeltävänä iltana. Tämä viimeinen ateria ennakoi myös Karitsan hääateriaa (Ilm. 19:9) taivaallisessa Jerusalemissa. Sitä kutsuttiin myös ”leivän murtamiseksi” (Apt. 2:42; 27:35), sillä Jeesus käytti tätä juutalaiselle aterialle ominaista riittiä, kun hän ateriayhteyden johtajana siunasi leivän ja jakoi sen. Toinen nimitys on Eukaristinen kokoontuminen (synaxis), sillä Eukaristia vietetään uskovien kokouksessa, joka on näkyvä ilmaus kirkosta, Kristuksen mystisestä ruumiista (1 Kor. 10-11).
Eukaristia tekee Kristuksen Vapahtajan ainutlaatuisen uhrin (sacrificium) läsnä olevaksi ja sisällyttää itseensä kirkon uhrin (oblatio). Siksi sitä nimitetään Herran kärsimisen ja ylösnousemuksen muiston eli pyhien salaisuuksien viettämiseksi tai pyhäksi messu-uhriksi, joka täydellistää kaikki vanhan liiton uhrit ja kohoaa niitä korkeammalle. Puhutaan myös pyhästä ja jumalallisesta liturgiasta, sillä Eukaristian vietto on kirkon koko liturgian keskipiste ja saa siinä intensiivisimmän ilmauksensa. Liturgiassa pelastuksen salaisuus toteutetaan ja päättyy uskovien lähettämiseen (missio), jotta he täyttäisivät Jumalan tahdon arkielämässään, siksi Eukaristiaa kutsutaan myös pyhäksi messuksi (missio).
Eukaristiassa Kristus tekee meidät osallisiksi ruumiistaan ja verestään, jotta muodostuisi yksi ainoa ruumis, siksi sitä käytetään myös ilmaisua ”Kommuunio”. Muita nimityksiä ovat enkelten leipä, taivaan leipä, kuolemattomuuden lääke, matkaeväs (viaticum)… (KKK 1331). Pyhän Ignatios Antiokialaisen mukaan, kun käymme ehtoollisella, nautimme ”taivaan leipää”, ylösnousemuksen ja kuolemattomuuden lääkettä.
Mitä nimitystä käytettäneenkin Eukaristiasta, aina tarkoitetaan samaa asiaa: sitä salaisuutta minkä Herra Jeesus Kristus itse asetti päivää ennen kärsimistään viettäessään viimeistä ehtoollista opetuslastensa kanssa, nimittäin että hän itse leivän ja viinin muodossa on läsnä meidän kanssamme aikojen loppuun asti (Matt. 28:20).
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
- Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1322-1419.
- Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 271-294
- Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
- Trenton kirk.kok., Canones de sacramentis in genere.
- Tuomas Akvinolainen, Summa theologiae III, qq. 73-83
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Pyhästä liturgiasta eli Sacrosanctum Concilium (4.12.1963)
- Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto, Pieksämäki 1999
- paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
- paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
- paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
- paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007)
RSS Feed