Valon tuoja
Joulukuun 13. päivänä vietämme pyhän Lucian muistopäivää. Hän syntyi noin vuonna 280 Sisilian Syracusassa kristityn äidin lapsena ja hänet surmattiin uskonvainoissa samassa kaupungissa vuonna 304. Tämä neitsyt on ollut suosituimpia kristittyjen varhaisimmista marttyyreista ja hänen kulttinsa oli levinnyt laajalle jo 300-luvun päättyessä. Kuinka sisilialainen pyhä on voinut saada tavattoman suuren kansansuosion myös talvipimeässä Pohjolassa? Ehkä se johtuu hänen nimestään (lat. Lucia = valon tuoja) ja kuolinpäivästään: joulukuun 13. päivä oli ennen Gregoriuksen kalenteriuudistusta myös talvipäivänseisauksen ajankohta, jolloin päivä alkoi taas pidentyä ja valoisuus lisääntyä.
Neitsyt
Vanhin elämäkerta pyhästä Luciasta on 400-luvulta. Sen mukaan hän antoi jo lapsena ikuisen neitsyyden lupauksen, mutta hän ei puhunut siitä edes äidilleen Eutychialle. Kun tyttö oli varttunut naimaikään, äiti löysi hänelle jalosukuisen pakanallisen sulhasen, mutta Lucia onnistui kerta kerran jälkeen siirtämään kihlausta. Kun Eutychia sitten sairastui vakavasti, Lucia lähti hänen kanssaan pyhiinvaellukselle läheiseen Cataniaan pyhän Agathan haudalle. Rukoillessaan vuonna 251 marttyyrina kuolleen Agathan pyhäinjäännösten äärellä Lucian äiti parani ihmeellisellä tavalla. Silloin Lucia viimein puhui äidilleen lupauksestaan olla myös avioitumatta, jos pyhimys antaisi hänen äidilleen parantumisen. Eutychia ymmärsi häntä, ja siitä päivästä lähtien Lucia sai luvan olla menemättä naimisiin. Rahan, jonka äiti oli säästänyt naimisiinmenoa varten, Lucia käytti köyhien auttamiseksi.
Marttyyri
Perimätiedon mukaan haudalla pyhä Agatha ilmestyi myös Lucialle ja kertoi marttyyrikuoleman odottavan tätä ja neuvoi häntä valmistautumaan tulevaan uhriin. Palattuaan Syracusaan Lucia siis purki kihlauksensa nuoren aatelismiehen kanssa, jakoi omaisuutensa köyhille ja antoi elinikäisen neitsyyslupauksen. Tästä suuttuneena hänen sulhasehdokkaansa ilmiantoi hänet kristittynä keisari Diocletianuksen käskynhaltijalle. Lucia kutsuttiin kuulusteluun, sillä kristittynä oleminen oli täysin kiellettyä noina vainon aikoina. Kun edes kidutus ei saanut sankarillista neitsyttä murtumaan, hänet mestattiin 13.12. noin vuonna 304, hänen ollessaan 23-vuotias.
Marttyyriyden eri versiot
Perimätieto on koristanut pyhän Lucian sankarikuolemaa tietyillä yksityiskohdilla, joiden aitoutta on vaikea tarkistaa. Ensiksi Lucian sulhanen raivostui hänelle ja uhkasi, että hänet sokaistaisiin. Lucia ei sittenkään suostunut menemään naimisiin, jolloin hänen silmänsä puhkaistiin. Toinen versio kertoi, että Lucialla oli niin suuret ja kauniit silmät, että ne kiinnittivät yleistä huomiota. Nähdessään, kuinka hänen kiduttajansa ihailivat hänen silmiään, pyhä Lucia käski puhkaista ne. Tämän muistoksi Syracusassa kannetaan hänen muistopäivänään tarjottimella "pyhän Lucian silmiä".
Kun Lucia kieltäytyi luopumasta uskostaan, käskynhaltija Paschasius halusi nöyryyttää tätä uppiniskaista neitsyttä tuomitsemalla hänet ”ad lupanare” – kaupungin bordelliin portoksi. Legendan mukaan jumalallinen väliintulo esti määräyksen toimeenpanon. Kun Luciaa piti lähteä viemään härkävankkureilla koko kaupungin pilkatessa ja sylkiessä häntä, mikään voima maan päällä ei saanut vankkureita liikkeelle, ne olivat kuin jäätyneet kiinni. Kun tuomari käski polttaa Lucian roviolla, liekit eivät koskeneet häneen. Silloin käskynhaltija menetti malttinsa ja käski kaataa kiehuvaa öljyä tytön päälle, mutta Lucia ei vahingoittunut. Lopulta käskynhaltija määräsi lävistämään tytön kaulan miekalla, kun häneltä oli ensi kaivettu silmät päästä.
Pyhän Lucian marttyyrikuoleman kuvauksen kirjoittaja kirjasi lisäksi meille todella kauniin keskustelun tuomarin kanssa. Se on eräänlainen kristittyjä innostava ja rakentava moraaliopetuksen mestariteos. Tuomari yritti kaikkensa saadakseen Lucian muuttamaan mielensä ja jättämään kristinuskon, mutta Lucia vastasi hänelle: ”On hyödytöntä painostaa. En koskaan voisi erota Herrani Jeesuksen Kristuksen rakkaudesta”. Tuomari kysyi häneltä: ”Entä jos käytämme kidutusta, pystytkö vastustamaan?” Nuori tyttö vastasi: ”Kyllä, sillä meillä, jotka uskomme Kristukseen ja yritämme elää puhdasta elämää, on Pyhä Henki, joka elää meissä ja antaa meille voimaa, ymmärrystä ja rohkeutta”. Tuomari uhkasi lähettää hänet ilotaloon, jotta hänet häpäistäisiin. Tyttö vastasi hänelle: ”Vaikka ruumis olisi häväisty, sielu ei tahraannu, jos se ei hyväksy pahaa eikä suostu siihen”. Kun kiduttajat hyökkäsivät hänen kimppuunsa, hän kehotti läsnä olevia pysymään uskollisina uskolle Jeesukseen Kristukseen kuolemaan asti. Lucia ei kauhistunut tuomiosta eikä osoittanut mitään heikkouden merkkiä.
Kultti
Viitteitä Lucian kultista on olemassa jo varhaisissa kirjoituksissa sekä eräässä hautakiven piirtokirjoituksessa, jossa mainitaan hänen muistojuhlansa Syracusassa vuonna 400. Lisäksi hänen nimensä on säilynyt Pyhän Messun roomalaisessa kaanonissa (1. Eukaristisessa rukouksessa) jo 500-luvulla. Koska pyhästä Luciasta on vähän historiallisia tietoja, eräät historioitsijat olivat taipuvaisia poistamaan hänet Roomalaisesta Martyrologiasta. Vuonna 1894 löydettiin kuitenkin Syracusan pyhän Johannes Kastajan hautausmaalta muinainen kreikankielinen kirjoitus, joka kertoo, että "tämän haudan pystytti emännälleen Lucialle Euschia". Luciasta tuli Syracusan kaupungin suojelupyhimys. Sisiliasta hänen kulttinsa levisi nopeasti koko Italiaan. Roomassa jo kuudennella vuosisadalla häntä kunnioitettiin hyvin paljon, ja paavi Gregorius antoi tämän pyhimyksen nimen perustamilleen kahdelle naisluostarille (v. 590).
Lucian kultin keskuspaikoiksi muodostuivat varsinkin ne paikat, joissa säilytettiin hänen pyhäinjäännöksiään. Lucian maalliset jäännökset lepäsivät aluksi Syracusan tuomiokirkon kappelissa, mutta hänen silmiään kerrottiin säilytetyn Napolissa. Munkki Sigebertin noin v. 1100 sepittämän runon mukaan saksalais-roomalaisen valtakunnan keisari Otto Suuri (912-973) siirrätti Lucian maalliset jäännökset vuonna 969 tai 970 Koillis-Ranskassa Metzin kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan Pyhän Vincentiuksen luostariin. Venetsian rautatieasemaa lähellä olevassa kirkossa lepäävän osittain säilyneen ruumiin väitetään olevan pyhän Lucian.
Taide
Pyhä Lucia kuvattiin jo 500-luvulla Ravennassa San Apollinare Nuovon katedraalin mosaiikeissa pyhien neitsyiden joukossa. Hänen tunnusmerkkejään ovat lamppu, miekka, marttyyrin palmu, liekki jalkojen juuressa, silmät kämmenillä, stiletti. Monissa taideteoksissa hänet on maalattu usein kaula miekan lävistämänä, side silmillä tai silmät tarjottimella. Kuvataiteilijoiden lisäksi Lucian legenda antoi aihetta myös runoilijoille. Danten (1265-1321) kirjoittamassa "Divina commediassa" (Jumalainen näytelmä) Lucia on Jumalan lähipiirissä paratiisin korkeimmista ainoa, jota ei ole mainittu Raamatussa. Hänen kuuluisuutensa silmäsairaiden suojelijana on niin suurta, että jopa Dante rukoili häntä sairastuttuaan silmäsairauteen (Paratiisi, Laulu 32, 136). Näin vuosisatojen ajan pyhän Lucian puoleen on käännytty silmien sairauksien parantamiseksi. Keskiajalla pyhältä Lucialta on pyydetty esirukouksia erityisesti kaulan kasvaimissa ja sokeudessa.
Nykyään Lucia on juhlittu katolisessa maailmassa valon tuojana. Ruotsissa Lucia-perinteen mukaan säätyläistalon tytär tai piika toi Lucian päivän aamuna talon väelle kahvia ja jouluvehnästä. Päivän vietto kotiutui Suomeen ruotsinkielisille alueille 1890-luvulla. Nykyisin tapa on levinnyt myös suomenkielisille alueille. Suomenruotsalaiset valitsevat joka vuosi keskuudestaan Lucian, joka sitten neitoineen ajaa kulkueessa pitkin Helsingin Aleksanterinkatua. Nykyajan Lucia-neidon puvussa valkoinen symboloi puhtautta, maahan asti ulottuva punainen vyö marttyyriuden verta, vihreä kruunu ikuista taivaallista kruunua ja kynttilöiden liekit niitä liekkejä, jotka eivät voineet vahingoittaa häntä roviolla.
Pyhän Lucian muistopäivänä (13.12.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Kaikkivaltias Jumala, auttakoot meitä aina pyhän neitsyen ja marttyyrin Lucian hartaat puoltorukoukset, niin että viettäessämme tässä ajassa hänen taivaallisen syntymänsä juhlaa oppisimme kiinnittämään katseemme iankaikkiseen. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
(Roomalainen Messukirja, s. 753)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 275.
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 381-382.
· Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, s. 60.
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, s. 48.
· A. Forsius, Pyhän Lucian suojatit. Duodecim 1994
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm
Joulukuun 13. päivänä vietämme pyhän Lucian muistopäivää. Hän syntyi noin vuonna 280 Sisilian Syracusassa kristityn äidin lapsena ja hänet surmattiin uskonvainoissa samassa kaupungissa vuonna 304. Tämä neitsyt on ollut suosituimpia kristittyjen varhaisimmista marttyyreista ja hänen kulttinsa oli levinnyt laajalle jo 300-luvun päättyessä. Kuinka sisilialainen pyhä on voinut saada tavattoman suuren kansansuosion myös talvipimeässä Pohjolassa? Ehkä se johtuu hänen nimestään (lat. Lucia = valon tuoja) ja kuolinpäivästään: joulukuun 13. päivä oli ennen Gregoriuksen kalenteriuudistusta myös talvipäivänseisauksen ajankohta, jolloin päivä alkoi taas pidentyä ja valoisuus lisääntyä.
Neitsyt
Vanhin elämäkerta pyhästä Luciasta on 400-luvulta. Sen mukaan hän antoi jo lapsena ikuisen neitsyyden lupauksen, mutta hän ei puhunut siitä edes äidilleen Eutychialle. Kun tyttö oli varttunut naimaikään, äiti löysi hänelle jalosukuisen pakanallisen sulhasen, mutta Lucia onnistui kerta kerran jälkeen siirtämään kihlausta. Kun Eutychia sitten sairastui vakavasti, Lucia lähti hänen kanssaan pyhiinvaellukselle läheiseen Cataniaan pyhän Agathan haudalle. Rukoillessaan vuonna 251 marttyyrina kuolleen Agathan pyhäinjäännösten äärellä Lucian äiti parani ihmeellisellä tavalla. Silloin Lucia viimein puhui äidilleen lupauksestaan olla myös avioitumatta, jos pyhimys antaisi hänen äidilleen parantumisen. Eutychia ymmärsi häntä, ja siitä päivästä lähtien Lucia sai luvan olla menemättä naimisiin. Rahan, jonka äiti oli säästänyt naimisiinmenoa varten, Lucia käytti köyhien auttamiseksi.
Marttyyri
Perimätiedon mukaan haudalla pyhä Agatha ilmestyi myös Lucialle ja kertoi marttyyrikuoleman odottavan tätä ja neuvoi häntä valmistautumaan tulevaan uhriin. Palattuaan Syracusaan Lucia siis purki kihlauksensa nuoren aatelismiehen kanssa, jakoi omaisuutensa köyhille ja antoi elinikäisen neitsyyslupauksen. Tästä suuttuneena hänen sulhasehdokkaansa ilmiantoi hänet kristittynä keisari Diocletianuksen käskynhaltijalle. Lucia kutsuttiin kuulusteluun, sillä kristittynä oleminen oli täysin kiellettyä noina vainon aikoina. Kun edes kidutus ei saanut sankarillista neitsyttä murtumaan, hänet mestattiin 13.12. noin vuonna 304, hänen ollessaan 23-vuotias.
Marttyyriyden eri versiot
Perimätieto on koristanut pyhän Lucian sankarikuolemaa tietyillä yksityiskohdilla, joiden aitoutta on vaikea tarkistaa. Ensiksi Lucian sulhanen raivostui hänelle ja uhkasi, että hänet sokaistaisiin. Lucia ei sittenkään suostunut menemään naimisiin, jolloin hänen silmänsä puhkaistiin. Toinen versio kertoi, että Lucialla oli niin suuret ja kauniit silmät, että ne kiinnittivät yleistä huomiota. Nähdessään, kuinka hänen kiduttajansa ihailivat hänen silmiään, pyhä Lucia käski puhkaista ne. Tämän muistoksi Syracusassa kannetaan hänen muistopäivänään tarjottimella "pyhän Lucian silmiä".
Kun Lucia kieltäytyi luopumasta uskostaan, käskynhaltija Paschasius halusi nöyryyttää tätä uppiniskaista neitsyttä tuomitsemalla hänet ”ad lupanare” – kaupungin bordelliin portoksi. Legendan mukaan jumalallinen väliintulo esti määräyksen toimeenpanon. Kun Luciaa piti lähteä viemään härkävankkureilla koko kaupungin pilkatessa ja sylkiessä häntä, mikään voima maan päällä ei saanut vankkureita liikkeelle, ne olivat kuin jäätyneet kiinni. Kun tuomari käski polttaa Lucian roviolla, liekit eivät koskeneet häneen. Silloin käskynhaltija menetti malttinsa ja käski kaataa kiehuvaa öljyä tytön päälle, mutta Lucia ei vahingoittunut. Lopulta käskynhaltija määräsi lävistämään tytön kaulan miekalla, kun häneltä oli ensi kaivettu silmät päästä.
Pyhän Lucian marttyyrikuoleman kuvauksen kirjoittaja kirjasi lisäksi meille todella kauniin keskustelun tuomarin kanssa. Se on eräänlainen kristittyjä innostava ja rakentava moraaliopetuksen mestariteos. Tuomari yritti kaikkensa saadakseen Lucian muuttamaan mielensä ja jättämään kristinuskon, mutta Lucia vastasi hänelle: ”On hyödytöntä painostaa. En koskaan voisi erota Herrani Jeesuksen Kristuksen rakkaudesta”. Tuomari kysyi häneltä: ”Entä jos käytämme kidutusta, pystytkö vastustamaan?” Nuori tyttö vastasi: ”Kyllä, sillä meillä, jotka uskomme Kristukseen ja yritämme elää puhdasta elämää, on Pyhä Henki, joka elää meissä ja antaa meille voimaa, ymmärrystä ja rohkeutta”. Tuomari uhkasi lähettää hänet ilotaloon, jotta hänet häpäistäisiin. Tyttö vastasi hänelle: ”Vaikka ruumis olisi häväisty, sielu ei tahraannu, jos se ei hyväksy pahaa eikä suostu siihen”. Kun kiduttajat hyökkäsivät hänen kimppuunsa, hän kehotti läsnä olevia pysymään uskollisina uskolle Jeesukseen Kristukseen kuolemaan asti. Lucia ei kauhistunut tuomiosta eikä osoittanut mitään heikkouden merkkiä.
Kultti
Viitteitä Lucian kultista on olemassa jo varhaisissa kirjoituksissa sekä eräässä hautakiven piirtokirjoituksessa, jossa mainitaan hänen muistojuhlansa Syracusassa vuonna 400. Lisäksi hänen nimensä on säilynyt Pyhän Messun roomalaisessa kaanonissa (1. Eukaristisessa rukouksessa) jo 500-luvulla. Koska pyhästä Luciasta on vähän historiallisia tietoja, eräät historioitsijat olivat taipuvaisia poistamaan hänet Roomalaisesta Martyrologiasta. Vuonna 1894 löydettiin kuitenkin Syracusan pyhän Johannes Kastajan hautausmaalta muinainen kreikankielinen kirjoitus, joka kertoo, että "tämän haudan pystytti emännälleen Lucialle Euschia". Luciasta tuli Syracusan kaupungin suojelupyhimys. Sisiliasta hänen kulttinsa levisi nopeasti koko Italiaan. Roomassa jo kuudennella vuosisadalla häntä kunnioitettiin hyvin paljon, ja paavi Gregorius antoi tämän pyhimyksen nimen perustamilleen kahdelle naisluostarille (v. 590).
Lucian kultin keskuspaikoiksi muodostuivat varsinkin ne paikat, joissa säilytettiin hänen pyhäinjäännöksiään. Lucian maalliset jäännökset lepäsivät aluksi Syracusan tuomiokirkon kappelissa, mutta hänen silmiään kerrottiin säilytetyn Napolissa. Munkki Sigebertin noin v. 1100 sepittämän runon mukaan saksalais-roomalaisen valtakunnan keisari Otto Suuri (912-973) siirrätti Lucian maalliset jäännökset vuonna 969 tai 970 Koillis-Ranskassa Metzin kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan Pyhän Vincentiuksen luostariin. Venetsian rautatieasemaa lähellä olevassa kirkossa lepäävän osittain säilyneen ruumiin väitetään olevan pyhän Lucian.
Taide
Pyhä Lucia kuvattiin jo 500-luvulla Ravennassa San Apollinare Nuovon katedraalin mosaiikeissa pyhien neitsyiden joukossa. Hänen tunnusmerkkejään ovat lamppu, miekka, marttyyrin palmu, liekki jalkojen juuressa, silmät kämmenillä, stiletti. Monissa taideteoksissa hänet on maalattu usein kaula miekan lävistämänä, side silmillä tai silmät tarjottimella. Kuvataiteilijoiden lisäksi Lucian legenda antoi aihetta myös runoilijoille. Danten (1265-1321) kirjoittamassa "Divina commediassa" (Jumalainen näytelmä) Lucia on Jumalan lähipiirissä paratiisin korkeimmista ainoa, jota ei ole mainittu Raamatussa. Hänen kuuluisuutensa silmäsairaiden suojelijana on niin suurta, että jopa Dante rukoili häntä sairastuttuaan silmäsairauteen (Paratiisi, Laulu 32, 136). Näin vuosisatojen ajan pyhän Lucian puoleen on käännytty silmien sairauksien parantamiseksi. Keskiajalla pyhältä Lucialta on pyydetty esirukouksia erityisesti kaulan kasvaimissa ja sokeudessa.
Nykyään Lucia on juhlittu katolisessa maailmassa valon tuojana. Ruotsissa Lucia-perinteen mukaan säätyläistalon tytär tai piika toi Lucian päivän aamuna talon väelle kahvia ja jouluvehnästä. Päivän vietto kotiutui Suomeen ruotsinkielisille alueille 1890-luvulla. Nykyisin tapa on levinnyt myös suomenkielisille alueille. Suomenruotsalaiset valitsevat joka vuosi keskuudestaan Lucian, joka sitten neitoineen ajaa kulkueessa pitkin Helsingin Aleksanterinkatua. Nykyajan Lucia-neidon puvussa valkoinen symboloi puhtautta, maahan asti ulottuva punainen vyö marttyyriuden verta, vihreä kruunu ikuista taivaallista kruunua ja kynttilöiden liekit niitä liekkejä, jotka eivät voineet vahingoittaa häntä roviolla.
Pyhän Lucian muistopäivänä (13.12.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Kaikkivaltias Jumala, auttakoot meitä aina pyhän neitsyen ja marttyyrin Lucian hartaat puoltorukoukset, niin että viettäessämme tässä ajassa hänen taivaallisen syntymänsä juhlaa oppisimme kiinnittämään katseemme iankaikkiseen. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
(Roomalainen Messukirja, s. 753)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 275.
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 381-382.
· Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, s. 60.
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, s. 48.
· A. Forsius, Pyhän Lucian suojatit. Duodecim 1994
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm
RSS Feed