Sunnuntaina 28.05.2023 vietämme helluntaijuhlaa, Pyhän Hengen vuodattamisen juhlapyhää.
Helluntaina muistamme sitä tapahtumaa, että Pyhä Henki laskeutui Neitsyt Marian ja apostolien ylle ja nuori kirkko alkoi rohkeasti julistaa Jeesuksen opetusta. Helluntai on kirkon syntymäpäivä, jota vietetään viisikymmentä päivää pääsiäisen jälkeen. Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus lupasi apostoleilleen, että ”Te saatte Puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.” (Joh. 15:26-27) Helluntaipäivänä tämä Jeesuksen antama lupaus täyttyi. Pyhä Henki tuli ja pelokkaat opetuslapset saivat rohkeuden todistaa Jeesuksesta. Suljettujen ovien takaa he tulivat temmatuiksi yhtäkkiä julkisuuteen, maailmaan. Pyhän Hengen voimasta ja apostolien julistuksen kautta syntyi kirkko, jossa Kristus nyt kokoaa yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset (Joh. 11:52). Kristus on Pyhässä Hengessä kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti (Matt. 28:20).
Helluntain jälkeisenä sunnuntaina vietämme kaikkein Pyhimmän Kolminaisuuden juhlaa. Pyhän Hengen vuodattamisessa meille ilmoitetaan Pyhän Kolminaisuuden salaisuus sen kaikessa täyteydessä. Pyhä Kolminaisuus on koko kristinuskon suurin ja syvin salaisuus, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Ihmisjärki ei tietenkään ulotu tähän salaisuuteen, mutta Jumalan ilmoituksessa usko valaisee meitä. Kaiken kaikkiaan kolmiyhteinen Jumala on rakkaus, jota elämme ja koemme joka päivä.
Kirkko viettää pyhän Eukaristian juhlaa kahdesti vuodessa, kiirastorstaina ja Pyhän Kolminaisuuden jälkeisenä torstaina (Suomessa tätä juhlapyhää vietetään seuraavana sunnuntaina). Nämä päivät eroavat toisistaan paitsi ajankohdiltaan myös tunnelmaltaan. Kiirastorstaita värittää tietoisuus Kristuksen kärsimisestä ja kuolemasta. Pyhän Kolminaisuuden jälkeisenä torstaina leimaa Pyhää Messua ilo ja kiitollisuus Kristuksen pysyvästä läsnäolosta, leivän ja viinin muodossa, meidän kanssamme maailman loppuun asti, niin kuin hän lupasi meille ennen taivaaseenastumistaan. Kirkko haluaa omistaa erityisesti Kristuksen ruumiin ja veren juhlapäivän suurelle uskon salaisuudelle. Pyhä Eukaristia on Kirkon elämän lähde ja huippukohta (LG 11). Ehtoollisessa Kristus tulee meitä niin lähelle, ettei enää lähemmäksi voi tulla. Hän sulautuu meidän inhimilliseen luontoomme, lihaamme ja vereemme, koko olemukseemme. Vastaanottaessamme ehtoollisen me yhdistymme häneen korkeimmalla mahdollisella tavalla maan päällä. Ainoastaan osallistuminen Jumalan autuuteen taivaassa ylittää Eukaristian sakramentin armon.
Kirkko on säätänyt Jeesuksen Sydämen juhlan, jota vietetään kolmantena helluntain jälkeisenä perjantaina. Kesäkuu ja muiden kuukausien ensimmäinen perjantai on myös omistettu Jeesuksen Sydämelle, jonka hartaus juontaa juurensa Raamatusta: ”Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan. Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä.” (Joh. 19:33-34) Vapahtajan avattu kylki ja puhkaistu sydän ovat mitä selvin kuva Jeesuksen rakkaudesta koko ihmiskuntaa kohtaan. Sydämen symbolisen merkityksen ja viehättävyyden takia Jumala itse käyttää sitä ilmoittaakseen, miten syvä on se rakkaus, jota hän osoitti meille Pojassaan Jeesuksessa. Apostoli Filippus pyysi kerran Jeesukselta: ”näytä meille Isä”, silloin Jeesus vastasi: ”se, joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh. 14:9). Kun katselemme Jeesuksen Sydämeen, näemme Isän Sydämen. Jeesuksen Sydän on ovi, jonka kautta pääsemme suoraan Jumalan sydämeen.
Neitsyt Mariaa lukuun ottamatta Johannes Kastaja on ainoa pyhimys, jonka ruumiillisen syntymän juhlaa vietetään. Jo 400-luvulla juhlapäivä oli 24.6. – kuusi kuukautta ennen Jeesuksen syntymää. Luukkaan evankeliumi kertoo, että Johannes pyhittyi jo ennen syntymäänsä: sinä hetkenä, jona Maria tuli tervehtimään Elisabetia (Luuk. 1:41). Johanneksen syntymään liittyneet epätavalliset tapahtumat viittaavat hänen merkitykseensä pelastushistoriassa. Hän oli vanhan ja uuden liiton rajalla valmistamassa kansaa Messiaan tuloon. Jeesuskin sai häneltä kasteen Jordan-virrassa. Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset olivat olleet Johanneksen opetuslapsia. Johannes tiesi olevansa ”huutavan ääni erämaassa”, mutta Jeesus sanoi häntä suurimmaksi ”naisista syntyneiden joukossa” (Matt. 11:11).
Tämä päivä ei varsinaisesti ole apostolien kuoleman muistopäivä, vaan se päivä, jona heidän maalliset jäännöksensä siirrettiin Via Appian varrella sijaitsevaan katakombiin. Juhla mainitaan ensimmäisen kerran jo vuonna 354.
Perimätiedon mukaan Pietari kuoli marttyyrina ristillä Roomassa keisari Neron aikana noin vuonna 64. Legenda kertoo, että Pietari oli pakenemassa vainoajiensa käsistä Roomasta, kun hän näki Jeesuksen tulevan tiellä vastaan. Pietari kysyi: ”Minne menet, Herra?” Jeesus sanoi menevänsä uudelleen ristiinnaulittavaksi Pietarin puolesta. Silloin Pietari palasi Roomaan ja antoi ristiinnaulita itsensä pää alaspäin. Roomassa on pieni kirkko nimeltä ”Quo vadis, Domine” sillä paikalla, missä legenda kertoo Pietarin tavanneen Herransa.
Paavali tuli vuonna 61 Roomaan, jossa hän oli ensin kotiarestissa, sitten vangittuna ja lopulta hänet mestattiin Rooman kansalaisena keisari Neron vainoissa, noin vuonna 67. Legendan mukaan hänen kaulansa katkaistiin miekalla, ja pudotessaan maahan hänen päänsä pomppasi kolme kertaa ja näihin paikkoihin puhkesi lähteitä. Nykyään tällä paikalla kohoaa kirkko nimeltä San Paolo alle Tre Fontane (Kolmen lähteen Paavalinkirkko).
Juhla perustettiin todennäköisesti Tabor-vuorella sijaitsevien basilikojen vihkimisen muistoksi. Sitä on vietetty 500-luvulta lähtien, 40 päivää ennen Ristin ylentämisen juhlaa (14.9.). Joillakin seuduilla länsimaissa juhla omaksuttiin 800-luvulla. Roomalaiseen kalenteriin se otettiin vasta 1457 kiitokseksi vuotta aikaisemmin Beogradin luona saavutetusta voitosta taistelussa turkkilaisia vastaan. Kirkastumisen ihme osoittaa, että Kristuksen ja kristityn tie kirkkauteen vie ristin, kärsimyksen ja kuoleman kautta. Tänä vuonna Herran kirkastumisen juhla osuu sunnuntaihin, jolloin juhla muuttuu sitten juhlapyhäksi.
Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen juhlaa alettiin viettää pian sen jälkeen kun Efesoksen kirkolliskokous oli antanut Marialle arvonimen Jumalan synnyttäjä vuonna 431. Jerusalemin ja Betlehemin välillä oli 400-luvulla kappeli, jossa vietettiin vuosittain 15.8. Neitsyt Marian muistoa. Keisari Mauritius rakensi noin vuonna 600 Getsemaneen basilikan kunnioittaakseen Marian ”kuolonuneen nukkumista” ja taivaaseen ottamista, josta tämä päivä on saanut aiheensa. Tuolloin vietetään juhlaa Marian pelastumisesta ”ruumiineen ja sieluineen” (paavi Pius XII vahvisti tämän opin vuonna 1950): Marian koko persoona on päässyt lopulliseen päämääräänsä. Näin hän on Kirkon ja jokaisen uskovan tulevaisuuden merkki.
Tämän Marian juhlapyhän yhteydessä meidän Helsingin hiippakunnassamme järjestetään perinteisesti ns. Hiippakuntajuhla, jota vietetään myös tänä vuonna Turun tuomiokirkossa lauantaina 19.8.2023 kello 11.00 alkaen. Lisätietoa myöhemmin kesällä. Tervetuloa!
Lähde: E. Koski, Pyhimysten tie, KATT 1978; A. Engelhart OSB, Pyhien vuosi, KATT 2001.