Pyhä Agatha on alkukirkon kuuluisa ja kunnioitettu naispyhimys, joka syntyi Sisiliassa joko Cataniassa tai Palermossa ja kärsi marttyyrikuoleman Cataniassa keisari Deciuksen vainoissa noin vuonna 250. Vaikka hänen tarkkaa syntymä- ja kuolinaikaansa ei tunneta, hänen varhaisesta kultistaan tiedetään, sillä hänen nimensä esiintyy ensimmäisessä eukaristisessa rukouksessa sekä myös kreikkalaisissa ja roomalaisissa marttyyriluetteloissa (Roomalainen messukaanon, Hieronymuksen Martyrologium, Karthagon kalenteri n. 530 ja Venantius Fortunatuksen Carmina).
Kosinta
Perimätiedon mukaan Agatha syntyi vuoden 235 tienoilla rikkaaseen aatelisperheeseen Sisilian Cataniassa. Jo varhaisessa nuoruudessaan hän omistautui kokonaan Kristukselle harjoittaen kristillisiä hyveitä. Saatuaan tehtäväkseen juuria kristinuskon saarelta Quintinianus, keisari Deciuksen Sisilian-käskynhaltija, kuuli ilmiantajilta, että Catanian rikkain ja kaunein tyttö oli myös kaupungin innokkain kristitty. Quintinianus määräsi tytön vangittavaksi ja tuotavaksi kuulusteluun. Pidätetty 15-vuotias Agatha rukoili koko matkan tuomiolle Jeesukselta voimaa kestää loppuun asti.
Roomalainen konsuli Quintinianus ihastui Agathaan ja tahtoi ottaa tämän vaimokseen. Avioliiton myötä konsuli olisi päässyt käsiksi Agathan perheen omaisuuteen. Niinpä konsuli yritti saada Agathan luopumaan uskosta. Konsuli liikuttui hänen kauneudestaan niin, että lupasi päästää hänet vapaaksi, jos hän vain tekisi miehelle mieliksi, mutta hän vastasi lujasti: ”Olen kristitty. Minulla on ylkä taivaassa.”
Käskynhaltija pyrki murtamaan Agathan vastarinnan lähettämällä tämän asumaan Afrodisia-nimisen turmeltuneen naisen luokse, joka koetti sekä sanoin että esimerkein taivuttaa Agathan hyväksymään kosinnan. Mikään ei kuitenkaan saanut Agathaa muuttamaan mieltään. Itse kamppailu kesti kokonaisen kuukauden, kunnes Aphrodisia antoi periksi ja lähetti tytön taipumattomana takaisin käskynhaltijalle. Afrodisia sanoi, että kiveäkin olisi helpompi taivuttaa kuin tytön mieltä.
Agatha tuotiin uudestaan Quintinianuksen eteen, ja tämä kysyi: ”Sinä olet ylhäistä syntyperää. Miksi siis käyttäydyt kuin orja?” Agatha vastasi: ”Siksi että olen Kristuksen orja, eikä koko luomakunnassa ole vapaampia olentoja kuin Kristuksen orjat, sillä he kykenevät hallitsemaan itsensä Hänen armostaan.” Agatha ivasi jumalia, joita Quintinianus tarjosi hänen palvottavakseen. Raivostuneena Quintinianus antoi lyödä häntä kasvoille ja viedä hänet sitten vankilaan.
Marttyyrius
Agathan kärsimykseen on liitetty suuri määrä legendoja. Kun Agathalle ilmoitettiin, että hänen oli uhrattava jumalille, mikäli tahtoi pelastaa henkensä, hän vastasi, että ainoa pelastus on Kristuksessa, elävän Jumalan Pojassa. Quintinianus kiukustui niin Agathan taipumattomuudesta, että hän määräsi heti Agathan sidottavaksi piinapenkkiin. Agatha piestiin ja raastettiin rautapiikeillä ja hänen haavojaan poltettiin palavilla soihduilla. ”Nämä kidutuksesi ovat minulle pelkkä ilo”, hän huusi konsulille. ”Vilja ei saavuta aittaa ennen kuin se on puitu ja seulottu, eikä minun sieluni saavuta ikuista autuutta ennen kuin kärsimykset ovat erottaneet sen ruumiistani.” Kidutusta jatkettiin leikkaamalla ensiksi tytöltä rinnat. Sitten hänen käsivartensa ja jalkansa väännettiin sijoiltaan, ja hänet heitettiin verta vuotavana jälleen tyrmään. Yöllä kuitenkin pyhä apostoli Pietari ilmestyi Agathalle vankilassa ja paransi hänen haavansa. Vaikka Agathan rinnat leikattiin irti, ne kasvoivat ihmeen kautta uudelleen.
Nähtyään seuraavana aamuna tytön vammojen parantuneen Quintinianus alkoi kiehua raivosta. Hän käski peittää lattian hehkuvilla hiilillä ja terävillä sirpaleilla ja kieritellä Agatha niiden päällä kuoliaaksi. Agatha selvisi kidutuksista hengissä ja raivostunut konsuli määräsi hänet poltettavaksi roviolla. Agatha kuitenkin pelastui tuomioltaan maanjäristyksen vuoksi. Puolikuollut, rikkiraastettu vanki paiskattiin jälleen vankiluolaan. Siellä Agatha rukoili, että saisi jo nähdä Kristuksen kasvojen kirkkauden, ja Jumala kuuli rukouksen. Näin hän antoi henkensä Jumalan käsiin vankityrmässä. Tämä tapahtui vuoden 250 tienoilla.
Kuultuaan Agathan menehtyneen vankilassa ihmiset riensivät tyrmään mukanaan mirhaa ja tuoksuaineita hänen hautaamistaan varten. Samaan aikaan kun he laskivat Agathan ruumista suureen marmoriseen sarkofagiin, kaupungilla nähtiin valonhohteinen nuorukainen, jota seurasi suuri joukko valkopukuisia lapsia. Nuorukainen vei Agathan haudalle marmorilaatan, jossa luki: ”Pyhä vapaaehtoisesti itsensä uhrannut sielu, Jumalan kunnia, maan suojelus.” Heti tämän jälkeen koko joukko katosi.
Monipuolinen suojelija
Agatha haudattiin Cataniaan, jonka suojeluspyhimys hän on. Hänen haudallaan tapahtui monta parantumisihmettä. Tunnetuin on pyhä Lucia, joka oli lähtenyt Cataniaan rukoilemaan äidilleen terveyttä ja koki rukouksensa kuulluksi.
Agatha kuului jo varhain alkukirkon eniten kunnioitettuihin pyhimyksiin. Paavi Damasus (366-384) laati hymnin hänen kunniakseen. Roomassa omistettiin hänelle 500-luvulla kaksi kirkkoa, joista toisen rauniot ovat yhä Via Appian varrella. Hänet on myös kuvattu Ravennan Sant'Apolinare Nuovon mosaiikeissa. Paavi Gregorius Suuri (590-604) sijoitti Agathan reliikkejä kunnostuttamaansa entiseen areiolaisten kirkkoon, mutta siirsi myöhemmin osan niistä Pyhän Stefanoksen luostariin Caprin saarelle. Agathan reliikkejä on sittemmin levinnyt hyvin laajalle. Firenzen katedraalissa säilytetään reliikkinä palaa Agathan hunnusta. Osaa jäännöksistä säilytetään yhä Cataniassa, Agathalle omistetussa kirkossa.
Kun Etnan tulivuori joitakin vuosia myöhemmin purkautui ja laavavirta uhkasi polttaa Catanian, asukkaat ottivat esiin Agathan liinan ja lähtivät tulivirtaa vastaan. Laava pysähtyi juoksussaan ja kaupunki pelastui. Sama ihme on tapahtunut sittemmin historiassa useita kertoja, viimeksi 1840-luvulla. Agathan liinaa kuljetetaan yhä hänen muistopäivänään Cataniassa. Näin Agathasta tuli suojelija tulivuorenpurkauksilta ja tulipaloilta.
Pyhä Agatha kuvataan usein taiteessa kantamassa vadilla irti leikattuja rintojaan, sillä kidutuksessa häneltä hakattiin pois rinnat. Rintojen muodon vuoksi häntä on pidetty myös kellonvalajien ja leiväntekijöiden suojelijana. Viime aikoina hänet on nostettu myös rintasyöpäpotilaiden suojelijaksi, jolta pyydetään apua kaikenlaisissa rintasairauksissa.
Pyhä Agatha on myös Maltan valtion suojeluspyhä, sillä hänen esirukouksensa kerrotaan pelastaneen Maltan turkkilaisten maahanhyökkäykseltä vuonna 1551.
Hänen muistopäiväänsä vietetään 5. helmikuuta, jolloin katoliset nunnat leipovat rinnan muotoisia pullia pyhimyksen muistoksi.
Pyhän Agathan muistopäivänä (5.2.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Kaikkivaltias Jumala, suo meille armosi pyhän Agathan esirukousten tähden, sillä hän oli sinulle otollinen sekä puhtaassa elämässään että marttyyrikuolemassaan. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. (Roomalainen Messukirja, s. 583)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 44-45.
· Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, s. 53.
· Tuula Luoma, Käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Vantaa 2015, s. 41.
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm
Kosinta
Perimätiedon mukaan Agatha syntyi vuoden 235 tienoilla rikkaaseen aatelisperheeseen Sisilian Cataniassa. Jo varhaisessa nuoruudessaan hän omistautui kokonaan Kristukselle harjoittaen kristillisiä hyveitä. Saatuaan tehtäväkseen juuria kristinuskon saarelta Quintinianus, keisari Deciuksen Sisilian-käskynhaltija, kuuli ilmiantajilta, että Catanian rikkain ja kaunein tyttö oli myös kaupungin innokkain kristitty. Quintinianus määräsi tytön vangittavaksi ja tuotavaksi kuulusteluun. Pidätetty 15-vuotias Agatha rukoili koko matkan tuomiolle Jeesukselta voimaa kestää loppuun asti.
Roomalainen konsuli Quintinianus ihastui Agathaan ja tahtoi ottaa tämän vaimokseen. Avioliiton myötä konsuli olisi päässyt käsiksi Agathan perheen omaisuuteen. Niinpä konsuli yritti saada Agathan luopumaan uskosta. Konsuli liikuttui hänen kauneudestaan niin, että lupasi päästää hänet vapaaksi, jos hän vain tekisi miehelle mieliksi, mutta hän vastasi lujasti: ”Olen kristitty. Minulla on ylkä taivaassa.”
Käskynhaltija pyrki murtamaan Agathan vastarinnan lähettämällä tämän asumaan Afrodisia-nimisen turmeltuneen naisen luokse, joka koetti sekä sanoin että esimerkein taivuttaa Agathan hyväksymään kosinnan. Mikään ei kuitenkaan saanut Agathaa muuttamaan mieltään. Itse kamppailu kesti kokonaisen kuukauden, kunnes Aphrodisia antoi periksi ja lähetti tytön taipumattomana takaisin käskynhaltijalle. Afrodisia sanoi, että kiveäkin olisi helpompi taivuttaa kuin tytön mieltä.
Agatha tuotiin uudestaan Quintinianuksen eteen, ja tämä kysyi: ”Sinä olet ylhäistä syntyperää. Miksi siis käyttäydyt kuin orja?” Agatha vastasi: ”Siksi että olen Kristuksen orja, eikä koko luomakunnassa ole vapaampia olentoja kuin Kristuksen orjat, sillä he kykenevät hallitsemaan itsensä Hänen armostaan.” Agatha ivasi jumalia, joita Quintinianus tarjosi hänen palvottavakseen. Raivostuneena Quintinianus antoi lyödä häntä kasvoille ja viedä hänet sitten vankilaan.
Marttyyrius
Agathan kärsimykseen on liitetty suuri määrä legendoja. Kun Agathalle ilmoitettiin, että hänen oli uhrattava jumalille, mikäli tahtoi pelastaa henkensä, hän vastasi, että ainoa pelastus on Kristuksessa, elävän Jumalan Pojassa. Quintinianus kiukustui niin Agathan taipumattomuudesta, että hän määräsi heti Agathan sidottavaksi piinapenkkiin. Agatha piestiin ja raastettiin rautapiikeillä ja hänen haavojaan poltettiin palavilla soihduilla. ”Nämä kidutuksesi ovat minulle pelkkä ilo”, hän huusi konsulille. ”Vilja ei saavuta aittaa ennen kuin se on puitu ja seulottu, eikä minun sieluni saavuta ikuista autuutta ennen kuin kärsimykset ovat erottaneet sen ruumiistani.” Kidutusta jatkettiin leikkaamalla ensiksi tytöltä rinnat. Sitten hänen käsivartensa ja jalkansa väännettiin sijoiltaan, ja hänet heitettiin verta vuotavana jälleen tyrmään. Yöllä kuitenkin pyhä apostoli Pietari ilmestyi Agathalle vankilassa ja paransi hänen haavansa. Vaikka Agathan rinnat leikattiin irti, ne kasvoivat ihmeen kautta uudelleen.
Nähtyään seuraavana aamuna tytön vammojen parantuneen Quintinianus alkoi kiehua raivosta. Hän käski peittää lattian hehkuvilla hiilillä ja terävillä sirpaleilla ja kieritellä Agatha niiden päällä kuoliaaksi. Agatha selvisi kidutuksista hengissä ja raivostunut konsuli määräsi hänet poltettavaksi roviolla. Agatha kuitenkin pelastui tuomioltaan maanjäristyksen vuoksi. Puolikuollut, rikkiraastettu vanki paiskattiin jälleen vankiluolaan. Siellä Agatha rukoili, että saisi jo nähdä Kristuksen kasvojen kirkkauden, ja Jumala kuuli rukouksen. Näin hän antoi henkensä Jumalan käsiin vankityrmässä. Tämä tapahtui vuoden 250 tienoilla.
Kuultuaan Agathan menehtyneen vankilassa ihmiset riensivät tyrmään mukanaan mirhaa ja tuoksuaineita hänen hautaamistaan varten. Samaan aikaan kun he laskivat Agathan ruumista suureen marmoriseen sarkofagiin, kaupungilla nähtiin valonhohteinen nuorukainen, jota seurasi suuri joukko valkopukuisia lapsia. Nuorukainen vei Agathan haudalle marmorilaatan, jossa luki: ”Pyhä vapaaehtoisesti itsensä uhrannut sielu, Jumalan kunnia, maan suojelus.” Heti tämän jälkeen koko joukko katosi.
Monipuolinen suojelija
Agatha haudattiin Cataniaan, jonka suojeluspyhimys hän on. Hänen haudallaan tapahtui monta parantumisihmettä. Tunnetuin on pyhä Lucia, joka oli lähtenyt Cataniaan rukoilemaan äidilleen terveyttä ja koki rukouksensa kuulluksi.
Agatha kuului jo varhain alkukirkon eniten kunnioitettuihin pyhimyksiin. Paavi Damasus (366-384) laati hymnin hänen kunniakseen. Roomassa omistettiin hänelle 500-luvulla kaksi kirkkoa, joista toisen rauniot ovat yhä Via Appian varrella. Hänet on myös kuvattu Ravennan Sant'Apolinare Nuovon mosaiikeissa. Paavi Gregorius Suuri (590-604) sijoitti Agathan reliikkejä kunnostuttamaansa entiseen areiolaisten kirkkoon, mutta siirsi myöhemmin osan niistä Pyhän Stefanoksen luostariin Caprin saarelle. Agathan reliikkejä on sittemmin levinnyt hyvin laajalle. Firenzen katedraalissa säilytetään reliikkinä palaa Agathan hunnusta. Osaa jäännöksistä säilytetään yhä Cataniassa, Agathalle omistetussa kirkossa.
Kun Etnan tulivuori joitakin vuosia myöhemmin purkautui ja laavavirta uhkasi polttaa Catanian, asukkaat ottivat esiin Agathan liinan ja lähtivät tulivirtaa vastaan. Laava pysähtyi juoksussaan ja kaupunki pelastui. Sama ihme on tapahtunut sittemmin historiassa useita kertoja, viimeksi 1840-luvulla. Agathan liinaa kuljetetaan yhä hänen muistopäivänään Cataniassa. Näin Agathasta tuli suojelija tulivuorenpurkauksilta ja tulipaloilta.
Pyhä Agatha kuvataan usein taiteessa kantamassa vadilla irti leikattuja rintojaan, sillä kidutuksessa häneltä hakattiin pois rinnat. Rintojen muodon vuoksi häntä on pidetty myös kellonvalajien ja leiväntekijöiden suojelijana. Viime aikoina hänet on nostettu myös rintasyöpäpotilaiden suojelijaksi, jolta pyydetään apua kaikenlaisissa rintasairauksissa.
Pyhä Agatha on myös Maltan valtion suojeluspyhä, sillä hänen esirukouksensa kerrotaan pelastaneen Maltan turkkilaisten maahanhyökkäykseltä vuonna 1551.
Hänen muistopäiväänsä vietetään 5. helmikuuta, jolloin katoliset nunnat leipovat rinnan muotoisia pullia pyhimyksen muistoksi.
Pyhän Agathan muistopäivänä (5.2.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Kaikkivaltias Jumala, suo meille armosi pyhän Agathan esirukousten tähden, sillä hän oli sinulle otollinen sekä puhtaassa elämässään että marttyyrikuolemassaan. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. (Roomalainen Messukirja, s. 583)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 44-45.
· Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, s. 53.
· Tuula Luoma, Käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Vantaa 2015, s. 41.
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm
RSS Feed