Orpo lapsuus
Angela Merici syntyi noin 1474 Desenzanon kylässä lähellä Garda-järveä Veronan hiippakunnassa Italian Lombardiassa. Angela jäi varhain orvoksi. Vanhemmat kuolivat hänen ollessaan vielä lapsi, ja yhdessä vanhemman sisarensa kanssa hän pääsi rikkaan setänsä huollettavaksi. Pian vanhempien kuoleman jälkeen Angelaa kohtasi uusi menetys. Kun Angela oli 13-vuotias, hänen sisarensa kuoli äkillisesti ennen kuin oli ennättänyt saada sairaiden voitelun, ja Angela oli huolissaan sisarensa sielusta. Jeesus ilmoitti hänelle näyssä, että sisar oli pelastunut, ja kiitollisena hän lupasi palvella Jeesusta koko elämänsä ajan.
Sisarensa kuoleman jälkeen 22-vuotiasta Angelaa kohtasi taas seuraava menetys, kun hänen setänsä kuoli. Tämän jälkeen hän päätti antaa elämänsä Kristukselle. Hän lahjoitti pois perintönsä, jotteivät sen aiheuttamat huolet turhaan täyttäisi hänen aikaansa. Hän palasi takaisin kotikyläänsä muuttaen kaukaisen sukulaisen luo, jonka kodissa hän lähinnä teki palvelijan työtä siitä hyvästä, että hän sai oman yksinäisen pienen kammion rukoillakseen rauhassa.
Oikeastaan jo pienenä hän sai syvällisen uskonnollisen kasvatuksen, vaikka perusteellisempaan kulttuuriseen sivistykseen häneltä puuttui varoja. Hän varttui aikana, jota kutsutaan täysrenessanssiksi. Kulttuurin ja talouselämän kehitys oli tuolloin uskomattoman voimakasta. Ihminen ja hänen tarpeensa olivat keskeisiä arvoja, hengelliset arvot sen sijaan heikkenivät. Monet kirkon paimenet varoittivat tästä kehityksestä, ja Angelakin vaikutti siihen omalla tavallaan. Sivistyksen puutteensa hän täydensi syvällä nöyryydellään.
Kolmas sääntökunta
Saadakseen hengellisen perheen Angela liittyi fransiskaanien kolmanteen sääntökuntaan. Hän alkoi etsiä hyvin hartaasti Jumalan hänelle säätämää tietä. Näitä vuosia sävyttivät monet pyhiinvaellukset, joita hän teki kaikkiin Italian tärkeisiin pyhiinvaelluskohteisiin elämänsä aikana. Kerran hän teki pyhiinvaelluksen myös Pyhään maahan. Matkan varrella suunnilleen Kreetan kohdalla hän menetti yhtäkkiä näkönsä ja sai Pyhässä maassa tyytyä näkemään kaiken ainoastaan uskon silmin. Kotimatkalla hänen näkönsä palautui samalla kohdalla, jossa se oli hävinnyt. Nyt hän näki myös elämäntehtävänsä.
Angela eli syvällistä rukouselämää ja tunsi erityistä rakkautta köyhiä ja epäonnisia kohtaan. Pyrkiessään elämään pyhän Franciscuksen esikuvan mukaan hän ei halunnut omistaa mitään, ei edes vuodetta. Hän eli lähes yksinomaan leivällä, vedellä ja vihanneksilla.
Ahkera opetustyö
Viettäessään hiljaista rukouselämää hän sai näyn, jossa Jumala käski hänen perustaa yhteisön, joka huolehtisi lasten kasvatuksesta. Valmiina tekemään Jumalan tahdon ja huomattuaan köyhimpien lasten tietämättömyyden uskon asioissa hän rupesi antamaan heille uskonnonopetusta ja innosti työhön mukaan ystäviänsä. Hän keräsi kylän lapset ympärilleen opettaen heitä ja heidän kauttaan myös heidän äitejään. Muutamat muut maallikkofransiskaanit auttoivat häntä tässä ahkerassa opetustyössä.
Tehtävä onnistui niin hyvin, että Angelaa pyydettiin avaamaan toinenkin koulu Bresciassa. Niinpä vuonna 1516 hänet kutsuttiin samanlaiseen työhön Bresciaan. Hänen työnsä oli siunauksellista ja kaikki sitä kiittivät. Sen tarve vain lisääntyi sotaisena aikana, kun lapset jäivät entistä enemmän huoltoa vaille, mutta tarvittavia, pysyviä, kanssasisaria ei ilmaantunut.
Pyhänä vuonna eli riemuvuonna 1525 Angela kävi Roomassa paavi Klemens VII:n puheilla. Paavi pyysi Angelaa sairaita hoitavien sisarten yhteisön johtajaksi, mutta Angela kieltäytyi ja palasi opetustyöhönsä Bresciaan. Siihen aikaan ei ollut yhtään opetustyötä tekevää sisarkuntaa eikä sellaista ollut kukaan ajatellutkaan. Angela oli ensimmäinen, joka keräsi ryhmän naisia avukseen opetustyöhön, ja vuonna 1535 hän perusti yhdessä 12 naisen kanssa oman sisarkunnan pyhän Ursulan suojeluksessa. Pyhä Ursula oli legendan mukaan yhdessä muiden tyttöjen kanssa kärsinyt marttyyrikuoleman 300-luvulla.
Uusi sääntökunta
Toki alussa se oli kuitenkin maallikkojärjestö, sisarkunnan muodollinen hyväksyntä kongregaatioksi tuli vasta 1565, sillä kirkko ei aikaisemmin ollut valmis hyväksymään Angelan avoimesti toimivia ja liikkuvia sisaria. He eivät oikeastaan käyttäneet nunnanpukua eivätkä antaneet varsinaisia luostarilupauksia eivätkä edes muuttaneet yhteen asumaan. He asuivat kodeissaan, kokoontuivat yhteisiin rukouksiin ja antoivat opetusta sopivissa paikoissa, usein oppilaiden kodeissa. Näin uusi sääntökunta antoi naisille saman kulttuurisen sivistyksen, jonka miehet saivat. Sen säännöt kuuluvat vielä tänäänkin uudenaikaisimpiin ja joustavimpiin. Joustavan sääntönsä tähden nämä ns. mustat ursuliinit eivät olleet herkästi haavoitettavissa seuraavien vainojen, ennen kaikkea Ranskan vallankumouksen aikoina.
Angela sai johtaa sääntökuntaansa vain viisi vuotta. Hän kuoli 27. tammikuuta 1540 Bresciassa jättäen täydellä luottamuksella pienen sisarparvensa Jumalan haltuun. Hänen elämänsä oli ollut ankaraa, työn ja rukouksen täyttämää, ja sitä leimasi mitä suurin luottamus Jumalaan, mikä antoi hänelle kaikki esteet voittavan kärsivällisyyden.
Angelan eläessä ja vielä parikymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen järjestö pysyi hyvin pienenä. Silloin pyhä piispa Carlo Borromeo otti heidät suojelukseensa, kehotti heitä elämään yhdessä ja määräsi heille yhteisen puvun. Siitä alkaen sisarkunta rupesi kasvamaan ja levisi yli Euroopan ja vähitellen sen ulkopuolelle. Tämä sisarkunta oli ensimmäinen, jonka päätehtävänä oli tyttöjen, köyhimpienkin, opettaminen. Nykyisin sääntökunta työskentelee kaikissa maanosissa keskittyen erityisesti lasten ja nuorten kasvattamiseen.
Paavi Pius VII julisti hänet pyhäksi 1807. Hän on ursuliinien, koulutyttöjen ja nuorten suojeluspyhimys.
Pyhän Angela Mericin muistopäivänä (27.1.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Laupias Jumala, tukekoon meitä alati pyhä Angela Merici esirukouksillaan, jotta me hänen rakkautensa ja harkintansa esimerkkiä seuraten säilyttäisimme uskollisesti sinun opetuksesi ja todistaisimme siitä elämällämme. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
(Roomalainen Messukirja, ss. 575-576)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 31.
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 35-36.
· Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, ss. 156-157.
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, s. 146.
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm
Angela Merici syntyi noin 1474 Desenzanon kylässä lähellä Garda-järveä Veronan hiippakunnassa Italian Lombardiassa. Angela jäi varhain orvoksi. Vanhemmat kuolivat hänen ollessaan vielä lapsi, ja yhdessä vanhemman sisarensa kanssa hän pääsi rikkaan setänsä huollettavaksi. Pian vanhempien kuoleman jälkeen Angelaa kohtasi uusi menetys. Kun Angela oli 13-vuotias, hänen sisarensa kuoli äkillisesti ennen kuin oli ennättänyt saada sairaiden voitelun, ja Angela oli huolissaan sisarensa sielusta. Jeesus ilmoitti hänelle näyssä, että sisar oli pelastunut, ja kiitollisena hän lupasi palvella Jeesusta koko elämänsä ajan.
Sisarensa kuoleman jälkeen 22-vuotiasta Angelaa kohtasi taas seuraava menetys, kun hänen setänsä kuoli. Tämän jälkeen hän päätti antaa elämänsä Kristukselle. Hän lahjoitti pois perintönsä, jotteivät sen aiheuttamat huolet turhaan täyttäisi hänen aikaansa. Hän palasi takaisin kotikyläänsä muuttaen kaukaisen sukulaisen luo, jonka kodissa hän lähinnä teki palvelijan työtä siitä hyvästä, että hän sai oman yksinäisen pienen kammion rukoillakseen rauhassa.
Oikeastaan jo pienenä hän sai syvällisen uskonnollisen kasvatuksen, vaikka perusteellisempaan kulttuuriseen sivistykseen häneltä puuttui varoja. Hän varttui aikana, jota kutsutaan täysrenessanssiksi. Kulttuurin ja talouselämän kehitys oli tuolloin uskomattoman voimakasta. Ihminen ja hänen tarpeensa olivat keskeisiä arvoja, hengelliset arvot sen sijaan heikkenivät. Monet kirkon paimenet varoittivat tästä kehityksestä, ja Angelakin vaikutti siihen omalla tavallaan. Sivistyksen puutteensa hän täydensi syvällä nöyryydellään.
Kolmas sääntökunta
Saadakseen hengellisen perheen Angela liittyi fransiskaanien kolmanteen sääntökuntaan. Hän alkoi etsiä hyvin hartaasti Jumalan hänelle säätämää tietä. Näitä vuosia sävyttivät monet pyhiinvaellukset, joita hän teki kaikkiin Italian tärkeisiin pyhiinvaelluskohteisiin elämänsä aikana. Kerran hän teki pyhiinvaelluksen myös Pyhään maahan. Matkan varrella suunnilleen Kreetan kohdalla hän menetti yhtäkkiä näkönsä ja sai Pyhässä maassa tyytyä näkemään kaiken ainoastaan uskon silmin. Kotimatkalla hänen näkönsä palautui samalla kohdalla, jossa se oli hävinnyt. Nyt hän näki myös elämäntehtävänsä.
Angela eli syvällistä rukouselämää ja tunsi erityistä rakkautta köyhiä ja epäonnisia kohtaan. Pyrkiessään elämään pyhän Franciscuksen esikuvan mukaan hän ei halunnut omistaa mitään, ei edes vuodetta. Hän eli lähes yksinomaan leivällä, vedellä ja vihanneksilla.
Ahkera opetustyö
Viettäessään hiljaista rukouselämää hän sai näyn, jossa Jumala käski hänen perustaa yhteisön, joka huolehtisi lasten kasvatuksesta. Valmiina tekemään Jumalan tahdon ja huomattuaan köyhimpien lasten tietämättömyyden uskon asioissa hän rupesi antamaan heille uskonnonopetusta ja innosti työhön mukaan ystäviänsä. Hän keräsi kylän lapset ympärilleen opettaen heitä ja heidän kauttaan myös heidän äitejään. Muutamat muut maallikkofransiskaanit auttoivat häntä tässä ahkerassa opetustyössä.
Tehtävä onnistui niin hyvin, että Angelaa pyydettiin avaamaan toinenkin koulu Bresciassa. Niinpä vuonna 1516 hänet kutsuttiin samanlaiseen työhön Bresciaan. Hänen työnsä oli siunauksellista ja kaikki sitä kiittivät. Sen tarve vain lisääntyi sotaisena aikana, kun lapset jäivät entistä enemmän huoltoa vaille, mutta tarvittavia, pysyviä, kanssasisaria ei ilmaantunut.
Pyhänä vuonna eli riemuvuonna 1525 Angela kävi Roomassa paavi Klemens VII:n puheilla. Paavi pyysi Angelaa sairaita hoitavien sisarten yhteisön johtajaksi, mutta Angela kieltäytyi ja palasi opetustyöhönsä Bresciaan. Siihen aikaan ei ollut yhtään opetustyötä tekevää sisarkuntaa eikä sellaista ollut kukaan ajatellutkaan. Angela oli ensimmäinen, joka keräsi ryhmän naisia avukseen opetustyöhön, ja vuonna 1535 hän perusti yhdessä 12 naisen kanssa oman sisarkunnan pyhän Ursulan suojeluksessa. Pyhä Ursula oli legendan mukaan yhdessä muiden tyttöjen kanssa kärsinyt marttyyrikuoleman 300-luvulla.
Uusi sääntökunta
Toki alussa se oli kuitenkin maallikkojärjestö, sisarkunnan muodollinen hyväksyntä kongregaatioksi tuli vasta 1565, sillä kirkko ei aikaisemmin ollut valmis hyväksymään Angelan avoimesti toimivia ja liikkuvia sisaria. He eivät oikeastaan käyttäneet nunnanpukua eivätkä antaneet varsinaisia luostarilupauksia eivätkä edes muuttaneet yhteen asumaan. He asuivat kodeissaan, kokoontuivat yhteisiin rukouksiin ja antoivat opetusta sopivissa paikoissa, usein oppilaiden kodeissa. Näin uusi sääntökunta antoi naisille saman kulttuurisen sivistyksen, jonka miehet saivat. Sen säännöt kuuluvat vielä tänäänkin uudenaikaisimpiin ja joustavimpiin. Joustavan sääntönsä tähden nämä ns. mustat ursuliinit eivät olleet herkästi haavoitettavissa seuraavien vainojen, ennen kaikkea Ranskan vallankumouksen aikoina.
Angela sai johtaa sääntökuntaansa vain viisi vuotta. Hän kuoli 27. tammikuuta 1540 Bresciassa jättäen täydellä luottamuksella pienen sisarparvensa Jumalan haltuun. Hänen elämänsä oli ollut ankaraa, työn ja rukouksen täyttämää, ja sitä leimasi mitä suurin luottamus Jumalaan, mikä antoi hänelle kaikki esteet voittavan kärsivällisyyden.
Angelan eläessä ja vielä parikymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen järjestö pysyi hyvin pienenä. Silloin pyhä piispa Carlo Borromeo otti heidät suojelukseensa, kehotti heitä elämään yhdessä ja määräsi heille yhteisen puvun. Siitä alkaen sisarkunta rupesi kasvamaan ja levisi yli Euroopan ja vähitellen sen ulkopuolelle. Tämä sisarkunta oli ensimmäinen, jonka päätehtävänä oli tyttöjen, köyhimpienkin, opettaminen. Nykyisin sääntökunta työskentelee kaikissa maanosissa keskittyen erityisesti lasten ja nuorten kasvattamiseen.
Paavi Pius VII julisti hänet pyhäksi 1807. Hän on ursuliinien, koulutyttöjen ja nuorten suojeluspyhimys.
Pyhän Angela Mericin muistopäivänä (27.1.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Laupias Jumala, tukekoon meitä alati pyhä Angela Merici esirukouksillaan, jotta me hänen rakkautensa ja harkintansa esimerkkiä seuraten säilyttäisimme uskollisesti sinun opetuksesi ja todistaisimme siitä elämällämme. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
(Roomalainen Messukirja, ss. 575-576)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 31.
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 35-36.
· Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, ss. 156-157.
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, s. 146.
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm
RSS Feed