Pyhä Rita Cascialainen oli vaimo, äiti, leski ja augustinolainen nunna.
Rita syntyi Roccaporenassa Spoleton hiippakunnassa vuonna 1381 mahdollisesti jo ikääntyneille vanhemmille, Antonio Lottille ja Amata Ferrille. Hän oli tälle lapsettomalle pariskunnalle kauan kaivattu tytär, jonka syntymäpäivänä paikalle ilmestyi harvinaisen suurikokoisia mehiläisiä, jotka eivät kuitenkaan vahingoittaneet lasta vanhempien ihmetykseksi. Mehiläiset ovat tulleet paikalle siitä saakka aina pyhällä viikolla ja Pyhän Ritan päivänä. Tapauksia on seurattu ja dokumentoitu, ja Ritan merkkinä maalauksissa ja kuvissa onkin usein juuri mehiläinen. Ne olivat myös osana hänen kanonisaatioprosessissaan.
Vaikea avioelämä
Ritan vanhemmat olivat hurskaita uskovia ja opettivat tyttärensäkin rakastamaan Kristusta ja olemaan antelias köyhille. Nuoruudessaan hän olisi innokkaasti halunnut tulla nunnaksi ja mennä luostariin, mutta hänen vanhempansa rukoilivat ainoaa lastaan menemään naimisiin, jotta heistä pidettäisiin huolta vanhoina eikä tytärkään jäisi turvaa vaille. Niinpä kuuliaisuudesta vanhempiaan kohtaan Rita nai 12-vuotiaana miehen, Paolo Mancinin, joka oli julma, kiivasluontoinen ja pahansisuinen. He saivat kaksi poikaa, Giangiacomo Antonion ja Paolo Marian, jotka perivät isänsä villin luonteen.
Rita vietti esimerkillisesti 18 vuotta onnettomassa avioliitossa toteuttaen velvollisuutensa avioliitossa ja äitiydessä huolimatta väkivaltaisesta miehestään. Hän yritti peittää perheensä vikoja omalla hurskaalla käytöksellään, antoi runsaasti almuja köyhille, kävi sairaiden luona ja pyrki saamaan välinpitämättömiä katolilaisia käymään sakramenteilla. Kärsimällä hiljaisuudessa ja rukoilemalla kestävyydessä hän sai Paolon kääntymään hyväksi ja nöyräksi puolisoksi. Hiukan ennen kuolemaansa Paolo oli kokenut kääntymyksen ja pyrkinyt korvaamaan kaikki pahat tekonsa
Rita syntyi Roccaporenassa Spoleton hiippakunnassa vuonna 1381 mahdollisesti jo ikääntyneille vanhemmille, Antonio Lottille ja Amata Ferrille. Hän oli tälle lapsettomalle pariskunnalle kauan kaivattu tytär, jonka syntymäpäivänä paikalle ilmestyi harvinaisen suurikokoisia mehiläisiä, jotka eivät kuitenkaan vahingoittaneet lasta vanhempien ihmetykseksi. Mehiläiset ovat tulleet paikalle siitä saakka aina pyhällä viikolla ja Pyhän Ritan päivänä. Tapauksia on seurattu ja dokumentoitu, ja Ritan merkkinä maalauksissa ja kuvissa onkin usein juuri mehiläinen. Ne olivat myös osana hänen kanonisaatioprosessissaan.
Vaikea avioelämä
Ritan vanhemmat olivat hurskaita uskovia ja opettivat tyttärensäkin rakastamaan Kristusta ja olemaan antelias köyhille. Nuoruudessaan hän olisi innokkaasti halunnut tulla nunnaksi ja mennä luostariin, mutta hänen vanhempansa rukoilivat ainoaa lastaan menemään naimisiin, jotta heistä pidettäisiin huolta vanhoina eikä tytärkään jäisi turvaa vaille. Niinpä kuuliaisuudesta vanhempiaan kohtaan Rita nai 12-vuotiaana miehen, Paolo Mancinin, joka oli julma, kiivasluontoinen ja pahansisuinen. He saivat kaksi poikaa, Giangiacomo Antonion ja Paolo Marian, jotka perivät isänsä villin luonteen.
Rita vietti esimerkillisesti 18 vuotta onnettomassa avioliitossa toteuttaen velvollisuutensa avioliitossa ja äitiydessä huolimatta väkivaltaisesta miehestään. Hän yritti peittää perheensä vikoja omalla hurskaalla käytöksellään, antoi runsaasti almuja köyhille, kävi sairaiden luona ja pyrki saamaan välinpitämättömiä katolilaisia käymään sakramenteilla. Kärsimällä hiljaisuudessa ja rukoilemalla kestävyydessä hän sai Paolon kääntymään hyväksi ja nöyräksi puolisoksi. Hiukan ennen kuolemaansa Paolo oli kokenut kääntymyksen ja pyrkinyt korvaamaan kaikki pahat tekonsa
Niinpä monien vaikeiden avioliittovuosien jälkeen Ritan aviomies katui, mutta kuoli väkivaltaisesti vihollistensa käsiin pian tämän jälkeen. Yhtenä aamuna Paolo makasi murhattuna kadulla, ja molemmat hänen poikansa päättivät kostaa – ”la vendetta”. Lapset vannoivat kostoa isänsä murhaajille, vaikka Rita rukoili heitä antamaan anteeksi ja olemaan lankeamatta verikostoon. Lopulta hän epätoivoissaan rukoili Jumalaa, että hänen poikansa mieluummin kuolisivat vielä viattomina kuin tulisivat murhaajiksi. Kahden vuoden sisällä pojat kuolivat. Näin Jumala kuuli hänen rukouksensa, ja yksinäisen lesken kärsimykset tulivat moninkertaisiksi.
Toivottu nunnaelämä
Leskeksi jäätyään Rita yritti kolmesti onnistumatta liittyä Cascian augustinolaisluostariin ja palasi syntymäkaupunkiinsa Roccaporenaan, mutta pääsi lopulta sittenkin nunnaksi. Itse asiassa Cascian augustinolaissisaret eivät halunneet luostariinsa leskeä – luostari oli tarkoitettu neitsyille. Kerta toisensa jälkeen Rita torjuttiin. Kerran portinvartija suuttui niin kovin, että ajoi hänet pois luudalla. Sen jälkeen sisar sulki portin ja meni kirkkoon, jossa laulettiin hetkirukousta. Kesken Magnificatin kuoriin saapui merkillinen saatto: Johannes Kastaja, Augustinus ja Tolentinon Nicola astuivat kirkkoon ja asettivat Ritan abbedissan eteen. Kaikki sisaret näkivät, millaisessa seurassa Rita oli tullut lukitun oven läpi. Nyt häneltä ei enää voitu kieltää pääsyä.
Lopultakin Rita onnistui elämään toivottua alkuperäistä luostarikutsumustaan. Sisarena Rita sai hoitaakseen luostarin mehiläiset. Sisaret valittivat, että mehiläiset pistävät. Rita rukoili, ja Jumala kuuli häntä jälleen. Kaikilta Cascian mehiläisiltä puuttuu tänäkin päivänä piikki.
Luostarissa Rita harjoitti ankaria katumustöitä ja sai rukouksen johdosta yliluonnollisen haavan otsaansa. Kristus ilmestyi hänelle itselleen, ja hän sai ottaa vastaan Jeesuksen rakkauden piston. Mystisessä hurmiotilassa hän sai otsaansa piikin Jeesuksen piikkikruunusta. Hän seurasi kärsimyksissään Herransa jalanjälkiä, ja Jumala kuuli aina hänen rukouksensa.
Rita kuoli Casciassa 22. toukokuuta 1457.
Toivottomien tapausten suojelija
Pyhä Rita eli seuraavan kahdeksan paavin hallintokautena: Urbanus VI (1378-89), Bonifatius IX (1389-1404), Innocentius VII (1404-06), Gregorius XII (1406-15), Martinus V (1417-31), Eugenius IV (1431-47), Nikolaus V (1447-55) ja Calixtus III (1455-58). Paavi Leo XIII kanonisoi pyhän Ritan Jeesuksen Kristuksen taivaaseenastumisen juhlana 24. toukokuuta 1900. Katolisessa kirkossa pyhän Ritan muistopäivää vietetään 22. toukokuuta eli hänen kuolinpäivänään. Suomessa hänen muistopäiväänsä vietetään kuitenkin seuraavana päivänä (23.5.), sillä autuaan piispan Hemmingin muistopäivä (22.5.) sai etusijan kotimaassaan.
Pyhä Rita Cascialainen on yksinäisyyden, hedelmättömyyden, vaikeiden avioliittojen, avioliittoväkivallan, pahoinpitelyn uhrien, ruumiillisten vaivojen, haavojen, sairauden, leskien, vanhemmuuden, epätoivoisten ja mahdottomien tapausten, unohdettujen ja menetettyjen tapausten suojeluspyhimys. Suuret pyhiinvaeltajien joukot tulevat vielä nykyisinkin hänen hautakirkkoonsa pyytämään hänen esirukouksiaan. Hän on todellakin ”la Santa degl'impossibili” – mahdottomien asioiden suojelija.
Pyhän Ritan tunnuksia ovat piikkikruunua tai ruusuja ja viikunoita pitelevä tai mehiläisten ympäröimä nunna sekä haava otsassa.
Pyhän Rita Cascialaisen muistopäivänä (23.5.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Jumala, anna meille ristin viisaus ja voima, jonka lahjoitit autuaalle Ritalle, jotta koettelemuksissa Kristuksen kanssa kärsien pääsisimme syvemmin osallisiksi hänen pääsiäissalaisuudestaan. Tätä pyydämme saman Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
(Roomalaisen Messukirjan täydennyksiä 2011, s. 7)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, s. 157.
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, s. 141.
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm
Toivottu nunnaelämä
Leskeksi jäätyään Rita yritti kolmesti onnistumatta liittyä Cascian augustinolaisluostariin ja palasi syntymäkaupunkiinsa Roccaporenaan, mutta pääsi lopulta sittenkin nunnaksi. Itse asiassa Cascian augustinolaissisaret eivät halunneet luostariinsa leskeä – luostari oli tarkoitettu neitsyille. Kerta toisensa jälkeen Rita torjuttiin. Kerran portinvartija suuttui niin kovin, että ajoi hänet pois luudalla. Sen jälkeen sisar sulki portin ja meni kirkkoon, jossa laulettiin hetkirukousta. Kesken Magnificatin kuoriin saapui merkillinen saatto: Johannes Kastaja, Augustinus ja Tolentinon Nicola astuivat kirkkoon ja asettivat Ritan abbedissan eteen. Kaikki sisaret näkivät, millaisessa seurassa Rita oli tullut lukitun oven läpi. Nyt häneltä ei enää voitu kieltää pääsyä.
Lopultakin Rita onnistui elämään toivottua alkuperäistä luostarikutsumustaan. Sisarena Rita sai hoitaakseen luostarin mehiläiset. Sisaret valittivat, että mehiläiset pistävät. Rita rukoili, ja Jumala kuuli häntä jälleen. Kaikilta Cascian mehiläisiltä puuttuu tänäkin päivänä piikki.
Luostarissa Rita harjoitti ankaria katumustöitä ja sai rukouksen johdosta yliluonnollisen haavan otsaansa. Kristus ilmestyi hänelle itselleen, ja hän sai ottaa vastaan Jeesuksen rakkauden piston. Mystisessä hurmiotilassa hän sai otsaansa piikin Jeesuksen piikkikruunusta. Hän seurasi kärsimyksissään Herransa jalanjälkiä, ja Jumala kuuli aina hänen rukouksensa.
Rita kuoli Casciassa 22. toukokuuta 1457.
Toivottomien tapausten suojelija
Pyhä Rita eli seuraavan kahdeksan paavin hallintokautena: Urbanus VI (1378-89), Bonifatius IX (1389-1404), Innocentius VII (1404-06), Gregorius XII (1406-15), Martinus V (1417-31), Eugenius IV (1431-47), Nikolaus V (1447-55) ja Calixtus III (1455-58). Paavi Leo XIII kanonisoi pyhän Ritan Jeesuksen Kristuksen taivaaseenastumisen juhlana 24. toukokuuta 1900. Katolisessa kirkossa pyhän Ritan muistopäivää vietetään 22. toukokuuta eli hänen kuolinpäivänään. Suomessa hänen muistopäiväänsä vietetään kuitenkin seuraavana päivänä (23.5.), sillä autuaan piispan Hemmingin muistopäivä (22.5.) sai etusijan kotimaassaan.
Pyhä Rita Cascialainen on yksinäisyyden, hedelmättömyyden, vaikeiden avioliittojen, avioliittoväkivallan, pahoinpitelyn uhrien, ruumiillisten vaivojen, haavojen, sairauden, leskien, vanhemmuuden, epätoivoisten ja mahdottomien tapausten, unohdettujen ja menetettyjen tapausten suojeluspyhimys. Suuret pyhiinvaeltajien joukot tulevat vielä nykyisinkin hänen hautakirkkoonsa pyytämään hänen esirukouksiaan. Hän on todellakin ”la Santa degl'impossibili” – mahdottomien asioiden suojelija.
Pyhän Ritan tunnuksia ovat piikkikruunua tai ruusuja ja viikunoita pitelevä tai mehiläisten ympäröimä nunna sekä haava otsassa.
Pyhän Rita Cascialaisen muistopäivänä (23.5.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Jumala, anna meille ristin viisaus ja voima, jonka lahjoitit autuaalle Ritalle, jotta koettelemuksissa Kristuksen kanssa kärsien pääsisimme syvemmin osallisiksi hänen pääsiäissalaisuudestaan. Tätä pyydämme saman Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
(Roomalaisen Messukirjan täydennyksiä 2011, s. 7)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, s. 157.
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, s. 141.
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm
RSS Feed