Aatelissuku ja suuret hahmot
Vanhaan puolalaiseen aatelissukuun kuuluva Julia Maria Ledóchowska syntyi Loosdorfin linnassa Itävallassa 17. huhtikuuta 1865, ensimmäisenä pääsiäispäivänä. Hänen isänsä, kreivi Anton Ledóchowski, oli puolalaista syntyperää ja oli upseerina Itävallan armeijassa. Hänen äitinsä, Josefa Salis-Zizers, oli syntyisin Sveitsistä. Perheessä oli kahdeksan lasta, joista osa kuoli pienenä. Tässä syvästi kristillisessä kodissa vanhemmat viettivät runsaasti aikaansa lasten kanssa. Äiti opetti lapsia rukoilemaan ja rakastamaan Kirkkoa ja Raamattua, isä opetti heitä rakastamaan luontoa ja taiteita. Julia oli luostarikoulussa hyvä oppilas, joka osallistui myös sosiaaliseen toimintaan auttaen köyhiä. Perheen kotikieli oli ranska, jonka lisäksi äiti opetti saksaa ja isä puolaa. Koulussa Julia oppi englantia, maalasi, ratsasti, ui ja ompeli. Hän oli siis monipuolisesti lahjakas, oppi helposti kieliä ja halusi tehdä kaikki työnsä parhaalla mahdollisella tavalla.
Hänen läheisimmät sisaruksensa, vanhempi sisar Maria-Teresia ja nuorempi veli Wlodzimierz omistautuivat kirkon palvelukseen: Maria-Teresia perusti Pyhän Petrus Claverin lähetyssisarkunnan ja hänet julistettiin autuaaksi 1975. Veli Wlodzimierzistä tuli jesuiitta, joka valittiin vuonna 1915 veljeskunnan korkeimmaksi johtajaksi ja joka toimi kolmekymmentä vuotta järjestön kenraalina. Myös hänen setänsä Mieczyslaw Ledóchowski oli kardinaali, Poznanin arkkipiispa ja Puolan priimas, ja myöhemmin Uskon levittämisen kongregaation esimies Roomassa.
Puola ja luostarin johtaja
Julian ollessa 18-vuotias Ledóchowskin perhe muutti 1883 Puolaan ja asettui Lipnica Murowanaan, lähelle Krakovaa. Julia auttoi vanhempiaan kotona ja opetti pienempiä sisaruksiaan ja alustalaisten lapsia. Kun hän oli 20-vuotias, hänen isänsä sairastui isorokkoon ja kuoli. Sen jälkeen vanhempi sisar Maria-Teresia meni luostariin ja Julia jäi hoitamaan kotitilaa. Hänkin suunnitteli koko ajan luostariin menoa, ja vihdoinkin 21-vuotiaana hän liittyi noviisina ursuliinisisariin Krakovassa. Hän antoi ikuiset luostarilupaukset 24-vuotiaana ja sai nimen Ursula.
Vanhaan puolalaiseen aatelissukuun kuuluva Julia Maria Ledóchowska syntyi Loosdorfin linnassa Itävallassa 17. huhtikuuta 1865, ensimmäisenä pääsiäispäivänä. Hänen isänsä, kreivi Anton Ledóchowski, oli puolalaista syntyperää ja oli upseerina Itävallan armeijassa. Hänen äitinsä, Josefa Salis-Zizers, oli syntyisin Sveitsistä. Perheessä oli kahdeksan lasta, joista osa kuoli pienenä. Tässä syvästi kristillisessä kodissa vanhemmat viettivät runsaasti aikaansa lasten kanssa. Äiti opetti lapsia rukoilemaan ja rakastamaan Kirkkoa ja Raamattua, isä opetti heitä rakastamaan luontoa ja taiteita. Julia oli luostarikoulussa hyvä oppilas, joka osallistui myös sosiaaliseen toimintaan auttaen köyhiä. Perheen kotikieli oli ranska, jonka lisäksi äiti opetti saksaa ja isä puolaa. Koulussa Julia oppi englantia, maalasi, ratsasti, ui ja ompeli. Hän oli siis monipuolisesti lahjakas, oppi helposti kieliä ja halusi tehdä kaikki työnsä parhaalla mahdollisella tavalla.
Hänen läheisimmät sisaruksensa, vanhempi sisar Maria-Teresia ja nuorempi veli Wlodzimierz omistautuivat kirkon palvelukseen: Maria-Teresia perusti Pyhän Petrus Claverin lähetyssisarkunnan ja hänet julistettiin autuaaksi 1975. Veli Wlodzimierzistä tuli jesuiitta, joka valittiin vuonna 1915 veljeskunnan korkeimmaksi johtajaksi ja joka toimi kolmekymmentä vuotta järjestön kenraalina. Myös hänen setänsä Mieczyslaw Ledóchowski oli kardinaali, Poznanin arkkipiispa ja Puolan priimas, ja myöhemmin Uskon levittämisen kongregaation esimies Roomassa.
Puola ja luostarin johtaja
Julian ollessa 18-vuotias Ledóchowskin perhe muutti 1883 Puolaan ja asettui Lipnica Murowanaan, lähelle Krakovaa. Julia auttoi vanhempiaan kotona ja opetti pienempiä sisaruksiaan ja alustalaisten lapsia. Kun hän oli 20-vuotias, hänen isänsä sairastui isorokkoon ja kuoli. Sen jälkeen vanhempi sisar Maria-Teresia meni luostariin ja Julia jäi hoitamaan kotitilaa. Hänkin suunnitteli koko ajan luostariin menoa, ja vihdoinkin 21-vuotiaana hän liittyi noviisina ursuliinisisariin Krakovassa. Hän antoi ikuiset luostarilupaukset 24-vuotiaana ja sai nimen Ursula.
Ursuliinisisarten sääntökunnan oli perustanut pyhä Angela Merici 1500-luvulla ja sen päätehtävänä oli tyttöjen kasvatus ja opetus. Niinpä nuori sisar Ursula osallistui siihen monin eri tavoin Puolassa. Hänestä tuli matematiikan ja luonnontieteiden opettaja, joka opetti myös ranskaa ja kuvaamataitoa. Hän toimi runsaan kymmenen vuoden ajan kasvattajana ursuliinien sisäoppilaitoksessa ja maalasi samanaikaisesti tauluja hengellisistä aiheista.
39-vuotiaana sisar Ursula valittiin Krakovan luostarin ylisisareksi 1904. Hän alkoi heti uudistaa luostarisääntöä voidakseen tehdä koulusta täysihoitolan. Vuonna 1906, kun Krakovan luostarisisarten uudistetut säännöt oli virallisesti vahvistettu, hän perusti Puolan ensimmäisen naisylioppilaiden asuntolan Krakovaan. Hän myös järjesti opiskelijoiden uskonnonopetuksen etevien teologien avulla.
Venäjä ja Karjala
Kun keisari Nikolai II antoi uskonnonvapausjulistuksen vuonna 1905, äiti Ursula päätti perustaa luostarin Venäjälle, ja hän sai hankkeelle paavin hyväksymisen. Oikeastaan Pietarin Pyhän Katariinan seurakunnan kirkkoherra Budkiewicz kutsui ursuliinisisaret hoitamaan seurakunnan ylläpitämää sisäoppilaitosta ja lukiota. Sisäoppilaitoksessa oli noin 70 tyttöä, ja lukiota kävi kuutisensataa oppilasta. Äiti Ursulaa pyydettiin tämän lukion ja tyttöjen sisäoppilaitoksen johtajaksi.
Kun hän sitten saapui Pietariin 1907, hän ryhtyi tarmokkaasti kohentamaan koulun löystynyttä kuria ja saikin asiat kuntoon varsin nopeasti. Hän opetteli venäjää ja suoritti venäläisen opettajantutkinnon. Pietariin tuli lisää sisaria Puolasta ja tämä kasvanut ursuliinien luostariyhteisö sai kaipaamansa autonomian, jotta siihen voisi liittää myös novisiaatin. Näin äiti Ursula sai 1908 kirkollisen luvan itsenäisen luostarin perustamiseen Pietariin.
Kouluvuoden päättyessä keväällä 1908 äiti Ursula päätti lähettää oppilaat lomalle Suomenlahden rannalle Karjalan kannakselle, jossa ilmasto oli paljon kosteaa ja sumuista Pietaria terveellisempi. Vuotta myöhemmin kesänviettoa varten hankittiin maatila Terijoelta Uudenkirkon pitäjästä. Sinne rakennettu koulu- ja lomakeskus, joka sai Neitsyt Marian kunniaksi nimen Merentähti. Siellä alkoi myös ympärivuotinen lukio, ja sen hengellistä hoitoa varten Merentähteen saapui Hollannista Jeesuksen pyhän sydämen pappien veljeskunnan jäseniä, joiden tuli myös työskennellä suomalaisten keskuudessa.
Merentähti ja suomi
Merentähden koulu aloitti uusissa tiloissa 1910, opetuskielenä venäjä, mutta myös saksaa ja ranskaa opetettiin. Äiti Ursula kiinnostui myös suomen kielestä. Hän opetteli aina puhumaan sen maan kieltä, missä hän kulloinkin asui. Hän piti suomenkielisiä hartauksia ja käänsi runoja suomeksi. Merentähdessä hän tutustui kirjailija Maila Talvioon ja Viipurin kirkkoherraan Adolf Carlingiin, jonka avustamana hän laati 1910 rukouskirjan.
Merentähden kappeli ei ollut pelkästään katolilaisia varten. Kappelissa rukoiltiin suomeksi, ja niin sinne tuli sunnuntaisin paljon lähiseutujen ihmisiä. Suomalaisilla ei vielä silloin ollut lupa tulla katolilaisiksi, mutta katolisessa kappelissa, messussa ja hartauksissa sai käydä. Äiti Ursula näki, miten suomalaisella väestöllä oli suuri halu osallistua, ja niin hän käänsi suomeksi katekismuksen ja erilaisia rukouksia. Hän järjesti Merentähteen myös ensiapuaseman, sillä monien oli mahdotonta päästä lääkäriin köyhyyden tai pitkien matkojen takia.
Keväällä 1911 Merentähdessä toimineiden hollantilaisten pappien oli poistuttava maasta ja Venäjällä kiellettiin katoliset luostarit, mutta koulu ja kappeli saivat toimia. Juuri näin äiti Ursula muutti kokonaan Merentähteen, kun Venäjän viranomaiset karkottivat hänet Pietarista. Kun luostari lakkasi virallisesti toimimasta, sisaret saivat Vatikaanista muodollisen vapautuksen lupauksistaan ja olivat virallisesti maallikoita mutta sydämissään ja elämässään sisaria.
Työ Merentähdessä päättyi 1914 ensimmäisen maailmansodan syttyessä, kun äiti Ursula Itävallan kansalaisena karkotettiin Venäjän valtakunnasta. Vain venäläiset sisaret saivat jäädä Pietariin, muut sisaret matkustivat Krakovan luostariin.
Ruotsi ja Tanska
Jouduttuaan poistumaan lopullisesti Venäjältä äiti Ursula asettui aluksi Ruotsiin, jossa hän perusti Djursholmiin tyttöjen kielikoulun, toimitti katolista kuukausilehteä ja järjesti tilaisuuksia Puolan hyväksi. Hän teki esitelmäkiertueen Ruotsissa ja piti 90 esitelmää ruotsin kielellä ja keräsi näin varoja itsenäisyytensä puolesta taistelevalle Puolan kansalle.
Ruotsiin tuli myöhemmin lisää sisaria. Äiti Ursula pyrki siirtämään yhä suuremmaksi kasvavalle yhteisölleen sen sisäisen rakkauden voiman, joka auttoi häntä käsittämään ympäristönsä tarpeet ja vastaamaan niihin. Hän antoi yksityistunteja kielissä ja hankki talon sisarille Södertäljestä. Vuonna 1917 hän ulotti toimintansa myös Tanskaan, Aalborgiin, jossa hän perusti lastenkodin puolalaisille sotaorvoille. Lisäksi ursuliinisisaret pitivät siellä koulua, jossa opetettiin kieliä ja kotitaloutta.
Itsenäinen Puola ja harmaat ursuliinisisaret
Kun Puola sitten itsenäistyi ensimmäisen maailmansodan päätyttyä, äiti Ursula, hänen sisarensa ja heidän huoltamansa sotaorvot halusivat palata Puolaan, mutta ensin heidän oli hankittava talo ja saatava paavin ja sääntökuntien kongregaation hyväksyminen uudelle sisarkunnalle. Äiti Ursula teki uuden esitelmäkiertueen Norjassa ja näin uusi talo saatiin hankituksi Poznanin läheltä, Pniewystä, jonne ensimmäinen sisarten ja lasten ryhmä saapui 1920. Sille annettiin nimeksi Pyhän Olavin talo, josta tuli uuden sääntökunnan pääluostari 1923. Oikeastaan oli vaikeampaa saada hyväksyntä uudelle sisarkunnalle, mutta se onnistui vihdoin äiti Ursulan veljen Wlodzimierzin välityksellä.
Äiti Ursula oli jo kauan halunnut muuttaa sääntökuntansa ohjeita sellaisiksi, että sisaret voisivat toimia aina sillä tavalla, mikä eri paikoissa ja eri aikoina olisi ihmisille parasta. Vuonna 1923 uudet säännöt hyväksyttiin seitsemän vuoden koeajaksi ja 1930 ne hyväksyttiin pysyväksi. Sisarkunnan uudeksi nimeksi tuli ”Kuolemantuskassa olevan Jeesuksen pyhän sydämen ursuliinisisaret”. Kun nimi kuullaan ensimmäistä kertaa, se saattaa tuntua oudolta, mutta kun tiedetään, mitä äiti Ursula sillä tarkoitti, huomataan, että se on hyvin rikas ja lohdullinen nimi. Äiti Ursula vaati, että jokainen sisar on valmis ottamaan vastaan minkä työn tahansa ja tekee sen uhrautuen ja iloiten. ”Mitä enemmän aikaa vievää ulkonaista työtä se on, sitä syvemmän pitää rukouselämän perustan olla. Oppikaa ristiinnaulitulta Jeesukselta, miten pitää rakastaa Jumalaa ja ihmisiä. Kuolemantuskassa olevan Jeesuksen pyhän sydämen ursuliinisisaren täytyy kuunnella tuskallista valitusta, joka tulee ristillä olevan Herran suusta: Minun on jano - -. Tämä rakkaus vaatii rakkaudesta vastarakkautta ja uhrista vastauhria.”
Sisarkunnan valitseman yksinkertaisen harmaan asun mukaan heitä kutsutaan harmaiksi ursuliineiksi erotukseksi Angela Mericin mustista ursuliineista. Sääntökunnan tehtävänä on levittää Jeesuksen sydämen valtakuntaa varsinkin opettamalla ja kasvattamalla vähävaraisia nuoria. Sisarten erityisenä palvelutehtävänä kirkossa on julistaa Kristuksen ja hänen sydämensä rakkautta lasten ja nuorten kasvatuksen ja opetuksen kautta, apua tarvitsevien ja hyljeksittyjen veljien palvelemisen kautta ja kaikkien tehtävien kautta, joiden päämääränä on maailman evankelioiminen.
Äiti Ursula toimi Pniewyn luostarin ensimmäisenä ylisisarena ja kirjoitti hengelliset ohjeet sisarilleen. Hän perusti uusia taloja Puolaan ja ensimmäinen talo Roomaan saatiin vuonna 1928.
Takaisin Suomeen
Vaikka Merentähti lakkasikin toimimasta eikä äiti Ursula enää palannut Suomeen, tänne palasi kuitenkin 1976 ursuliinisisaria pitämään lastentarhaa ja opiskelija-asuntolaa sekä opettamaan lapsia suomeksi ja puolaksi. Äiti Ursula on varmasti iloinnut siitä.
Ursuliinisisaret asettuivat ensin Jyväskylään ja myöhemmin Helsinkiinkin. Heillä on molemmissa paikoissa lastentarha ja he opettavat uskontoa seurakunnissa ja kouluissa. Kouvolan vuonna 1993 valmistunut katolinen kirkko ja seurakunta on omistettu pyhälle Ursulalle.
Autuas ja pyhä
Äiti Ursula oli monipuolisesti lahjakas ja tavattoman tarmokas nainen. Hän oli aina valmis tarttumaan uusiin tehtäviin ja opettelemaan uusia asioita ja hän teki kaiken aina iloiten. Ilo oli jo lapsena ollut hänelle ominainen luonteenpiirre - isä oli kutsunut häntä päivänsäteekseen - ja tämä sisäinen ilo, rakkaus lähimmäisiin ja säännöllinen rukous auttoivat häntä tekemään uskollisena elämäntyötään vaikeuksien keskellä.
Muuttaminen, luopuminen ja uusiin asioihin tarttuminen ei ollut hänelle vaikeaa, sillä hän oli ottanut aina oppia Neitsyt Mariasta ja kehottanut sisaria myös tekemään niin. Heidän tuli pitää elämänohjeenaan Marian sanoja enkeli Gabrielille: ”Minä olen Herran palvelija, tapahtukoon minulle sanasi mukaan.” (Luuk. 1:38)
”Kun kysymyksessä on lähimmäisten auttaminen, mikään työ ei voi olla liian rasittava, mikään vaiva liian suuri, mikään uhri liian vaikea. Pyhän Paavalin tavoin itkekää itkevien kanssa, iloitkaa iloitsevien kanssa, itsenne unohtaen olkaa kaikkena kaikille, että kaikki voisivat tulla Kristuksen luo eli Jumalan sydämen rakkauteen.” Nuo vaativat ja samalla rohkaisevat sanat äiti Ursula jätti testamentissaan elämänohjeiksi ursuliinisisarille. Hän oli itse elänyt sen mukaan koko elämänsä ajan.
Äiti Ursula kuoli 74-vuotiaana Roomassa 29. toukokuuta 1939. Paavi Johannes Paavali II julisti hänet autuaaksi Poznanissa 20.6.1983. Vuonna 1989 hänen hämmästyttävän hyvin säilynyt ruumiinsa siirrettiin juhlallisesti Roomasta Puolaan ursuliinien pääluostariin Pniewyyn. Ja vuonna 2003 paavi Johannes Paavali II julisti hänet lopulta pyhäksi.
Pyhän Ursula Ledochowskan muistopäivänä (29.5.) vietettävän Pyhän Messun osat:
Alkuvirsi Ps. 33:11,19
Herran päätökset pysyvät iäti, hänen ajatuksensa polvesta polveen. Hän pelastaa häntä palvelevat kuoleman vaaroista ja auttaa nälkävuosien yli. (Halleluja.)
Päivän rukous
Jumala, laupias Isä, sinä kutsuit autuaan Ursulan seuraamaan Poikaasi, Kristusta, jonka olet lähettänyt maailmaan julistamaan hyvää sanomaa ja antamaan kaikille elämän. Suo, että me autuaan Ursulan esimerkkiä seuraten ja hänen esirukoustensa avulla myötävaikuttaisimme sisariemme ja veljiemme pelastukseen. Tätä pyydämme saman Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen.
Uhrilahjarukous
Kaikkivaltias Jumala, katso laupiaasti uhrilahjojen puoleen, jotka sinulle kannamme autuaan Ursulan muistoksi. Ja auta meitä rakastamaan sinua ja lähimmäisiämme. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme, kautta.
Ehtoollisvirsi Joh. 10:10b
Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. (Halleluja.)
Päätösrukous
Herra, meidän Jumalamme, sinä olet vahvistanut meidät pyhällä ravinnollasi. Suo, että me autuaan Ursulan tavoin kantaisimme Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme ja pyrkisimme elämään vain Sinulle.
Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme, kautta.
(Roomalainen Messukirja, ss. 620-621)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 165-166.
· Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, ss. 198-200.
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, ss. 202-203.
· Alfred Müller-Felsenburg, Tapahtumia pyhien elämässä, KATT, Helsinki 1987, ss. 155-157.
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· Catholic Encyclopedia
· Ursula Ledochowska: Testamentti. Ursuliinisisaret 2003
· Vappu Sorri - Kaisu Vuolio: Autuas äiti Ursula Ledóchowska. Kouvola 1996
· Monika Wronska - Juho Kyntäjä: Epätavallisen naisen tavallinen elämä: Ursula Ledóchowska. 2003
39-vuotiaana sisar Ursula valittiin Krakovan luostarin ylisisareksi 1904. Hän alkoi heti uudistaa luostarisääntöä voidakseen tehdä koulusta täysihoitolan. Vuonna 1906, kun Krakovan luostarisisarten uudistetut säännöt oli virallisesti vahvistettu, hän perusti Puolan ensimmäisen naisylioppilaiden asuntolan Krakovaan. Hän myös järjesti opiskelijoiden uskonnonopetuksen etevien teologien avulla.
Venäjä ja Karjala
Kun keisari Nikolai II antoi uskonnonvapausjulistuksen vuonna 1905, äiti Ursula päätti perustaa luostarin Venäjälle, ja hän sai hankkeelle paavin hyväksymisen. Oikeastaan Pietarin Pyhän Katariinan seurakunnan kirkkoherra Budkiewicz kutsui ursuliinisisaret hoitamaan seurakunnan ylläpitämää sisäoppilaitosta ja lukiota. Sisäoppilaitoksessa oli noin 70 tyttöä, ja lukiota kävi kuutisensataa oppilasta. Äiti Ursulaa pyydettiin tämän lukion ja tyttöjen sisäoppilaitoksen johtajaksi.
Kun hän sitten saapui Pietariin 1907, hän ryhtyi tarmokkaasti kohentamaan koulun löystynyttä kuria ja saikin asiat kuntoon varsin nopeasti. Hän opetteli venäjää ja suoritti venäläisen opettajantutkinnon. Pietariin tuli lisää sisaria Puolasta ja tämä kasvanut ursuliinien luostariyhteisö sai kaipaamansa autonomian, jotta siihen voisi liittää myös novisiaatin. Näin äiti Ursula sai 1908 kirkollisen luvan itsenäisen luostarin perustamiseen Pietariin.
Kouluvuoden päättyessä keväällä 1908 äiti Ursula päätti lähettää oppilaat lomalle Suomenlahden rannalle Karjalan kannakselle, jossa ilmasto oli paljon kosteaa ja sumuista Pietaria terveellisempi. Vuotta myöhemmin kesänviettoa varten hankittiin maatila Terijoelta Uudenkirkon pitäjästä. Sinne rakennettu koulu- ja lomakeskus, joka sai Neitsyt Marian kunniaksi nimen Merentähti. Siellä alkoi myös ympärivuotinen lukio, ja sen hengellistä hoitoa varten Merentähteen saapui Hollannista Jeesuksen pyhän sydämen pappien veljeskunnan jäseniä, joiden tuli myös työskennellä suomalaisten keskuudessa.
Merentähti ja suomi
Merentähden koulu aloitti uusissa tiloissa 1910, opetuskielenä venäjä, mutta myös saksaa ja ranskaa opetettiin. Äiti Ursula kiinnostui myös suomen kielestä. Hän opetteli aina puhumaan sen maan kieltä, missä hän kulloinkin asui. Hän piti suomenkielisiä hartauksia ja käänsi runoja suomeksi. Merentähdessä hän tutustui kirjailija Maila Talvioon ja Viipurin kirkkoherraan Adolf Carlingiin, jonka avustamana hän laati 1910 rukouskirjan.
Merentähden kappeli ei ollut pelkästään katolilaisia varten. Kappelissa rukoiltiin suomeksi, ja niin sinne tuli sunnuntaisin paljon lähiseutujen ihmisiä. Suomalaisilla ei vielä silloin ollut lupa tulla katolilaisiksi, mutta katolisessa kappelissa, messussa ja hartauksissa sai käydä. Äiti Ursula näki, miten suomalaisella väestöllä oli suuri halu osallistua, ja niin hän käänsi suomeksi katekismuksen ja erilaisia rukouksia. Hän järjesti Merentähteen myös ensiapuaseman, sillä monien oli mahdotonta päästä lääkäriin köyhyyden tai pitkien matkojen takia.
Keväällä 1911 Merentähdessä toimineiden hollantilaisten pappien oli poistuttava maasta ja Venäjällä kiellettiin katoliset luostarit, mutta koulu ja kappeli saivat toimia. Juuri näin äiti Ursula muutti kokonaan Merentähteen, kun Venäjän viranomaiset karkottivat hänet Pietarista. Kun luostari lakkasi virallisesti toimimasta, sisaret saivat Vatikaanista muodollisen vapautuksen lupauksistaan ja olivat virallisesti maallikoita mutta sydämissään ja elämässään sisaria.
Työ Merentähdessä päättyi 1914 ensimmäisen maailmansodan syttyessä, kun äiti Ursula Itävallan kansalaisena karkotettiin Venäjän valtakunnasta. Vain venäläiset sisaret saivat jäädä Pietariin, muut sisaret matkustivat Krakovan luostariin.
Ruotsi ja Tanska
Jouduttuaan poistumaan lopullisesti Venäjältä äiti Ursula asettui aluksi Ruotsiin, jossa hän perusti Djursholmiin tyttöjen kielikoulun, toimitti katolista kuukausilehteä ja järjesti tilaisuuksia Puolan hyväksi. Hän teki esitelmäkiertueen Ruotsissa ja piti 90 esitelmää ruotsin kielellä ja keräsi näin varoja itsenäisyytensä puolesta taistelevalle Puolan kansalle.
Ruotsiin tuli myöhemmin lisää sisaria. Äiti Ursula pyrki siirtämään yhä suuremmaksi kasvavalle yhteisölleen sen sisäisen rakkauden voiman, joka auttoi häntä käsittämään ympäristönsä tarpeet ja vastaamaan niihin. Hän antoi yksityistunteja kielissä ja hankki talon sisarille Södertäljestä. Vuonna 1917 hän ulotti toimintansa myös Tanskaan, Aalborgiin, jossa hän perusti lastenkodin puolalaisille sotaorvoille. Lisäksi ursuliinisisaret pitivät siellä koulua, jossa opetettiin kieliä ja kotitaloutta.
Itsenäinen Puola ja harmaat ursuliinisisaret
Kun Puola sitten itsenäistyi ensimmäisen maailmansodan päätyttyä, äiti Ursula, hänen sisarensa ja heidän huoltamansa sotaorvot halusivat palata Puolaan, mutta ensin heidän oli hankittava talo ja saatava paavin ja sääntökuntien kongregaation hyväksyminen uudelle sisarkunnalle. Äiti Ursula teki uuden esitelmäkiertueen Norjassa ja näin uusi talo saatiin hankituksi Poznanin läheltä, Pniewystä, jonne ensimmäinen sisarten ja lasten ryhmä saapui 1920. Sille annettiin nimeksi Pyhän Olavin talo, josta tuli uuden sääntökunnan pääluostari 1923. Oikeastaan oli vaikeampaa saada hyväksyntä uudelle sisarkunnalle, mutta se onnistui vihdoin äiti Ursulan veljen Wlodzimierzin välityksellä.
Äiti Ursula oli jo kauan halunnut muuttaa sääntökuntansa ohjeita sellaisiksi, että sisaret voisivat toimia aina sillä tavalla, mikä eri paikoissa ja eri aikoina olisi ihmisille parasta. Vuonna 1923 uudet säännöt hyväksyttiin seitsemän vuoden koeajaksi ja 1930 ne hyväksyttiin pysyväksi. Sisarkunnan uudeksi nimeksi tuli ”Kuolemantuskassa olevan Jeesuksen pyhän sydämen ursuliinisisaret”. Kun nimi kuullaan ensimmäistä kertaa, se saattaa tuntua oudolta, mutta kun tiedetään, mitä äiti Ursula sillä tarkoitti, huomataan, että se on hyvin rikas ja lohdullinen nimi. Äiti Ursula vaati, että jokainen sisar on valmis ottamaan vastaan minkä työn tahansa ja tekee sen uhrautuen ja iloiten. ”Mitä enemmän aikaa vievää ulkonaista työtä se on, sitä syvemmän pitää rukouselämän perustan olla. Oppikaa ristiinnaulitulta Jeesukselta, miten pitää rakastaa Jumalaa ja ihmisiä. Kuolemantuskassa olevan Jeesuksen pyhän sydämen ursuliinisisaren täytyy kuunnella tuskallista valitusta, joka tulee ristillä olevan Herran suusta: Minun on jano - -. Tämä rakkaus vaatii rakkaudesta vastarakkautta ja uhrista vastauhria.”
Sisarkunnan valitseman yksinkertaisen harmaan asun mukaan heitä kutsutaan harmaiksi ursuliineiksi erotukseksi Angela Mericin mustista ursuliineista. Sääntökunnan tehtävänä on levittää Jeesuksen sydämen valtakuntaa varsinkin opettamalla ja kasvattamalla vähävaraisia nuoria. Sisarten erityisenä palvelutehtävänä kirkossa on julistaa Kristuksen ja hänen sydämensä rakkautta lasten ja nuorten kasvatuksen ja opetuksen kautta, apua tarvitsevien ja hyljeksittyjen veljien palvelemisen kautta ja kaikkien tehtävien kautta, joiden päämääränä on maailman evankelioiminen.
Äiti Ursula toimi Pniewyn luostarin ensimmäisenä ylisisarena ja kirjoitti hengelliset ohjeet sisarilleen. Hän perusti uusia taloja Puolaan ja ensimmäinen talo Roomaan saatiin vuonna 1928.
Takaisin Suomeen
Vaikka Merentähti lakkasikin toimimasta eikä äiti Ursula enää palannut Suomeen, tänne palasi kuitenkin 1976 ursuliinisisaria pitämään lastentarhaa ja opiskelija-asuntolaa sekä opettamaan lapsia suomeksi ja puolaksi. Äiti Ursula on varmasti iloinnut siitä.
Ursuliinisisaret asettuivat ensin Jyväskylään ja myöhemmin Helsinkiinkin. Heillä on molemmissa paikoissa lastentarha ja he opettavat uskontoa seurakunnissa ja kouluissa. Kouvolan vuonna 1993 valmistunut katolinen kirkko ja seurakunta on omistettu pyhälle Ursulalle.
Autuas ja pyhä
Äiti Ursula oli monipuolisesti lahjakas ja tavattoman tarmokas nainen. Hän oli aina valmis tarttumaan uusiin tehtäviin ja opettelemaan uusia asioita ja hän teki kaiken aina iloiten. Ilo oli jo lapsena ollut hänelle ominainen luonteenpiirre - isä oli kutsunut häntä päivänsäteekseen - ja tämä sisäinen ilo, rakkaus lähimmäisiin ja säännöllinen rukous auttoivat häntä tekemään uskollisena elämäntyötään vaikeuksien keskellä.
Muuttaminen, luopuminen ja uusiin asioihin tarttuminen ei ollut hänelle vaikeaa, sillä hän oli ottanut aina oppia Neitsyt Mariasta ja kehottanut sisaria myös tekemään niin. Heidän tuli pitää elämänohjeenaan Marian sanoja enkeli Gabrielille: ”Minä olen Herran palvelija, tapahtukoon minulle sanasi mukaan.” (Luuk. 1:38)
”Kun kysymyksessä on lähimmäisten auttaminen, mikään työ ei voi olla liian rasittava, mikään vaiva liian suuri, mikään uhri liian vaikea. Pyhän Paavalin tavoin itkekää itkevien kanssa, iloitkaa iloitsevien kanssa, itsenne unohtaen olkaa kaikkena kaikille, että kaikki voisivat tulla Kristuksen luo eli Jumalan sydämen rakkauteen.” Nuo vaativat ja samalla rohkaisevat sanat äiti Ursula jätti testamentissaan elämänohjeiksi ursuliinisisarille. Hän oli itse elänyt sen mukaan koko elämänsä ajan.
Äiti Ursula kuoli 74-vuotiaana Roomassa 29. toukokuuta 1939. Paavi Johannes Paavali II julisti hänet autuaaksi Poznanissa 20.6.1983. Vuonna 1989 hänen hämmästyttävän hyvin säilynyt ruumiinsa siirrettiin juhlallisesti Roomasta Puolaan ursuliinien pääluostariin Pniewyyn. Ja vuonna 2003 paavi Johannes Paavali II julisti hänet lopulta pyhäksi.
Pyhän Ursula Ledochowskan muistopäivänä (29.5.) vietettävän Pyhän Messun osat:
Alkuvirsi Ps. 33:11,19
Herran päätökset pysyvät iäti, hänen ajatuksensa polvesta polveen. Hän pelastaa häntä palvelevat kuoleman vaaroista ja auttaa nälkävuosien yli. (Halleluja.)
Päivän rukous
Jumala, laupias Isä, sinä kutsuit autuaan Ursulan seuraamaan Poikaasi, Kristusta, jonka olet lähettänyt maailmaan julistamaan hyvää sanomaa ja antamaan kaikille elämän. Suo, että me autuaan Ursulan esimerkkiä seuraten ja hänen esirukoustensa avulla myötävaikuttaisimme sisariemme ja veljiemme pelastukseen. Tätä pyydämme saman Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen.
Uhrilahjarukous
Kaikkivaltias Jumala, katso laupiaasti uhrilahjojen puoleen, jotka sinulle kannamme autuaan Ursulan muistoksi. Ja auta meitä rakastamaan sinua ja lähimmäisiämme. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme, kautta.
Ehtoollisvirsi Joh. 10:10b
Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. (Halleluja.)
Päätösrukous
Herra, meidän Jumalamme, sinä olet vahvistanut meidät pyhällä ravinnollasi. Suo, että me autuaan Ursulan tavoin kantaisimme Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme ja pyrkisimme elämään vain Sinulle.
Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme, kautta.
(Roomalainen Messukirja, ss. 620-621)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 165-166.
· Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, ss. 198-200.
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, ss. 202-203.
· Alfred Müller-Felsenburg, Tapahtumia pyhien elämässä, KATT, Helsinki 1987, ss. 155-157.
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· Catholic Encyclopedia
· Ursula Ledochowska: Testamentti. Ursuliinisisaret 2003
· Vappu Sorri - Kaisu Vuolio: Autuas äiti Ursula Ledóchowska. Kouvola 1996
· Monika Wronska - Juho Kyntäjä: Epätavallisen naisen tavallinen elämä: Ursula Ledóchowska. 2003
RSS Feed