14. helmikuuta vietetään ystävänpäivää eri puolilla maailmaa. Suomessa ystävänpäivä on ollut kalenterissa virallisena juhlapäivänä vuodesta 1987. Mistä ystävänpäivä sai alkunsa?
Jo muinaiset roomalaiset viettivät helmikuun 14. päivänä äitiyden ja avioliiton suojelijan Junon päivää hurjin menoin uhraten vuohia ja koiria lupercalia-juhlan yhteydessä. Tässä pakanallisessa juhlassa alastomat susimiehet juoksivat ympäri kaupunkia ja läimivät ohikulkijoita vuohennahkaisilla remmeillä. Kirkko yritti kitkeä juhlaa, mutta ei onnistunut. Niinpä kirkko vaihtoi juhlan sisällön. Päivä omistettiin Valentinus-pyhimykselle ja sen vietto muuttui vakavammaksi.
Päivän taustalla on siis pyhä Valentinus, piispa ja marttyyri, jonka muistopäivää on vuodesta 350 alkaen vietetty 14. helmikuuta. Vaikka historiankirjoituksista löytyykin useita pyhiä Valentinuksia, yhdistetään legendat tavallisesti vuonna 269 marttyyrina kuolleeseen Interamnen (nykyisin Ternin kaupungin) piispaan, jonka haudalle pystytettiin kirkko vuonna 350. Keisari Claudiuksen vainojen aikana Valentinus kävi pelotta lohduttamassa ja rohkaisemassa vangiksi joutuneita kristittyjä. Kun hänet itsensä vangittiin, keisari halusi kuulustella häntä henkilökohtaisesti ja koettaa saada hänet pois kristinuskosta. Valentinus onnistui vakuuttamaan Claudiuksen omasta vakaumuksestaan, niin että tämä huudahti: ”Kuulkaa, roomalaiset, kuinka oikein tämä mies puhuu!” Keisari jätti Valentinuksen kotiarestiin jalosukuisen patriisiperheen taloon. Kun Valentinus oli parantanut patriisin sokean tyttären, koko perhe kääntyi kristinuskoon. Se oli liikaa keisarille, joka lopulta tuomitsi Valentinuksen kuolemaan. Hänet haudattiin toisen kilometripylvään kohdalle omaan kotikaupunkiinsa johtavan Via Flaminian varrelle. Valentinuksen hautabasilikan raunioiden alla suoritettiin arkeologisia kaivauksia 1935. Alttarin alta löydettiin hänen jäännöksensä, jotka vietiin suurella kunnialla Ternin kaupunkiin, josta on tullut monien rakastavaisten käyntipaikka.
Pyhästä Valentinuksesta kerrotaan useita legendoja eri versioineen. Yhden legendan mukaan Valentinus vihki roomalaisia sotilaita ja toimi täten sotapäälliköitä vastaan, joiden mielestä sotilaiden ei pitänyt mennä naimisiin. Nimittäin keisari oli kieltänyt sotilailta kihlaukset ja häät huomattuaan, että miehet menivät mieluummin naimisiin ja jäivät kotiin perheensä luo, kuin etsivät kunniaa ja mainetta taistelukentiltä. Toisaalta naimisissa olevia miehiä pidettiin huonompina sotilaina kuin naimattomia, koska heillä oli taisteluissakin aina mielessä perheen hyvinvointi. Niinpä nuoret miehet, jotka halusivat naimisiin, mutta eivät halunneet menettää mainettaan urheina sotureina, vihityttivät itsensä salaa avioliittoon. Piispa Valentinus suostui vihkijäksi, mistä syystä keisari tuomitsi hänet kuolemaan.
Toisenlainen versio kertoo Valentinuksen kehottaneen nuoria miehiä kieltäytymään sotapalveluksesta ja pysyttelemään mieluummin rakkaittensa luona kuin lähtemään sotaan. Neuvot eivät tietysti miellyttäneet roomalaisia sotapäälliköitä ja he vangitsivat yhteiskunnan uhaksi koetun rakkauden puolesta taistelijan. Lopulta keisari Marcus Aurelius mestautti Valentinuksen, joka kuoli kristittynä marttyyrina.
Toinen legenda kertoo Roomassa pappina ja lääkärinä toimineesta henkilöstä, myös nimeltään Valentinus. Eräänä päivänä paikallinen vanginvartija saapui Valentinuksen luokse sokean tyttärensä kanssa ja tiedusteli, pystyisikö Valentinus antamaan tytölle näkökyvyn takaisin. Tehtävän vaikeudesta huolimatta Valentinus suostui yrittämään. Hoito kesti useita viikkoja, kunnes roomalaiset sotilaat tuhosivat Valentinuksen ja hänen vastaanottonsa. Hänet tuomittiin kuolemaan kristillisen uskonsa vuoksi. Päivää ennen teloitusta Valentinus kirjoitti vanginvartijan tyttärelle, johon oli syvästi rakastunut, kirjeen. Kirjeessä oli kukka ja lyhyt viesti: Sinun Valentinukselta. Tyttö avasi kirjeen, jolloin kukka loisti niin kauniisti, että hän sai näkönsä takaisin.
Pyhän Valentinuksen vankeusajoilta periytyy myös tapa muistaa rakastaan ja ystäviään. Kun Valentinus vangittiin, kiitolliset sotamiesten vaimot lähettivät hänelle kaltereiden taakse kukkia ja lahjoja myötätunnon merkiksi. Vielä mestauksen jälkeenkin rakastavaiset pitivät pyhimystä suojelijanaan ja hänen mestauspäivästään helmikuun neljännestätoista tuli rakastavaisten ja ystävyyden päivä.
Valentinus on rakastavaisten ja kihlautuneiden suojelija ja onnellisen avioliiton takaaja.
Suomalainen etunimi: Voitto (lat. valens ”vankka, terve”).
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, s. 55.
www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm
Jo muinaiset roomalaiset viettivät helmikuun 14. päivänä äitiyden ja avioliiton suojelijan Junon päivää hurjin menoin uhraten vuohia ja koiria lupercalia-juhlan yhteydessä. Tässä pakanallisessa juhlassa alastomat susimiehet juoksivat ympäri kaupunkia ja läimivät ohikulkijoita vuohennahkaisilla remmeillä. Kirkko yritti kitkeä juhlaa, mutta ei onnistunut. Niinpä kirkko vaihtoi juhlan sisällön. Päivä omistettiin Valentinus-pyhimykselle ja sen vietto muuttui vakavammaksi.
Päivän taustalla on siis pyhä Valentinus, piispa ja marttyyri, jonka muistopäivää on vuodesta 350 alkaen vietetty 14. helmikuuta. Vaikka historiankirjoituksista löytyykin useita pyhiä Valentinuksia, yhdistetään legendat tavallisesti vuonna 269 marttyyrina kuolleeseen Interamnen (nykyisin Ternin kaupungin) piispaan, jonka haudalle pystytettiin kirkko vuonna 350. Keisari Claudiuksen vainojen aikana Valentinus kävi pelotta lohduttamassa ja rohkaisemassa vangiksi joutuneita kristittyjä. Kun hänet itsensä vangittiin, keisari halusi kuulustella häntä henkilökohtaisesti ja koettaa saada hänet pois kristinuskosta. Valentinus onnistui vakuuttamaan Claudiuksen omasta vakaumuksestaan, niin että tämä huudahti: ”Kuulkaa, roomalaiset, kuinka oikein tämä mies puhuu!” Keisari jätti Valentinuksen kotiarestiin jalosukuisen patriisiperheen taloon. Kun Valentinus oli parantanut patriisin sokean tyttären, koko perhe kääntyi kristinuskoon. Se oli liikaa keisarille, joka lopulta tuomitsi Valentinuksen kuolemaan. Hänet haudattiin toisen kilometripylvään kohdalle omaan kotikaupunkiinsa johtavan Via Flaminian varrelle. Valentinuksen hautabasilikan raunioiden alla suoritettiin arkeologisia kaivauksia 1935. Alttarin alta löydettiin hänen jäännöksensä, jotka vietiin suurella kunnialla Ternin kaupunkiin, josta on tullut monien rakastavaisten käyntipaikka.
Pyhästä Valentinuksesta kerrotaan useita legendoja eri versioineen. Yhden legendan mukaan Valentinus vihki roomalaisia sotilaita ja toimi täten sotapäälliköitä vastaan, joiden mielestä sotilaiden ei pitänyt mennä naimisiin. Nimittäin keisari oli kieltänyt sotilailta kihlaukset ja häät huomattuaan, että miehet menivät mieluummin naimisiin ja jäivät kotiin perheensä luo, kuin etsivät kunniaa ja mainetta taistelukentiltä. Toisaalta naimisissa olevia miehiä pidettiin huonompina sotilaina kuin naimattomia, koska heillä oli taisteluissakin aina mielessä perheen hyvinvointi. Niinpä nuoret miehet, jotka halusivat naimisiin, mutta eivät halunneet menettää mainettaan urheina sotureina, vihityttivät itsensä salaa avioliittoon. Piispa Valentinus suostui vihkijäksi, mistä syystä keisari tuomitsi hänet kuolemaan.
Toisenlainen versio kertoo Valentinuksen kehottaneen nuoria miehiä kieltäytymään sotapalveluksesta ja pysyttelemään mieluummin rakkaittensa luona kuin lähtemään sotaan. Neuvot eivät tietysti miellyttäneet roomalaisia sotapäälliköitä ja he vangitsivat yhteiskunnan uhaksi koetun rakkauden puolesta taistelijan. Lopulta keisari Marcus Aurelius mestautti Valentinuksen, joka kuoli kristittynä marttyyrina.
Toinen legenda kertoo Roomassa pappina ja lääkärinä toimineesta henkilöstä, myös nimeltään Valentinus. Eräänä päivänä paikallinen vanginvartija saapui Valentinuksen luokse sokean tyttärensä kanssa ja tiedusteli, pystyisikö Valentinus antamaan tytölle näkökyvyn takaisin. Tehtävän vaikeudesta huolimatta Valentinus suostui yrittämään. Hoito kesti useita viikkoja, kunnes roomalaiset sotilaat tuhosivat Valentinuksen ja hänen vastaanottonsa. Hänet tuomittiin kuolemaan kristillisen uskonsa vuoksi. Päivää ennen teloitusta Valentinus kirjoitti vanginvartijan tyttärelle, johon oli syvästi rakastunut, kirjeen. Kirjeessä oli kukka ja lyhyt viesti: Sinun Valentinukselta. Tyttö avasi kirjeen, jolloin kukka loisti niin kauniisti, että hän sai näkönsä takaisin.
Pyhän Valentinuksen vankeusajoilta periytyy myös tapa muistaa rakastaan ja ystäviään. Kun Valentinus vangittiin, kiitolliset sotamiesten vaimot lähettivät hänelle kaltereiden taakse kukkia ja lahjoja myötätunnon merkiksi. Vielä mestauksen jälkeenkin rakastavaiset pitivät pyhimystä suojelijanaan ja hänen mestauspäivästään helmikuun neljännestätoista tuli rakastavaisten ja ystävyyden päivä.
Valentinus on rakastavaisten ja kihlautuneiden suojelija ja onnellisen avioliiton takaaja.
Suomalainen etunimi: Voitto (lat. valens ”vankka, terve”).
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, s. 55.
www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm
RSS Feed