Vincentius syntyi 1350 Valenciassa, Espanjaan asettuneen englantilaisen isän ja espanjalaisen äidin poikana. Vain 17-vuotiaana hän liittyi dominikaanien sääntökuntaan ja tuli pian tunnetuksi voimallisena saarnaajana, varsinkin muslimien ja juutalaisten käännyttäjänä. Saatuaan pappisvihkimyksen hänestä tuli opettajan ja saarnaajan ohella myös Aragonian kuninkaan neuvonantaja.
Suuren skisman aikana (1378-1417) hän asettui hyvässä uskossa Avignonin paavien puolelle, rukoillen näitä tekemään sovinnon Rooman kanssa. Hän jopa vaelsi Avignoniin ja hänestä tuli vastapaavi Benedictus XIII:n rippi-isä. Itse asiassa he olivat aikanaan olleet opiskelutovereita ja olivat edelleen ystäviä keskenään. Ystävyys kesti kaikenlaisia elämänmyrskyjä. Kun kävi selväksi, että Avignon paavit olivat väärässä, Vincentius lähti Avignonista ja sai Aragonian kuninkaan vetämään pois tukensa Avignonin paaveilta. Tämä johti osaltaan suuren skisman päättymiseen. Oikeastaan kun Konstanzin kirkolliskokous (1414-1418), jossa Vincentiuksella oli myös tärkeä osa, valitsi Martinus V:n paaviksi vuonna 1417, vastapaavi Benedictus XIII kieltäytyi hyväksymästä vaalia. Silloin Vincentiuksen silmät avautuivat ja hän siirtyi laillisen paavin puolelle.
Vincentius oli kontemplatiivinen ja apostolinen, karismaattinen julistaja ja rauhan puolesta toimija (pacis restitutor), joka ponnisteli kirkon yhtenäisyyden puolesta. 1400-luvun huomattavimpiin saarnaajiin kuuluvalla Vincentiuksella oli suuri vaikutus Espanjassa ja Ranskassa. Siitä huolimatta hänen elämänsä oli myös myrskyisää ja hänen mielipiteensä olivat usein kiisteltyjä. Esimerkiksi hän oli sitä mieltä, että laillisen paavin Urbanus V:n vaali oli pätemätön, koska maallinen valta oli sekaantunut vaaliin. Kun hän saarnasi maailmanlopun olevan käsillä tai kun hän väitti Juudaksen tehneen parannuksen, häntä syytettiin harhaoppiseksi. Joka tapauksessa hän oli aina valmis myöntämään erehdyksensä, ja tämä nöyryys teki hänet suureksi.
Apostolisessa työssä Vincentius kulki laajalti Espanjassa, Ranskassa, Sveitsissä ja Italiassa saarnaten parannusta, tehden ihmeitä ja käännyttäen tuhansia. Hän saarnasi menestyksellisesti aikansa moraalista rappiota vastaan. Hänellä oli loistava kielitaito, mikä luonnollisesti auttoi häntä. Kerrottiin myös, että hän ei ollut opetellut muuta kieltä kuin valenciaa, mutta sai kielillä puhumisen lahjan.
Vincentius vietti viimeiset vuotensa pääosin Normandiassa ja Bretagnessa. Uusi paavi Martinus V pyysi häntä saarnaamaan Bretagnessa ja Normandiassa. Hän ratsasti aasilla kautta maan suuren katumuksentekijöiden joukon saattamana. Eräällä tällaisella matkallaan hän kuoli Vannesissa 5. päivänä huhtikuuta 1419, ja spontaani kansankultti syntyi lähes välittömästi. Hänet haudattiin Vannesin katedraaliin. Rooman paavi Calixtus III kanonisoi hänet 1455, muodollisen vahvistuksen antoi Pius II vuonna 1458.
Vincentius Ferrer on rakennusmiesten, rakennuttajien, putkimiesten, kalastajien ja lastenkodeissa olevien orpojen suojeluspyhimys. Niinpä Bretagnen kalastajat kutsuvat vielä tänäkin päivänä myrskyssä apuun Vincentiusta, ja Espanjassa häntä pidetään myös orpokotien suojelijana.
Muistopäivä 5. huhtikuuta
Suomalainen etunimi: Visa
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
Suuren skisman aikana (1378-1417) hän asettui hyvässä uskossa Avignonin paavien puolelle, rukoillen näitä tekemään sovinnon Rooman kanssa. Hän jopa vaelsi Avignoniin ja hänestä tuli vastapaavi Benedictus XIII:n rippi-isä. Itse asiassa he olivat aikanaan olleet opiskelutovereita ja olivat edelleen ystäviä keskenään. Ystävyys kesti kaikenlaisia elämänmyrskyjä. Kun kävi selväksi, että Avignon paavit olivat väärässä, Vincentius lähti Avignonista ja sai Aragonian kuninkaan vetämään pois tukensa Avignonin paaveilta. Tämä johti osaltaan suuren skisman päättymiseen. Oikeastaan kun Konstanzin kirkolliskokous (1414-1418), jossa Vincentiuksella oli myös tärkeä osa, valitsi Martinus V:n paaviksi vuonna 1417, vastapaavi Benedictus XIII kieltäytyi hyväksymästä vaalia. Silloin Vincentiuksen silmät avautuivat ja hän siirtyi laillisen paavin puolelle.
Vincentius oli kontemplatiivinen ja apostolinen, karismaattinen julistaja ja rauhan puolesta toimija (pacis restitutor), joka ponnisteli kirkon yhtenäisyyden puolesta. 1400-luvun huomattavimpiin saarnaajiin kuuluvalla Vincentiuksella oli suuri vaikutus Espanjassa ja Ranskassa. Siitä huolimatta hänen elämänsä oli myös myrskyisää ja hänen mielipiteensä olivat usein kiisteltyjä. Esimerkiksi hän oli sitä mieltä, että laillisen paavin Urbanus V:n vaali oli pätemätön, koska maallinen valta oli sekaantunut vaaliin. Kun hän saarnasi maailmanlopun olevan käsillä tai kun hän väitti Juudaksen tehneen parannuksen, häntä syytettiin harhaoppiseksi. Joka tapauksessa hän oli aina valmis myöntämään erehdyksensä, ja tämä nöyryys teki hänet suureksi.
Apostolisessa työssä Vincentius kulki laajalti Espanjassa, Ranskassa, Sveitsissä ja Italiassa saarnaten parannusta, tehden ihmeitä ja käännyttäen tuhansia. Hän saarnasi menestyksellisesti aikansa moraalista rappiota vastaan. Hänellä oli loistava kielitaito, mikä luonnollisesti auttoi häntä. Kerrottiin myös, että hän ei ollut opetellut muuta kieltä kuin valenciaa, mutta sai kielillä puhumisen lahjan.
Vincentius vietti viimeiset vuotensa pääosin Normandiassa ja Bretagnessa. Uusi paavi Martinus V pyysi häntä saarnaamaan Bretagnessa ja Normandiassa. Hän ratsasti aasilla kautta maan suuren katumuksentekijöiden joukon saattamana. Eräällä tällaisella matkallaan hän kuoli Vannesissa 5. päivänä huhtikuuta 1419, ja spontaani kansankultti syntyi lähes välittömästi. Hänet haudattiin Vannesin katedraaliin. Rooman paavi Calixtus III kanonisoi hänet 1455, muodollisen vahvistuksen antoi Pius II vuonna 1458.
Vincentius Ferrer on rakennusmiesten, rakennuttajien, putkimiesten, kalastajien ja lastenkodeissa olevien orpojen suojeluspyhimys. Niinpä Bretagnen kalastajat kutsuvat vielä tänäkin päivänä myrskyssä apuun Vincentiusta, ja Espanjassa häntä pidetään myös orpokotien suojelijana.
Muistopäivä 5. huhtikuuta
Suomalainen etunimi: Visa
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
- Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 102-103.
- Tuula Luoma, Käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Vantaa 2015, ss. 127-128.
- David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
- The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
- www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm
RSS Feed