Pyhä Callixtus I oli paavi vuosina 217-222. Alkukirkon historioitsija Eusebios ja Liberian luettelo mainitsevat hänen paavikautensa kestäneen siis viisi vuotta. Hänen syntymäajastaan ja -paikastaan ei ole varmaa tietoa, mutta mahdollisesti hän syntyi noin vuonna 155 ja kuoli Roomassa noin vuonna 222. Näin ollen hän eli Rooman keisarien Elagabaluksen (218-222) ja Aleksanteri Severuksen (222-235) hallituskaudella.
Orja ja diakoni
Se, mitä Callixtuksesta tiedetään, on suurimmaksi osaksi peräisin hänen vastustajiensa kirjoituksista. Hänen aikalaisensa ja vihollisensa, Tertullianus ja Rooman Hippolytos, Philosophumena-kirjan kirjoittaja, kertovat, että Callixtus oli kristityn roomalaisen Carpophoruksen orja. Hänen isäntänsä johti hänet kristinuskoon ja asetti hänet hoitamaan varoja, jotka muut kristityt antoivat almuina leskien ja orpojen hoitoa varten. Hän hukkasi kristittyjen pankkiin säilyttämät rahat ja pakeni Roomasta, mutta hänet saatiin kiinni Portuksen lähellä. Tarinan mukaan Callixtus hyppäsi yli laidan välttääkseen vangitsemisen, mutta hänet pelastettiin ja vietiin takaisin isäntänsä luo. Hänet vapautettiin velkojien pyynnöstä, jotka toivoivat voivansa saada osan rahoista takaisin, mutta hänet pidätettiin uudelleen metelöinnistä synagogassa, kun hän yritti lainata rahaa tai periä velkoja joiltakin juutalaisilta.
Kerrotaan, että kristittynä tuomittu Callixtus tuomittiin sitten työskentelemään Sardinian kaivoksissa. Hänet vapautettiin muiden kristittyjen kanssa eunukkipresbyteeri Hyacinthuksen pyynnöstä, hänen, joka edusti Marciaa, keisari Commoduksen suosikkirakastajatarta. Silloin hänen terveytensä oli niin heikentynyt, että hänen kristityt ystävänsä lähettivät hänet Antiumiin toipumaan ja paavi Victor I (189-199) antoi hänelle täyden hoidon ja vapautuksen.
Vuonna 199 paavi Zefyrinus vihki Callixtuksen diakoniksi ja uskoi tämän valvontaan Via Appian varrella sijainneet kristilliset hautapaikat. Koska Rooman kristillinen seurakunta oli hyvin suuri, Callixtus rakennutti Via Appian varrelle laajan katakombin, joka sittemmin sai hänen nimensä. Tästä paikasta tuli monien paavien hautausmaa ja se oli ensimmäinen kirkon omistama maaomaisuus. Kolmannella vuosisadalla yhdeksän paavia haudattiin Callixtuksen katakombiin, osaan, jota nyt kutsutaan Capella dei Papiksi. Arkeologi Giovanni Battista de Rossi löysi nämä katakombit uudelleen vuonna 1849. Kerran keisari Julianus Luopio kirjoitti eräälle pakanapapille sanoen: ”Kristityt ovat saavuttaneet suurimman suosion, koska he rakastavat muukalaisia ja koska he huolehtivat kuolleidensa hautaamisesta.”
Paavius ja vaikeus
Diakoni Callixtus osoittautui päteväksi mieheksi, ja paavi Zefyrinuksen kuoltua 217 hänet valittiin Rooman piispaksi, Pietarin istuimelle. Rooman papiston konservatiivinen siipi reagoi voimakkaasti valintaa vastaan ja valitsi historian ensimmäisen vastapaavin, Hippolytuksen, joka ei kaihtanut mitään keinoja taistellessaan laillista paavia vastaan. Hän pani toimeen kunnollisen panettelukampanjan, jossa hän esitti Callixtuksen opillisesti epäluotettavaksi ja maalasi hänelle rikollisen menneisyyden. Totuus oli päinvastoin se, että Callixtus puolusti kristillistä totuutta gnostilaista ja muuta harhaoppia vastaan.
Callixtusta vastustettiin myös kurinpitokysymyksissä. Häntä pidettiin aivan liian lempeänä syntisiä kohtaan. Hän lievensikin ankaraa kirkkokuria, hän mm. salli katuvien murhaajien ja avionrikkojien tulla ehtoolliselle, jolloin häntä syytettiin velttoudesta. Hän vakiinnutti käytännön synninpäästöstä kaikista synneistä, mukaan lukien aviorikos ja murha. Hän halusi myös tunnustaa päteväksi avioliiton vapaan ja orjan välillä, mikä oli vastoin Rooman siviililakia. Juuri näin viha häntä kohtaan ryöpsähti uuteen vauhtiin, kun hän hyväksyi orjien ja vapaiden väliset avioliitot.
Paavi Callixtuksen voimat eivät heikentyneet, vaikka hän olikin murheissaan Kirkon hajoamisesta. Hän sääti niin kutsutut neljän vuodenajan eli kvatemberpäivät ja antoi maalata ensimmäiset kristilliset taideteokset Rooman kirkkoihin edistämään kansan hurskautta. Historioitsijat pitävät Callixtusta varhaisen Rooman kirkon aktiivisimpiin ja tärkeimpiin piispoihin kuuluvana.
Kuolema ja kunnioitus
Paavi Callixtusta kunnioitettiin marttyyrina 4. vuosisadalta lähtien. On mahdollista, että paavi Callixtus kärsi marttyyrikuoleman noin vuonna 222 tai 223, ehkä kansannousun aikana, ehkä tulemalla heitetyksi kaivoon. Pyhän Callixtuksen apokryfisten tekojen mukaan Rooman pappi Asterius löysi Callixtuksen ruumiin sen jälkeen, kun se oli heitetty kaivoon, ja hautasi sen yöllä. Rooman prefekti Aleksanteri pidätti Asteriuksen tästä teosta ja tappoi hänet heittämällä sillalta Tiber-jokeen.
Callixtus haudattiin Calepodiuksen hautausmaalle Via Aurelian varrelle ja hänen vuosipäivänsä antavat neljännen vuosisadan Depositio Martyrum ja myöhemmät martyrologiat lokakuun 14. päiväksi. Hänen pyhäinjäännöksensä siirrettiin 9. vuosisadalla Santa Maria in Trastevere -basilikaan, jonka hän oli rakennuttanut.
Vastapaavi Hippolytus pitkitti vastustustaan paavi Callixtuksen kahden seuraajan ajan, kunnes hänet vangittiin laillisen paavin, Pontianuksen (230-235), kanssa keisari Maximinuksen (235-238) vainossa. Molemmat kuolivat marttyyrikuoleman, mutta Hippolytus teki sitä ennen sovinnon Kirkon kanssa.
Callixtus on hautausmaiden työntekijöiden suojeluspyhimys.
Pyhän Callixtus I:n muistopäivänä (14.10.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Kaikkivaltias Jumala, kuule laupiaasti kansasi rukoukset ja suo meidän, jotka iloiten muistamme paavi Callixtuksen todistuskuolemaa, saada apua hänen ansioistaan. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
(Roomalainen Messukirja, s. 715)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 224.
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 318-319.
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, ss. 38-39.
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· Encyclopædia Britannican toimittajat. "Pyhä Calixtus I". Encyclopædia Britannica.
Orja ja diakoni
Se, mitä Callixtuksesta tiedetään, on suurimmaksi osaksi peräisin hänen vastustajiensa kirjoituksista. Hänen aikalaisensa ja vihollisensa, Tertullianus ja Rooman Hippolytos, Philosophumena-kirjan kirjoittaja, kertovat, että Callixtus oli kristityn roomalaisen Carpophoruksen orja. Hänen isäntänsä johti hänet kristinuskoon ja asetti hänet hoitamaan varoja, jotka muut kristityt antoivat almuina leskien ja orpojen hoitoa varten. Hän hukkasi kristittyjen pankkiin säilyttämät rahat ja pakeni Roomasta, mutta hänet saatiin kiinni Portuksen lähellä. Tarinan mukaan Callixtus hyppäsi yli laidan välttääkseen vangitsemisen, mutta hänet pelastettiin ja vietiin takaisin isäntänsä luo. Hänet vapautettiin velkojien pyynnöstä, jotka toivoivat voivansa saada osan rahoista takaisin, mutta hänet pidätettiin uudelleen metelöinnistä synagogassa, kun hän yritti lainata rahaa tai periä velkoja joiltakin juutalaisilta.
Kerrotaan, että kristittynä tuomittu Callixtus tuomittiin sitten työskentelemään Sardinian kaivoksissa. Hänet vapautettiin muiden kristittyjen kanssa eunukkipresbyteeri Hyacinthuksen pyynnöstä, hänen, joka edusti Marciaa, keisari Commoduksen suosikkirakastajatarta. Silloin hänen terveytensä oli niin heikentynyt, että hänen kristityt ystävänsä lähettivät hänet Antiumiin toipumaan ja paavi Victor I (189-199) antoi hänelle täyden hoidon ja vapautuksen.
Vuonna 199 paavi Zefyrinus vihki Callixtuksen diakoniksi ja uskoi tämän valvontaan Via Appian varrella sijainneet kristilliset hautapaikat. Koska Rooman kristillinen seurakunta oli hyvin suuri, Callixtus rakennutti Via Appian varrelle laajan katakombin, joka sittemmin sai hänen nimensä. Tästä paikasta tuli monien paavien hautausmaa ja se oli ensimmäinen kirkon omistama maaomaisuus. Kolmannella vuosisadalla yhdeksän paavia haudattiin Callixtuksen katakombiin, osaan, jota nyt kutsutaan Capella dei Papiksi. Arkeologi Giovanni Battista de Rossi löysi nämä katakombit uudelleen vuonna 1849. Kerran keisari Julianus Luopio kirjoitti eräälle pakanapapille sanoen: ”Kristityt ovat saavuttaneet suurimman suosion, koska he rakastavat muukalaisia ja koska he huolehtivat kuolleidensa hautaamisesta.”
Paavius ja vaikeus
Diakoni Callixtus osoittautui päteväksi mieheksi, ja paavi Zefyrinuksen kuoltua 217 hänet valittiin Rooman piispaksi, Pietarin istuimelle. Rooman papiston konservatiivinen siipi reagoi voimakkaasti valintaa vastaan ja valitsi historian ensimmäisen vastapaavin, Hippolytuksen, joka ei kaihtanut mitään keinoja taistellessaan laillista paavia vastaan. Hän pani toimeen kunnollisen panettelukampanjan, jossa hän esitti Callixtuksen opillisesti epäluotettavaksi ja maalasi hänelle rikollisen menneisyyden. Totuus oli päinvastoin se, että Callixtus puolusti kristillistä totuutta gnostilaista ja muuta harhaoppia vastaan.
Callixtusta vastustettiin myös kurinpitokysymyksissä. Häntä pidettiin aivan liian lempeänä syntisiä kohtaan. Hän lievensikin ankaraa kirkkokuria, hän mm. salli katuvien murhaajien ja avionrikkojien tulla ehtoolliselle, jolloin häntä syytettiin velttoudesta. Hän vakiinnutti käytännön synninpäästöstä kaikista synneistä, mukaan lukien aviorikos ja murha. Hän halusi myös tunnustaa päteväksi avioliiton vapaan ja orjan välillä, mikä oli vastoin Rooman siviililakia. Juuri näin viha häntä kohtaan ryöpsähti uuteen vauhtiin, kun hän hyväksyi orjien ja vapaiden väliset avioliitot.
Paavi Callixtuksen voimat eivät heikentyneet, vaikka hän olikin murheissaan Kirkon hajoamisesta. Hän sääti niin kutsutut neljän vuodenajan eli kvatemberpäivät ja antoi maalata ensimmäiset kristilliset taideteokset Rooman kirkkoihin edistämään kansan hurskautta. Historioitsijat pitävät Callixtusta varhaisen Rooman kirkon aktiivisimpiin ja tärkeimpiin piispoihin kuuluvana.
Kuolema ja kunnioitus
Paavi Callixtusta kunnioitettiin marttyyrina 4. vuosisadalta lähtien. On mahdollista, että paavi Callixtus kärsi marttyyrikuoleman noin vuonna 222 tai 223, ehkä kansannousun aikana, ehkä tulemalla heitetyksi kaivoon. Pyhän Callixtuksen apokryfisten tekojen mukaan Rooman pappi Asterius löysi Callixtuksen ruumiin sen jälkeen, kun se oli heitetty kaivoon, ja hautasi sen yöllä. Rooman prefekti Aleksanteri pidätti Asteriuksen tästä teosta ja tappoi hänet heittämällä sillalta Tiber-jokeen.
Callixtus haudattiin Calepodiuksen hautausmaalle Via Aurelian varrelle ja hänen vuosipäivänsä antavat neljännen vuosisadan Depositio Martyrum ja myöhemmät martyrologiat lokakuun 14. päiväksi. Hänen pyhäinjäännöksensä siirrettiin 9. vuosisadalla Santa Maria in Trastevere -basilikaan, jonka hän oli rakennuttanut.
Vastapaavi Hippolytus pitkitti vastustustaan paavi Callixtuksen kahden seuraajan ajan, kunnes hänet vangittiin laillisen paavin, Pontianuksen (230-235), kanssa keisari Maximinuksen (235-238) vainossa. Molemmat kuolivat marttyyrikuoleman, mutta Hippolytus teki sitä ennen sovinnon Kirkon kanssa.
Callixtus on hautausmaiden työntekijöiden suojeluspyhimys.
Pyhän Callixtus I:n muistopäivänä (14.10.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Kaikkivaltias Jumala, kuule laupiaasti kansasi rukoukset ja suo meidän, jotka iloiten muistamme paavi Callixtuksen todistuskuolemaa, saada apua hänen ansioistaan. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
(Roomalainen Messukirja, s. 715)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 224.
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 318-319.
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, ss. 38-39.
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· Encyclopædia Britannican toimittajat. "Pyhä Calixtus I". Encyclopædia Britannica.
- J.N.D. Kelly, Oxfordin paavien sanakirja (2. painos), Oxford University Press 2006, ss. 13-14.
- Jussi Hanska, Kristuksen sijaiset maan päällä? Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen. SKS, Vammala 2005.
RSS Feed