Ruusukkokuukautena pidetty lokakuu on myös omistettu lähetystyölle, sillä se alkaa heti pyhän Jeesus-lapsen Teresan, lähetystyön suojelijan, muistopäivän vietolla (1.10.). Varsinaista maailman lähetyspäivää vietetään yleiskirkollisesti lokakuun toiseksi viimeisenä sunnuntaina, joka tänä vuonna osuu hiippakunnassamme 18. päivään. Vatikaanin II kirkolliskokouksen mukaan jokainen kastettu on kutsuttu omalla elämällään, saamiensa lahjojen ja aseman mukaan antamaan oman panoksensa Jumalan valtakunnan levittämiselle omassa ympäristössään tai kotimaansa ulkopuolella (Apostolicam actuositatem, 2).
Rakkaus ja lähetys
Viime viikonvaihteena (10.-11.10.) katolilaiset, ortodoksit ja luterilaiset viettivät yhdessä ns. ekumeenista lähetyspyhää, jonka teema oli tänä vuonna Rakkauden kaksoiskäsky. Tämä teema korostaa kristittyjen yhteistä lähetysidentiteettiä ja samalla yhteisen todistuksen merkitystä. Rakkauden kaksoiskäsky muistuttaa meitä kristityn tehtävästä pysyä rakkauden lähteellä ja ammentaa siitä joka päivä iloa työhömme. Rakkauden ja huolenpidon osoittaminen toisille ihmisille on erityisen tärkeää pandemian aikana.
Myös paavimme Franciscus korostaa rakkauden merkitystä viestissään Maailman lähetyspäivää varten 2020. Kaikki kastetut osallistuvat Jumalan missioon, joka on rakkauden lähetystyötä. Rakkauden kautta Jumala lähetti Poikansa vapauttamaan langenneen maailman: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16) Jeesus Kristus perusti kirkkonsa rakkauden missiota varten. Hänen antamansa lähetyskäsky ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni” (Matt. 28:19) perustuu rakkauden kaksoiskäskylle. Rakkaus liittää meidät osallisiksi Jumalan rakkaudesta ja lähettää palvelemaan rakkaudessa lähimmäistä. Samalla rakkauden kautta Pyhä Henki jatkaa lähetystyötä kutsuen, hoitaen ja parantaen. Pyhä Henki, jonka kautta Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme (Room. 5:5), johtaa meitä rakastamaan ja viemään myös toisille tätä rakkauden viestiä Jeesuksesta Kristuksesta.
”Minun kutsumukseni on rakkaus!”
Rakkaus antaa pyhälle Jeesus-lapsen Teresalle avaimen kutsumukseen. Mietiskellessään Paavalin ensimmäisen korinttilaiskirjeen 13. lukua hän huomasi, että hänen kutsumuksensa oli olla rakkautena kirkossa, sillä rakkaus on kaiken toiminnan edellytys. Hän ymmärsi, että jos kirkko, Kristuksen mystinen ruumis, koostuu erilaisista jäsenistä, siinä täytyy olla mukana myös kaikkein tärkein ja jaloin jäsen. Kirkolla täytyy olla sydän, joka palaa rakkaudesta. Sydän pumppaa verta kaikkiin muihin jäseniin ja saa ne toimimaan. Niinpä jos rakkaus olisi hetkeksikään seisahtanut tai sammunut, apostolit eivät olisi julistaneet evankeliumia eivätkä marttyyrit olisi vuodattaneet vertaan. Pikku Teresalle valkeni, että kaikki kutsumukset sisältyvät rakkauteen. Siksi kirkossa ei ole ensi sijassa kysymys siitä, minkälainen virka meille on annettu, vaan miten me täytämme sen. Teresa täytti tehtävänsä rakkaudella. Hän teki pienimmätkin asiat rakkaudesta Jumalaan, hän myös kärsi iloiten rakkaudesta Jumalaan. Hänen kutsumuksensa oli rakastaa niin, että kirkko syntyy uudestaan, että kaikki ihmiset tulevat tietämään ja ymmärtämään, että Isä Jumala on lähettänyt Poikansa Kristuksen. (vrt. Joh. 17:23-26)
Jo eläessään pikku Teresa oli aavistanut, että hänen lähetystyönsä alkaisi vasta hänen kuoltuaan. Hän oli luvannut lähettää taivaasta ruususateen maan päälle. Hänen omaelämäkertansa välityksellä lupaus on toteutunut ja toteutuu vieläkin lukemattomien ihmisten kohdalla, niiden kohdalla, jotka Teresan lailla ovat käsittäneet, että kaikista hyveistä suurin on rakkaus.
Niin kuin pyhä Franciscus Xavier edustaa lähetyskentällä tapahtuvaa työtä, samoin pikku Teresa edustaa lähetystyön toista, yhtä tärkeää puolta, nimittäin uskovien kotirintamaa, joka tukee kirkon lähetystyötä esirukouksillaan, uhrauksillaan ja pienillä rakkaudenteoilla. Tässä rintamassa on jokaisella paikkansa, myös lapsilla ja nuorilla, vanhuksista puhumattakaan. Lähetystyö tarvitsee molempia rintamia kuten soutaja kumpaakin airoa.
Rakkaus ja lähetys
Viime viikonvaihteena (10.-11.10.) katolilaiset, ortodoksit ja luterilaiset viettivät yhdessä ns. ekumeenista lähetyspyhää, jonka teema oli tänä vuonna Rakkauden kaksoiskäsky. Tämä teema korostaa kristittyjen yhteistä lähetysidentiteettiä ja samalla yhteisen todistuksen merkitystä. Rakkauden kaksoiskäsky muistuttaa meitä kristityn tehtävästä pysyä rakkauden lähteellä ja ammentaa siitä joka päivä iloa työhömme. Rakkauden ja huolenpidon osoittaminen toisille ihmisille on erityisen tärkeää pandemian aikana.
Myös paavimme Franciscus korostaa rakkauden merkitystä viestissään Maailman lähetyspäivää varten 2020. Kaikki kastetut osallistuvat Jumalan missioon, joka on rakkauden lähetystyötä. Rakkauden kautta Jumala lähetti Poikansa vapauttamaan langenneen maailman: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16) Jeesus Kristus perusti kirkkonsa rakkauden missiota varten. Hänen antamansa lähetyskäsky ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni” (Matt. 28:19) perustuu rakkauden kaksoiskäskylle. Rakkaus liittää meidät osallisiksi Jumalan rakkaudesta ja lähettää palvelemaan rakkaudessa lähimmäistä. Samalla rakkauden kautta Pyhä Henki jatkaa lähetystyötä kutsuen, hoitaen ja parantaen. Pyhä Henki, jonka kautta Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme (Room. 5:5), johtaa meitä rakastamaan ja viemään myös toisille tätä rakkauden viestiä Jeesuksesta Kristuksesta.
”Minun kutsumukseni on rakkaus!”
Rakkaus antaa pyhälle Jeesus-lapsen Teresalle avaimen kutsumukseen. Mietiskellessään Paavalin ensimmäisen korinttilaiskirjeen 13. lukua hän huomasi, että hänen kutsumuksensa oli olla rakkautena kirkossa, sillä rakkaus on kaiken toiminnan edellytys. Hän ymmärsi, että jos kirkko, Kristuksen mystinen ruumis, koostuu erilaisista jäsenistä, siinä täytyy olla mukana myös kaikkein tärkein ja jaloin jäsen. Kirkolla täytyy olla sydän, joka palaa rakkaudesta. Sydän pumppaa verta kaikkiin muihin jäseniin ja saa ne toimimaan. Niinpä jos rakkaus olisi hetkeksikään seisahtanut tai sammunut, apostolit eivät olisi julistaneet evankeliumia eivätkä marttyyrit olisi vuodattaneet vertaan. Pikku Teresalle valkeni, että kaikki kutsumukset sisältyvät rakkauteen. Siksi kirkossa ei ole ensi sijassa kysymys siitä, minkälainen virka meille on annettu, vaan miten me täytämme sen. Teresa täytti tehtävänsä rakkaudella. Hän teki pienimmätkin asiat rakkaudesta Jumalaan, hän myös kärsi iloiten rakkaudesta Jumalaan. Hänen kutsumuksensa oli rakastaa niin, että kirkko syntyy uudestaan, että kaikki ihmiset tulevat tietämään ja ymmärtämään, että Isä Jumala on lähettänyt Poikansa Kristuksen. (vrt. Joh. 17:23-26)
Jo eläessään pikku Teresa oli aavistanut, että hänen lähetystyönsä alkaisi vasta hänen kuoltuaan. Hän oli luvannut lähettää taivaasta ruususateen maan päälle. Hänen omaelämäkertansa välityksellä lupaus on toteutunut ja toteutuu vieläkin lukemattomien ihmisten kohdalla, niiden kohdalla, jotka Teresan lailla ovat käsittäneet, että kaikista hyveistä suurin on rakkaus.
Niin kuin pyhä Franciscus Xavier edustaa lähetyskentällä tapahtuvaa työtä, samoin pikku Teresa edustaa lähetystyön toista, yhtä tärkeää puolta, nimittäin uskovien kotirintamaa, joka tukee kirkon lähetystyötä esirukouksillaan, uhrauksillaan ja pienillä rakkaudenteoilla. Tässä rintamassa on jokaisella paikkansa, myös lapsilla ja nuorilla, vanhuksista puhumattakaan. Lähetystyö tarvitsee molempia rintamia kuten soutaja kumpaakin airoa.
Pohjoismaiden Missio
Maailmanlaajuista lähetystyötä johtaa Kansojen evankelioimisen kongregaatio (ent. Pro propaganda Fide, per. 1622) Rooman kuuriassa. Sen yhteydessä toimii neljä paavillista lähetysseuraa, jotka huolehtivat lähetystyön rahoituksesta ja koulutuksesta sekä innostavat lähetystyöhön. Uskon levittämisen yhdistys (Association for the Propagation of the Faith) on yksi lähetysseuroista, jonka kanssa Pohjoismaiden paikalliskirkot tekevät yhteistyötä ja jota Pohjoismaissa kutsutaan nimellä MISSIO. Tämä vastaa maailman lähetyspäivän järjestelyistä ja antaa uusille, vasta perustetuille tai köyhille hiippakunnille välttämätöntä tukea niiden ponnistellessa kohti omavaraisuutta. Lähetystyö on koko Kirkon vastuutehtävä, ja Pohjoismaiden katoliset hiippakunnat pyrkivät auliisti tukemaan paavillisten lähetysseurojen koordinoimaa evankelioimistyötä. Pyydämme teidän rukouksianne ja avustustanne.
Lähetysviestin lopussa paavi Franciscus muistuttaa, että maailman lähetyspäivä on meille kaikille tilaisuus osallistua aktiivisesti Jeesuksen missioon rukouksin, uhrauksin ja taloudellisesti. Oikeastaan kaikki katoliset hiippakunnat antavat ”lähimmäisenrakkauden pienen rovon” lähetyspäivänä. Sen ansiosta voimme yhdessä koko Kirkon kanssa viedä hengellistä ja aineellista apua niille, jotka sitä kaikkein kipeimmin tarvitsevat. Meidän rukouksemme ja lahjoituksemme auttavat tukemaan kirkkoja, sairaaloita, kouluja ja kutsumuksia maissa, joissa kirkko on uusi, vasta perustettu tai köyhä. Se on tilaisuutemme osoittaa rakkautta ja solidaarisuutta veljiämme ja sisariamme kohtaan, jotka jakavat kanssamme saman uskon.
Kolehdit kerätään 18. lokakuuta 2020 kaikissa messuissa Kirkon lähetystyön hyväksi.
MUUT AVUSTUKSET SUORAAN PIISPAN KANSLIAN LÄHETYSAVUSTUSTILILLE:
FI09 1745 3000 1270 60
tilille voi tehdä lahjoituksia viitteellä 5005.
Hiippakunnan lähetystyöasioiden hoitaja
Isä Tri Nguyen
***
RUKOUKSET LÄHETYSTYÖN PUOLESTA
Jumala, sinä teit kirkostasi pelastuksen sakramentin kaikille kansoille, jotta Kristuksen lunastustyö pysyisi ihmisten keskellä aikojen loppuun asti. Sytytä rakkautesi liekki uskoviesi sydämiin, ja herätä heissä kutsumus palvella ihmisten pelastusta, niin että kaikista kansoista kasvaisi sinulle yksi perhe ja yksi kansa. Tätä pyydämme saman Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
(Roomalainen Messukirja, Messu evankeliumin levittämisen puolesta, B, päivän rukous, s. 929)
***
Lähetystyöntekijän rukous
Kristus on aina sama. Hän sanoo:
Kaiken, minkä te olette tehneet
yhdelle näistä vähäisimmistä veljistä,
sen te olette tehneet minulle. (Matt. 25:40)
Kun olin koditon, sinä avasit minulle ovesi.
Kun olin alaston, sinä vaatetit minut.
Kun olin väsynyt, sinä lahjoitit minulle levon.
Kun olin peloissani, sinä tyynnytit pelkoni.
Kun olin pieni, sinä opetit minua lukemaan.
Kun olin yksinäinen, sinä annoit minulle rakkautta.
Kun olin vankilassa, sinä kävit luonani.
Kun makasin sairasvuoteella, sinä hoidit minua.
Kun olin työtön, sinä hankit minulle työtä.
Kun kaipasin hyvyyttä, sinä pidit minua kädestä.
Kun olin mustaihoinen tai kiinalainen tai valkoinen
kun minua pilkattiin ja loukattiin, sinä kannoit ristiäni.
Kun olin vanha, sinä lahjoitit minulle hymysi.
Kun olin levoton, sinä kuuntelit minua kärsivällisesti.
Sinä näit minut syljen ja veren tahrimana,
ja vaikka olin hien ja lian peittämä,
sinä kuitenkin tunsit minut.
Kun minulle naurettiin, sinä seisoit vierelläni.
Kun olin onnellinen, sinä jaoit minun iloni
(Pyhä Teresa Kalkuttalainen)
***
Maailmanlaajuista lähetystyötä johtaa Kansojen evankelioimisen kongregaatio (ent. Pro propaganda Fide, per. 1622) Rooman kuuriassa. Sen yhteydessä toimii neljä paavillista lähetysseuraa, jotka huolehtivat lähetystyön rahoituksesta ja koulutuksesta sekä innostavat lähetystyöhön. Uskon levittämisen yhdistys (Association for the Propagation of the Faith) on yksi lähetysseuroista, jonka kanssa Pohjoismaiden paikalliskirkot tekevät yhteistyötä ja jota Pohjoismaissa kutsutaan nimellä MISSIO. Tämä vastaa maailman lähetyspäivän järjestelyistä ja antaa uusille, vasta perustetuille tai köyhille hiippakunnille välttämätöntä tukea niiden ponnistellessa kohti omavaraisuutta. Lähetystyö on koko Kirkon vastuutehtävä, ja Pohjoismaiden katoliset hiippakunnat pyrkivät auliisti tukemaan paavillisten lähetysseurojen koordinoimaa evankelioimistyötä. Pyydämme teidän rukouksianne ja avustustanne.
Lähetysviestin lopussa paavi Franciscus muistuttaa, että maailman lähetyspäivä on meille kaikille tilaisuus osallistua aktiivisesti Jeesuksen missioon rukouksin, uhrauksin ja taloudellisesti. Oikeastaan kaikki katoliset hiippakunnat antavat ”lähimmäisenrakkauden pienen rovon” lähetyspäivänä. Sen ansiosta voimme yhdessä koko Kirkon kanssa viedä hengellistä ja aineellista apua niille, jotka sitä kaikkein kipeimmin tarvitsevat. Meidän rukouksemme ja lahjoituksemme auttavat tukemaan kirkkoja, sairaaloita, kouluja ja kutsumuksia maissa, joissa kirkko on uusi, vasta perustettu tai köyhä. Se on tilaisuutemme osoittaa rakkautta ja solidaarisuutta veljiämme ja sisariamme kohtaan, jotka jakavat kanssamme saman uskon.
Kolehdit kerätään 18. lokakuuta 2020 kaikissa messuissa Kirkon lähetystyön hyväksi.
MUUT AVUSTUKSET SUORAAN PIISPAN KANSLIAN LÄHETYSAVUSTUSTILILLE:
FI09 1745 3000 1270 60
tilille voi tehdä lahjoituksia viitteellä 5005.
Hiippakunnan lähetystyöasioiden hoitaja
Isä Tri Nguyen
***
RUKOUKSET LÄHETYSTYÖN PUOLESTA
Jumala, sinä teit kirkostasi pelastuksen sakramentin kaikille kansoille, jotta Kristuksen lunastustyö pysyisi ihmisten keskellä aikojen loppuun asti. Sytytä rakkautesi liekki uskoviesi sydämiin, ja herätä heissä kutsumus palvella ihmisten pelastusta, niin että kaikista kansoista kasvaisi sinulle yksi perhe ja yksi kansa. Tätä pyydämme saman Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
(Roomalainen Messukirja, Messu evankeliumin levittämisen puolesta, B, päivän rukous, s. 929)
***
Lähetystyöntekijän rukous
Kristus on aina sama. Hän sanoo:
Kaiken, minkä te olette tehneet
yhdelle näistä vähäisimmistä veljistä,
sen te olette tehneet minulle. (Matt. 25:40)
Kun olin koditon, sinä avasit minulle ovesi.
Kun olin alaston, sinä vaatetit minut.
Kun olin väsynyt, sinä lahjoitit minulle levon.
Kun olin peloissani, sinä tyynnytit pelkoni.
Kun olin pieni, sinä opetit minua lukemaan.
Kun olin yksinäinen, sinä annoit minulle rakkautta.
Kun olin vankilassa, sinä kävit luonani.
Kun makasin sairasvuoteella, sinä hoidit minua.
Kun olin työtön, sinä hankit minulle työtä.
Kun kaipasin hyvyyttä, sinä pidit minua kädestä.
Kun olin mustaihoinen tai kiinalainen tai valkoinen
kun minua pilkattiin ja loukattiin, sinä kannoit ristiäni.
Kun olin vanha, sinä lahjoitit minulle hymysi.
Kun olin levoton, sinä kuuntelit minua kärsivällisesti.
Sinä näit minut syljen ja veren tahrimana,
ja vaikka olin hien ja lian peittämä,
sinä kuitenkin tunsit minut.
Kun minulle naurettiin, sinä seisoit vierelläni.
Kun olin onnellinen, sinä jaoit minun iloni
(Pyhä Teresa Kalkuttalainen)
***
RSS Feed