Hurskas ja varakas perhe
Francisca syntyi Rooman Trasteveressa vuonna 1384 hurskaaseen ja varakkaaseen aatelisperheeseen. Vanhemmat opettivat lastaan elämään hyvää kristillistä elämää ja ottamaan huomioon toiset, erityisesti köyhät lähimmäiset. 11-vuotiaana Francisca ilmoitti vanhemmilleen haluavansa kovasti saada luvan mennä luostariin, mutta vanhemmat taivuttivat hänet menemään naimisiin roomalaisen Lorenzo de’ Ponzianin kanssa nunnaksi tulemisen sijaan. Niinpä hänet naitettiin ajan tavan mukaan jo 13-vuotiaana rikkaalle mutta hyvälle ja hurskaalle Lorenzolle. Vaikka avioliitto oli järjestetty ja sen alkuajat olivat Franciscalle vaikeat, nuoret rakastuivat toisiinsa ja avioliitto kesti onnellisena ja ilman ristiriitoja neljäkymmentä vuotta. Perheeseen syntyi kuusi lasta, joita Francisca kasvatti todellisella kristillisellä rakkaudella ja viisaudella. Viisi lasta kuoli ehtimättä aikuisiksikaan. Se syvensi puolisoiden rakkautta toisiinsa.
Perhe ja lähimmäiset
Kun Franciscan anoppi kuoli, Franciscaa pyydettiin ottamaan vastuu taloudenhoidosta. Esikuvallisena perheenäitinä hän huolehti myös talonsa palvelusväestä ja kaupungin köyhistä.
Francisca kohteli palvelijoitaan kuin perheenjäseniä ja tuki heitä uskonnon harjoittamisessa. Lorenzon vanhemman veljen vaimo Vanozza olisi myös Franciscan tavoin halunnut elää mieluummin yksinäisyydessä ja rukouksessa kuin avioliitossa, ja Vanozzan ystävyys oli suureksi lohdutukseksi Franciscalle. Molemmat olivat hyviä perheenäitejä, mutta heiltä riitti aikaa ja voimia myös köyhien ja sairaiden auttamiseen.
Lorenzo aina tuki puolisoaan tämän hyväntekeväisyystyössä. Heidän palatsistaan Trasteveressa tuli kaikkien apua ja neuvoa tarvitsevien turvapaikka. Erityisesti siellä otettiin vastaan sairaat ja köyhät. Ruton riehuessa Roomassa he muuttivat talonsa todelliseksi sairaalaksi. Evangelist, toinen heidän pojistaan, kuoli myös ruttoon. Vuotta myöhemmin Franciscan eräänä päivänä rukoillessa kirkas valo täytti huoneen ja Evangelist astui huoneeseen arkkienkelin kanssa. Hän puhui onnellisuudestaan taivaassa ja kertoi myös, että tytär Agnes oli pian kuoleva ja että enkeli jäisi äidille suojelijaksi. Pian näyn jälkeen Agneksen vointi alkoi huonota ja hän kuoli 16-vuotiaana.
Suuri skisma ja kansalaissota
Vuosina 1378-1417 elettiin suuren skisman aikaa, jolloin samanaikaisesti oli toisinaan jopa kolmekin paavia. Näiden kannattajat kävivät keskenään sotia, joissa Rooman kaupunki vaurioitui pahasti. Voidakseen hoitaa sairaita ja haavoittuneita Francisca perusti asuinpalatsinsa säilyneeseen siipeen sairaalan. Lisäksi hän myi jalokivensä ja korunsa saadakseen ruokaa sairastuneille ja haavoittuneille. Vähitellen kaupungin muut asukkaat tulivat hänen avukseen.
Ajat olivat siis vaikeat ja ihmiset kärsivät rajuista kansalaissodista. Lorenzo johti laillista paavia kannattavia joukkoja väärän paavin joukkoja vastaan. Napolin kuningas, Anjoun Ladislaus, valloitti ikuisen kaupungin vuonna 1408. Koska Ponzianit olivat paavin kannattajia, heidän talonsa, maatilansa ja omaisuutensa ryöstettiin ja hävitettiin. Lorenzo joutui vangiksi ja hänen vanhin poikansa Battista, ainoa elossa oleva poika, otettiin panttivangiksi. Heidät vietiin pois Roomasta ja heitä kidutettiin. Puolisot antoivat silloin lupauksen elää vastedes veljenä ja sisarena, jos isä ja poika pääsisivät palaamaan takaisin kotiin. Nämä pysyivät hengissä, ja Francisca eli elämänsä viimeiset 12 vuotta ilman avioyhteyttä. On kerrottu, että Franciscan rukoillessa Santa Maria in Ara Coelin kirkossa isä ja poika vapautettiin kuin ihmeen kautta.
Perheen omaisuus saatiin myöhemmin takaisin, mutta Lorenzon terveys oli murtunut ja Francisca hoiti häntä hellästi. Vanhimmalle pojalle Battistalle valittiin vaimo Mobilia, jolla oli käskevä ja ylpeä luonne ja joka panetteli Franciscaa kaikkialla. Vasta kun Francisca Mobilian sairastuttua hoiti tätä lempeästi, tämä oppi arvostamaan anoppiaan ja halusi kaikessa jäljitellä häntä ja tulla hänen kaltaisekseen.
Leski ja benediktiinioblaatit
Monet roomalaiset etsivät Franciscan tukea ja useat roomalaiset naiset jakoivat Franciscan ihanteet ja työn yhteiskunnassa. Tästä syystä Francisca kokosi näitä naisia auttamaan puutteessa olevia ja vuonna 1426 hän perusti ns. Marian oblaatit -nimisen yhteisön, myös kiitokseksi rakkaidensa pelastumisesta. Tämä yhteisö tuli tunnetuksi Tor de’ Specchin oblaatteina ja oli yhteydessä Monte Oliveton benediktiineihin. Siitä tulikin ns. ”Le nobili oblate di Monte Oliveto” -maallikkosääntökunta, joka oli benediktiinien uudistettu haara. Francisca itse liittyi tähän yhteisöön miehensä Lorenzon kuoleman jälkeen vuonna 1436 ja hänet valittiin pian sen johtajaksi. Näin leskenä hänestä tuli vihdoinkin luostarisisar niin kuin hän oli pienenä toivonut kovasti. Nyt hän saattoi yhä esteettömämmin palvella kaupunkilaisia. Häntä sanottiin ”Roomaan Franciscaksi” jo hänen eläessään. Hän eli kokonaan rakkauden teoille.
Johannes Matteotti, joka oli Francescan rippi-isä viimeisen kymmenen vuoden ajan, on kirjoittanut Franciscan elämäkerran. Siinä hän kertoo tämän suurista mystisistä lahjoista, lukuisista ilmestyksistä ja suojelusenkelistä. Francisca keskusteli nähtävällä tavalla suojelusenkelinsä kanssa, joka aina kulki hänen rinnallaan. Ehkä tästä syystä häntä pidetään myös motoristien suojelijana. Lisäksi uskottiin, että hän hartailla rukouksillaan ja uhrautuvalla elämällään oli osaltaan vaikuttanut kirkon hajaannuksen päättymiseen.
Francisca kuoli 9. maaliskuuta 1440, neljä vuotta miehensä kuoleman jälkeen, ja hänet haudattiin Santa Maria Nuovan kirkkoon. Suuret joukot roomalaisia tulivat osoittamaan kunnioitustaan hänen hautajaisiinsa. Paavi Pius V julisti hänet pyhäksi vuonna 1608, ja sen jälkeen hänen hautakirkkonsa sai nimen Santa Francesca Romana. Tässä kirkossa, Forum Romanumin ja Colosseumin välissä, solmitaan avioliittoja lähes päivittäin. Se ei johdu yksistään kirkon kauniista sijainnista, vaan monet uskovat tytöt haluavat noudattaa tämän pyhän elämäntapaa omassa elämässään vaimona ja äitinä.
Pyhän Francisca Roomalaisen muistopäivänä (9.3.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Jumala, sinä annoit pyhän Franciscan meille suureksi esikuvaksi ensin perheenäitinä ja sitten luostarisisarena. Auta meitä palvelemaan sinua uskollisesti, jotta kaikissa elämänvaiheissamme oppisimme näkemään sinut ja seuraamaan sinua. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
(Roomalainen Messukirja, s. 590)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 53.
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 77-78.
· Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, ss. 149-150.
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, s. 140.
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm
Francisca syntyi Rooman Trasteveressa vuonna 1384 hurskaaseen ja varakkaaseen aatelisperheeseen. Vanhemmat opettivat lastaan elämään hyvää kristillistä elämää ja ottamaan huomioon toiset, erityisesti köyhät lähimmäiset. 11-vuotiaana Francisca ilmoitti vanhemmilleen haluavansa kovasti saada luvan mennä luostariin, mutta vanhemmat taivuttivat hänet menemään naimisiin roomalaisen Lorenzo de’ Ponzianin kanssa nunnaksi tulemisen sijaan. Niinpä hänet naitettiin ajan tavan mukaan jo 13-vuotiaana rikkaalle mutta hyvälle ja hurskaalle Lorenzolle. Vaikka avioliitto oli järjestetty ja sen alkuajat olivat Franciscalle vaikeat, nuoret rakastuivat toisiinsa ja avioliitto kesti onnellisena ja ilman ristiriitoja neljäkymmentä vuotta. Perheeseen syntyi kuusi lasta, joita Francisca kasvatti todellisella kristillisellä rakkaudella ja viisaudella. Viisi lasta kuoli ehtimättä aikuisiksikaan. Se syvensi puolisoiden rakkautta toisiinsa.
Perhe ja lähimmäiset
Kun Franciscan anoppi kuoli, Franciscaa pyydettiin ottamaan vastuu taloudenhoidosta. Esikuvallisena perheenäitinä hän huolehti myös talonsa palvelusväestä ja kaupungin köyhistä.
Francisca kohteli palvelijoitaan kuin perheenjäseniä ja tuki heitä uskonnon harjoittamisessa. Lorenzon vanhemman veljen vaimo Vanozza olisi myös Franciscan tavoin halunnut elää mieluummin yksinäisyydessä ja rukouksessa kuin avioliitossa, ja Vanozzan ystävyys oli suureksi lohdutukseksi Franciscalle. Molemmat olivat hyviä perheenäitejä, mutta heiltä riitti aikaa ja voimia myös köyhien ja sairaiden auttamiseen.
Lorenzo aina tuki puolisoaan tämän hyväntekeväisyystyössä. Heidän palatsistaan Trasteveressa tuli kaikkien apua ja neuvoa tarvitsevien turvapaikka. Erityisesti siellä otettiin vastaan sairaat ja köyhät. Ruton riehuessa Roomassa he muuttivat talonsa todelliseksi sairaalaksi. Evangelist, toinen heidän pojistaan, kuoli myös ruttoon. Vuotta myöhemmin Franciscan eräänä päivänä rukoillessa kirkas valo täytti huoneen ja Evangelist astui huoneeseen arkkienkelin kanssa. Hän puhui onnellisuudestaan taivaassa ja kertoi myös, että tytär Agnes oli pian kuoleva ja että enkeli jäisi äidille suojelijaksi. Pian näyn jälkeen Agneksen vointi alkoi huonota ja hän kuoli 16-vuotiaana.
Suuri skisma ja kansalaissota
Vuosina 1378-1417 elettiin suuren skisman aikaa, jolloin samanaikaisesti oli toisinaan jopa kolmekin paavia. Näiden kannattajat kävivät keskenään sotia, joissa Rooman kaupunki vaurioitui pahasti. Voidakseen hoitaa sairaita ja haavoittuneita Francisca perusti asuinpalatsinsa säilyneeseen siipeen sairaalan. Lisäksi hän myi jalokivensä ja korunsa saadakseen ruokaa sairastuneille ja haavoittuneille. Vähitellen kaupungin muut asukkaat tulivat hänen avukseen.
Ajat olivat siis vaikeat ja ihmiset kärsivät rajuista kansalaissodista. Lorenzo johti laillista paavia kannattavia joukkoja väärän paavin joukkoja vastaan. Napolin kuningas, Anjoun Ladislaus, valloitti ikuisen kaupungin vuonna 1408. Koska Ponzianit olivat paavin kannattajia, heidän talonsa, maatilansa ja omaisuutensa ryöstettiin ja hävitettiin. Lorenzo joutui vangiksi ja hänen vanhin poikansa Battista, ainoa elossa oleva poika, otettiin panttivangiksi. Heidät vietiin pois Roomasta ja heitä kidutettiin. Puolisot antoivat silloin lupauksen elää vastedes veljenä ja sisarena, jos isä ja poika pääsisivät palaamaan takaisin kotiin. Nämä pysyivät hengissä, ja Francisca eli elämänsä viimeiset 12 vuotta ilman avioyhteyttä. On kerrottu, että Franciscan rukoillessa Santa Maria in Ara Coelin kirkossa isä ja poika vapautettiin kuin ihmeen kautta.
Perheen omaisuus saatiin myöhemmin takaisin, mutta Lorenzon terveys oli murtunut ja Francisca hoiti häntä hellästi. Vanhimmalle pojalle Battistalle valittiin vaimo Mobilia, jolla oli käskevä ja ylpeä luonne ja joka panetteli Franciscaa kaikkialla. Vasta kun Francisca Mobilian sairastuttua hoiti tätä lempeästi, tämä oppi arvostamaan anoppiaan ja halusi kaikessa jäljitellä häntä ja tulla hänen kaltaisekseen.
Leski ja benediktiinioblaatit
Monet roomalaiset etsivät Franciscan tukea ja useat roomalaiset naiset jakoivat Franciscan ihanteet ja työn yhteiskunnassa. Tästä syystä Francisca kokosi näitä naisia auttamaan puutteessa olevia ja vuonna 1426 hän perusti ns. Marian oblaatit -nimisen yhteisön, myös kiitokseksi rakkaidensa pelastumisesta. Tämä yhteisö tuli tunnetuksi Tor de’ Specchin oblaatteina ja oli yhteydessä Monte Oliveton benediktiineihin. Siitä tulikin ns. ”Le nobili oblate di Monte Oliveto” -maallikkosääntökunta, joka oli benediktiinien uudistettu haara. Francisca itse liittyi tähän yhteisöön miehensä Lorenzon kuoleman jälkeen vuonna 1436 ja hänet valittiin pian sen johtajaksi. Näin leskenä hänestä tuli vihdoinkin luostarisisar niin kuin hän oli pienenä toivonut kovasti. Nyt hän saattoi yhä esteettömämmin palvella kaupunkilaisia. Häntä sanottiin ”Roomaan Franciscaksi” jo hänen eläessään. Hän eli kokonaan rakkauden teoille.
Johannes Matteotti, joka oli Francescan rippi-isä viimeisen kymmenen vuoden ajan, on kirjoittanut Franciscan elämäkerran. Siinä hän kertoo tämän suurista mystisistä lahjoista, lukuisista ilmestyksistä ja suojelusenkelistä. Francisca keskusteli nähtävällä tavalla suojelusenkelinsä kanssa, joka aina kulki hänen rinnallaan. Ehkä tästä syystä häntä pidetään myös motoristien suojelijana. Lisäksi uskottiin, että hän hartailla rukouksillaan ja uhrautuvalla elämällään oli osaltaan vaikuttanut kirkon hajaannuksen päättymiseen.
Francisca kuoli 9. maaliskuuta 1440, neljä vuotta miehensä kuoleman jälkeen, ja hänet haudattiin Santa Maria Nuovan kirkkoon. Suuret joukot roomalaisia tulivat osoittamaan kunnioitustaan hänen hautajaisiinsa. Paavi Pius V julisti hänet pyhäksi vuonna 1608, ja sen jälkeen hänen hautakirkkonsa sai nimen Santa Francesca Romana. Tässä kirkossa, Forum Romanumin ja Colosseumin välissä, solmitaan avioliittoja lähes päivittäin. Se ei johdu yksistään kirkon kauniista sijainnista, vaan monet uskovat tytöt haluavat noudattaa tämän pyhän elämäntapaa omassa elämässään vaimona ja äitinä.
Pyhän Francisca Roomalaisen muistopäivänä (9.3.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Jumala, sinä annoit pyhän Franciscan meille suureksi esikuvaksi ensin perheenäitinä ja sitten luostarisisarena. Auta meitä palvelemaan sinua uskollisesti, jotta kaikissa elämänvaiheissamme oppisimme näkemään sinut ja seuraamaan sinua. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
(Roomalainen Messukirja, s. 590)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 53.
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 77-78.
· Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, ss. 149-150.
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, s. 140.
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm
RSS Feed