Tuhkakeskiviikkona, helmikuun 26. päivänä, aloitamme neljäkymmentä päivää kestävän paastonajan, niin kuin Jeesus vietti erämaassa neljäkymmentä päivää yksinäisyydessä paastoten (Matt. 4:1-11). Paastonajan alkupuoli korostaa parannuksen tekemistä, lähimmäisen rakkauden toteuttamista ja rukouselämän syventämistä. Sen loppuosa, varsinkin pyhä viikko, keskittyy Jeesuksen kärsimyshistorian seuraamiseen ja siten päättyy riemulliseen pääsiäisyön messuun ylösnousemuksen kunniaksi. Koko paastonaika auttaa meitä valmistautumaan tähän suureen ilon ja toivon juhlaan, Herramme synnistä ja kuolemasta saavuttamaan voittoon, ylösnousemukseen. Paasto johdattaa uskovia virittäytymään pääsiäisen salaisuuden viettoon kasteen muistamisen ja katumuksenteon kautta (SC 109).
Kirkossamme on nyt vain kaksi ainoata päivää, joihin liittyy abstinenssin ja paastoamisen velvollisuus, siis tuhkakeskiviikkona ja pitkäperjantaina; unohtamattakaan että paastonaikana kerätään myös paastouhria johonkin Suomen Caritaksen hyvään tarkoitukseen.
Paastonaika kestää tuhkakeskiviikosta kiirastorstain iltamessun alkuun. Paastonaika on adventtiin verrattuna vakavampi, koska sen pääaiheena on Jeesuksen kärsimys ja kuolema. Näin joka vuosi Kirkko antaa meille suotuisan liturgisen ajan syventyä Kristuksen pelastavaan kärsimykseen ja pyrkiä toteuttamaan sen vaikutusta elämässämme. Paastonajan yhteisessä ristintien hartaudessa me käymme läpi sekä Kristuksen kärsimyshistoriaa että omaa jokapäiväistä kärsimystämme. Vaikka Kristus ei kärsi enää ristillä, hän ei ole lopettanut kärsimystään, koska hän kärsii kärsivien kanssa aikojen loppuun asti (Ap.t. 9:5).
Kristuksen kärsimisen, kuoleman ja ylösnousemuksen kolmipäiväinen pääsiäisjuhla (Triduum Sacrum) alkaa kiirastorstain iltamessusta, saavuttaa keskipisteensä pääsiäisyönä ja päättyy pääsiäissunnuntain vesperiin. Nämä kolme pyhää päivää on koko kirkkovuoden huipentuma (SC 5). Syystä sanotaankin, että sitä huipentumaa, mitä sunnuntai merkitsee viikolle, pääsiäinen merkitsee koko vuodelle (SC 106).
Kiirastorstaiaamuna piispa viettää yhdessä papistonsa kanssa konselebraatiomessua, jossa hän siunaa pyhät öljyt ja valmistaa krisman. Kiirastorstai-iltana vietämme kahden sakramentin, Eukaristian ja pappeuden, perustamista.
Pitkäperjantaina vietämme Jeesuksen kuolemaa eli sitä pelastuksen hetkeä, jona Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Pitkäperjantai on koko kirkkovuoden ainoa päivä, jona ei vietetä Messua, koska Uuden testamentin ainoa varsinainen pappi, Jeesus Kristus, on kuollut; ja ainoa varsinainen uhri, Karitsa, on uhrannut itsensä sovittaakseen ihmiset Jumalan kanssa.
Pääsiäisyönä tapahtuu koko pelastustyön yhteenveto: Jeesuksen ylösnousemus kuolemasta. Jeesus todisti olevansa Jumalan Poika ja kuoleman ja elämän Herra. Tuon päivän liturgia korostaa valon ja veden vertauskuvia. Ne symboloivat Jeesuksen ylösnousemusta ja uutta elämää, jotka me saamme kasteen sakramentissa. Kaunis liturgia korostaa Jeesuksen saavuttamaa voittoa synnistä ja pimeydestä ja meidän kutsumustamme olla valon lapsia. Alkukirkossa pääsiäinen oli ainoa päivä, jolloin kasteessa otettiin kirkkoon uusia jäseniä. Siksi mekin tuona päivänä uudistamme kasteemme lupaukset.
Pääsiäinen ei ole yksinkertaisesti vain yksi juhla muiden joukossa, vaan ”juhlien juhla”, ”viettojen vietto”, niin kuin eukaristia on sakramenttien sakramentti (suurin sakramentti). Pyhä Athanasius kutsuu pääsiäisjuhlaa ”suureksi sunnuntaiksi”, niin kuin pyhää viikkoa kutsutaan idässä ”suureksi viikoksi” (KKK 1169). Viidenkymmenen päivän aikaa ylösnousemuksen sunnuntaista helluntaisunnuntaihin vietetään kuin yhtä ainoaa juhlapäivää tai pikemminkin "suurta Herran päivää". Nämä ovat ne päivät, joina erityisesti lauletaan "Halleluja". Pääsiäisaika on yhtä suurta juhlaa, kuin yhtä suurta sunnuntaita. Pääsiäisajan ensimmäiset kahdeksan päivää muodostavat pääsiäisoktaavin, ja niitä vietetään kuin Herran juhlapyhiä.
Neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisen jälkeen, helatorstaina, vietetään Kristuksen taivaaseenastumisen juhlaa. Sen jälkeiset 9 päivät valmistavat helluntain, Pyhän Hengen vuodattamisen, juhlapyhään.
Kaikki paaston ja pääsiäisen viettämisen tavat pyrkivät samaan, ihmisen sisäiseen puhdistumiseen ja uudistumiseen, että hän voisi iloiten kohdata ylösnousseen Herransa ja elää hänen yhteydessään. Paastonaika avaa meille monia teitä, jotka kaikki johtavat meitä pääsiäisjuhlan iloon ja vapauteen. Niinpä meidän pitäisi ottaa vastaan omaan sydämeemme paastonajan päämäärän ja soveltaa sen ikäämme, työhömme ja omaan hartauteemme. Näin me rikastumme siitä aarteesta, joka on kätketty paastoon ja pääsiäiseen. Näin me ymmärrämme sen vanhan perinteen, jonka mukaisesti katolilaiset toivottavat toisilleen siunattua paastonaikaa ja pääsiäistä.
Isä Tri Nguyen
Lähde:
Kirkossamme on nyt vain kaksi ainoata päivää, joihin liittyy abstinenssin ja paastoamisen velvollisuus, siis tuhkakeskiviikkona ja pitkäperjantaina; unohtamattakaan että paastonaikana kerätään myös paastouhria johonkin Suomen Caritaksen hyvään tarkoitukseen.
Paastonaika kestää tuhkakeskiviikosta kiirastorstain iltamessun alkuun. Paastonaika on adventtiin verrattuna vakavampi, koska sen pääaiheena on Jeesuksen kärsimys ja kuolema. Näin joka vuosi Kirkko antaa meille suotuisan liturgisen ajan syventyä Kristuksen pelastavaan kärsimykseen ja pyrkiä toteuttamaan sen vaikutusta elämässämme. Paastonajan yhteisessä ristintien hartaudessa me käymme läpi sekä Kristuksen kärsimyshistoriaa että omaa jokapäiväistä kärsimystämme. Vaikka Kristus ei kärsi enää ristillä, hän ei ole lopettanut kärsimystään, koska hän kärsii kärsivien kanssa aikojen loppuun asti (Ap.t. 9:5).
Kristuksen kärsimisen, kuoleman ja ylösnousemuksen kolmipäiväinen pääsiäisjuhla (Triduum Sacrum) alkaa kiirastorstain iltamessusta, saavuttaa keskipisteensä pääsiäisyönä ja päättyy pääsiäissunnuntain vesperiin. Nämä kolme pyhää päivää on koko kirkkovuoden huipentuma (SC 5). Syystä sanotaankin, että sitä huipentumaa, mitä sunnuntai merkitsee viikolle, pääsiäinen merkitsee koko vuodelle (SC 106).
Kiirastorstaiaamuna piispa viettää yhdessä papistonsa kanssa konselebraatiomessua, jossa hän siunaa pyhät öljyt ja valmistaa krisman. Kiirastorstai-iltana vietämme kahden sakramentin, Eukaristian ja pappeuden, perustamista.
Pitkäperjantaina vietämme Jeesuksen kuolemaa eli sitä pelastuksen hetkeä, jona Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Pitkäperjantai on koko kirkkovuoden ainoa päivä, jona ei vietetä Messua, koska Uuden testamentin ainoa varsinainen pappi, Jeesus Kristus, on kuollut; ja ainoa varsinainen uhri, Karitsa, on uhrannut itsensä sovittaakseen ihmiset Jumalan kanssa.
Pääsiäisyönä tapahtuu koko pelastustyön yhteenveto: Jeesuksen ylösnousemus kuolemasta. Jeesus todisti olevansa Jumalan Poika ja kuoleman ja elämän Herra. Tuon päivän liturgia korostaa valon ja veden vertauskuvia. Ne symboloivat Jeesuksen ylösnousemusta ja uutta elämää, jotka me saamme kasteen sakramentissa. Kaunis liturgia korostaa Jeesuksen saavuttamaa voittoa synnistä ja pimeydestä ja meidän kutsumustamme olla valon lapsia. Alkukirkossa pääsiäinen oli ainoa päivä, jolloin kasteessa otettiin kirkkoon uusia jäseniä. Siksi mekin tuona päivänä uudistamme kasteemme lupaukset.
Pääsiäinen ei ole yksinkertaisesti vain yksi juhla muiden joukossa, vaan ”juhlien juhla”, ”viettojen vietto”, niin kuin eukaristia on sakramenttien sakramentti (suurin sakramentti). Pyhä Athanasius kutsuu pääsiäisjuhlaa ”suureksi sunnuntaiksi”, niin kuin pyhää viikkoa kutsutaan idässä ”suureksi viikoksi” (KKK 1169). Viidenkymmenen päivän aikaa ylösnousemuksen sunnuntaista helluntaisunnuntaihin vietetään kuin yhtä ainoaa juhlapäivää tai pikemminkin "suurta Herran päivää". Nämä ovat ne päivät, joina erityisesti lauletaan "Halleluja". Pääsiäisaika on yhtä suurta juhlaa, kuin yhtä suurta sunnuntaita. Pääsiäisajan ensimmäiset kahdeksan päivää muodostavat pääsiäisoktaavin, ja niitä vietetään kuin Herran juhlapyhiä.
Neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisen jälkeen, helatorstaina, vietetään Kristuksen taivaaseenastumisen juhlaa. Sen jälkeiset 9 päivät valmistavat helluntain, Pyhän Hengen vuodattamisen, juhlapyhään.
Kaikki paaston ja pääsiäisen viettämisen tavat pyrkivät samaan, ihmisen sisäiseen puhdistumiseen ja uudistumiseen, että hän voisi iloiten kohdata ylösnousseen Herransa ja elää hänen yhteydessään. Paastonaika avaa meille monia teitä, jotka kaikki johtavat meitä pääsiäisjuhlan iloon ja vapauteen. Niinpä meidän pitäisi ottaa vastaan omaan sydämeemme paastonajan päämäärän ja soveltaa sen ikäämme, työhömme ja omaan hartauteemme. Näin me rikastumme siitä aarteesta, joka on kätketty paastoon ja pääsiäiseen. Näin me ymmärrämme sen vanhan perinteen, jonka mukaisesti katolilaiset toivottavat toisilleen siunattua paastonaikaa ja pääsiäistä.
Isä Tri Nguyen
Lähde:
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Pyhästä liturgiasta eli Sacrosanctum Concilium (4.12.1963)
- Paavi Paavali VI, apostolinen kirje Mysterii Paschalis (14.2.1969), Roomalainen Messukirja, ss. 79-81
- Yleiset ohjeet kirkkovuotta ja kalenteria varten, Roomalainen Messukirja, ss. 82-101
- Helsingin hiippakunnan kalenterin mukainen, Ordo, Kirkkovuosi 2019-2020, KATT 2019, ss. 2-7.
- Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1163-1178
RSS Feed