Lahjakas oppilas
Fidelis Sigmaringenilainen (oikea alkuperäinen nimi on Markus Rey) syntyi pormestarin perheeseen syksyllä 1577 Etelä-Saksan Sigmaringenissa. Viidestä sisaruksesta hän oli lahjakkain, siksi hänet lähetettiin Freiburgin yliopistoon, jossa hän opiskeli filosofiaa ja juridiikkaa. Tässä korkeatasoisessa koulutuksessa, Freiburg-in-Breslaussa, hän sai tohtorin arvon 1611 molemmissa aineissa. Matkustaminen avartaa maailmaa, niinpä hän matkusteli opiskeluaikanaan paljon. Ranskan-matkansa hän rahoitti esimerkiksi toimimalla kotiopettajana aatelisperheissä.
Köyhien asianajaja
Hänellä oli Elsassissa lainopillisen neuvonantajan virka 1611-1612. Hän antoi apuaan köyhille ottamatta useinkaan maksua. Pian häntä alettiinkin kutsua kansan keskuudessa ”köyhien asianajajaksi”. Joka tapauksessa hän pettyi ja katkeroitui yhä enemmän puolueellisen oikeuslaitoksen ja epäoikeudenmukaisten tuomioiden tähden. Häntä inhotti muiden lakimiesten ahneus ja korruptio, mikä sai hänet muuttamaan elämänsuuntansa. Niinpä hän sulki lopulta asianajotoimistonsa, antoi omaisuutensa köyhille ja ryhtyi fransiskaaniksi yhdessä veljensä Georgen kanssa.
Fidelis = uskollinen
Vuonna 1612 hän liittyi kapusiinien veljeskuntaan. Elettyään vuoden novisiaatissa hän antoi 1613 luostarilupauksensa, sitten hänet vihittiin papiksi ja samalla hän vaihtoi nimensä Fidelikseksi, ”Uskolliseksi”. Uskollinen hän olikin kuolemaan asti. Seuraavina vuosina hän toimi Elsassissa, Itävallan Vorarlbergissa ja Sveitsissä arvostettuna rippi-isänä ja loistavana saarnaajana. Entinen asianajaja osasi puhua niin intohimoisesti ja mukaansatempaavasti, että monet protestantitkin halusivat kuulla häntä. Tästä syystä hänet valittiin perättäisinä vuosina kolmen kapusiinitalon esimieheksi 1618-1622. Hyvien saarnojensa lisäksi hän tuli tunnetuksi myös siitä, että osoitti huolenpitoa sairaita ja kärsiviä kohtaan.
Roomaan juuri perustettu Uskon levittämisen kongregaatio (per. 1622) lähetti hänet lähetystyöhön sveitsiläisten protestanttien joukkoon Grisonsin alueelle, jossa hän oli hyvin onnistunut tehtävässään. Ajat olivat kuitenkin vaarallisia: 1618 puhkesi kolmikymmenvuotinen sota, ja kristillisten tunnustusten välinen viha kasvoi fanatismiksi. Vaadittiin suurta rohkeutta nousta saarnatuoliin julistamaan katolista uskoa. Fidelis ei tiennyt koskaan, keitä hänen kuulijansa olivat ja kuinka he reagoisivat. Kun hänen esimiehensä lähettivät hänet Graubündenin kantoniin, kalvinistien linnoitukseen, hän alkoi allekirjoittaa kirjeensä: ”Fidelis, kohta matojen ruokaa.”
Niin siinä kävikin. Hänen menestyksestään suuttuneina kalvinistit nostattivat seudun talonpojat häntä vastaan uskottelemalla, että hän oli Itävallan keisarin vakoilija. Niinpä kun Fidelis saarnasi Seewiesissä, Churin pohjoispuolella 24. huhtikuuta 1622, raivostuneet kalvinilaistalonpojat odottivat kirkon edustalla ja puukottivat hänet kuoliaaksi. Hänen viimeiset sanansa olivat rukous murhaajien kääntymisen puolesta.
Kapusiinien protomarttyyri
Fidelistä on kutsuttu kapusiinisääntökunnan protomarttyyriksi. Tämä kapusiinien ensimmäinen marttyyri sai viimeisen leposijansa Churin tuomiokirkon kryptassa.
Paavi Benedictus XIII julisti hänet autuaaksi 24. maaliskuuta 1729 ja paavi Benedictus XIV julisti hänet pyhimykseksi 29. kesäkuuta 1746. Hänen juhlapäiväänsä vietetään 24. huhtikuuta. Häntä pidetään lakimiesten suojelijana.
Fidelis eli seuraavien 9 paavien hallintokausien aikana: Gregorius XIII (1572-1585), Sixtus V (1585-90), Urbanus VII (1590), Gregorius XIV (1590-1591), Innocentius IX (1591), Klemens VIII (1592-1605), Leo XI (1605), Paavali V (1605-1621) ja Gregorius XV (1621-1623).
Taiteessa Fidelis kuvataan harhaoppisten kanssa, tallomassa sanaa “harhaoppi”, nuijalla piikkien kanssa, heittokirveen kanssa ja pyhän Joosef Leonessalaisen kanssa (toinen kapusiinien pyhimys).
Pyhän Fidelis Sigmaringenilaisen muistopäivänä (24.4.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Kaikkivaltias Jumala, sinä sytytit pyhän marttyyri Fideliksen sydämessä rakkauden tulen ja annoit hänen uskon julistajana saada marttyyrin kruunun. Suo meille hänen esirukoustensa tähden, että me rakkauteen juurtuneina saisimme yhdessä hänen kanssaan kokea Kristuksen ylösnousemuksen voiman. Tätä pyydämme saman Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen.
(Roomalainen Messukirja, s. 604)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 72
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 124-125
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, ss. 157-158.
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· Catholic Encyclopedia
Fidelis Sigmaringenilainen (oikea alkuperäinen nimi on Markus Rey) syntyi pormestarin perheeseen syksyllä 1577 Etelä-Saksan Sigmaringenissa. Viidestä sisaruksesta hän oli lahjakkain, siksi hänet lähetettiin Freiburgin yliopistoon, jossa hän opiskeli filosofiaa ja juridiikkaa. Tässä korkeatasoisessa koulutuksessa, Freiburg-in-Breslaussa, hän sai tohtorin arvon 1611 molemmissa aineissa. Matkustaminen avartaa maailmaa, niinpä hän matkusteli opiskeluaikanaan paljon. Ranskan-matkansa hän rahoitti esimerkiksi toimimalla kotiopettajana aatelisperheissä.
Köyhien asianajaja
Hänellä oli Elsassissa lainopillisen neuvonantajan virka 1611-1612. Hän antoi apuaan köyhille ottamatta useinkaan maksua. Pian häntä alettiinkin kutsua kansan keskuudessa ”köyhien asianajajaksi”. Joka tapauksessa hän pettyi ja katkeroitui yhä enemmän puolueellisen oikeuslaitoksen ja epäoikeudenmukaisten tuomioiden tähden. Häntä inhotti muiden lakimiesten ahneus ja korruptio, mikä sai hänet muuttamaan elämänsuuntansa. Niinpä hän sulki lopulta asianajotoimistonsa, antoi omaisuutensa köyhille ja ryhtyi fransiskaaniksi yhdessä veljensä Georgen kanssa.
Fidelis = uskollinen
Vuonna 1612 hän liittyi kapusiinien veljeskuntaan. Elettyään vuoden novisiaatissa hän antoi 1613 luostarilupauksensa, sitten hänet vihittiin papiksi ja samalla hän vaihtoi nimensä Fidelikseksi, ”Uskolliseksi”. Uskollinen hän olikin kuolemaan asti. Seuraavina vuosina hän toimi Elsassissa, Itävallan Vorarlbergissa ja Sveitsissä arvostettuna rippi-isänä ja loistavana saarnaajana. Entinen asianajaja osasi puhua niin intohimoisesti ja mukaansatempaavasti, että monet protestantitkin halusivat kuulla häntä. Tästä syystä hänet valittiin perättäisinä vuosina kolmen kapusiinitalon esimieheksi 1618-1622. Hyvien saarnojensa lisäksi hän tuli tunnetuksi myös siitä, että osoitti huolenpitoa sairaita ja kärsiviä kohtaan.
Roomaan juuri perustettu Uskon levittämisen kongregaatio (per. 1622) lähetti hänet lähetystyöhön sveitsiläisten protestanttien joukkoon Grisonsin alueelle, jossa hän oli hyvin onnistunut tehtävässään. Ajat olivat kuitenkin vaarallisia: 1618 puhkesi kolmikymmenvuotinen sota, ja kristillisten tunnustusten välinen viha kasvoi fanatismiksi. Vaadittiin suurta rohkeutta nousta saarnatuoliin julistamaan katolista uskoa. Fidelis ei tiennyt koskaan, keitä hänen kuulijansa olivat ja kuinka he reagoisivat. Kun hänen esimiehensä lähettivät hänet Graubündenin kantoniin, kalvinistien linnoitukseen, hän alkoi allekirjoittaa kirjeensä: ”Fidelis, kohta matojen ruokaa.”
Niin siinä kävikin. Hänen menestyksestään suuttuneina kalvinistit nostattivat seudun talonpojat häntä vastaan uskottelemalla, että hän oli Itävallan keisarin vakoilija. Niinpä kun Fidelis saarnasi Seewiesissä, Churin pohjoispuolella 24. huhtikuuta 1622, raivostuneet kalvinilaistalonpojat odottivat kirkon edustalla ja puukottivat hänet kuoliaaksi. Hänen viimeiset sanansa olivat rukous murhaajien kääntymisen puolesta.
Kapusiinien protomarttyyri
Fidelistä on kutsuttu kapusiinisääntökunnan protomarttyyriksi. Tämä kapusiinien ensimmäinen marttyyri sai viimeisen leposijansa Churin tuomiokirkon kryptassa.
Paavi Benedictus XIII julisti hänet autuaaksi 24. maaliskuuta 1729 ja paavi Benedictus XIV julisti hänet pyhimykseksi 29. kesäkuuta 1746. Hänen juhlapäiväänsä vietetään 24. huhtikuuta. Häntä pidetään lakimiesten suojelijana.
Fidelis eli seuraavien 9 paavien hallintokausien aikana: Gregorius XIII (1572-1585), Sixtus V (1585-90), Urbanus VII (1590), Gregorius XIV (1590-1591), Innocentius IX (1591), Klemens VIII (1592-1605), Leo XI (1605), Paavali V (1605-1621) ja Gregorius XV (1621-1623).
Taiteessa Fidelis kuvataan harhaoppisten kanssa, tallomassa sanaa “harhaoppi”, nuijalla piikkien kanssa, heittokirveen kanssa ja pyhän Joosef Leonessalaisen kanssa (toinen kapusiinien pyhimys).
Pyhän Fidelis Sigmaringenilaisen muistopäivänä (24.4.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Kaikkivaltias Jumala, sinä sytytit pyhän marttyyri Fideliksen sydämessä rakkauden tulen ja annoit hänen uskon julistajana saada marttyyrin kruunun. Suo meille hänen esirukoustensa tähden, että me rakkauteen juurtuneina saisimme yhdessä hänen kanssaan kokea Kristuksen ylösnousemuksen voiman. Tätä pyydämme saman Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen.
(Roomalainen Messukirja, s. 604)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 72
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 124-125
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, ss. 157-158.
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· Catholic Encyclopedia
RSS Feed