Bernardino on Italian tunnetuimpia pyhiä. Hän syntyi Sienan lähistöllä kuuluisan Sienan Katariinan kuolinvuotena. Sienasta tuli Bernardinonkin koti- ja opiskelukaupunki. Oikeastaan hän syntyi Albizzeschin aatelisperheeseen 8. syyskuuta 1380 Massa di Carrerassa, Marittimassa, jossa hänen isänsä toimi kuvernöörinä. Kolmivuotiaana hän menetti äitinsä. Pojan tultua kuusivuotiaaksi isä uskoi hänet veljensä perheen hoitoon Sienaan, ja hänet kasvatti hurskas täti. Sitten vähän myöhemmin isäkin kuoli ennen kuin poika oli 7-vuotias. Näin jäätyään orvoksi Bernardino päätyi tätinsä hoiviin, ja hoiti sitten vuorostaan vuoteeseen sidottua tätiään tämän 1402 tapahtuneeseen kuolemaan saakka.
Terve ja sairas
Sienassa Bernardino sai perusteellisen sivistyksen, luki Dantea, opiskeli myöhemmin juridiikkaa ja lopulta myös teologiaa. Siviili- ja kanonisen oikeuden kurssin jälkeen hän liittyi vuonna 1397 Santa Maria della Scalan kirkon sairaalan yhteydessä olevaan Neitsyt Marian hengelliseen yhteisöön.
Kun kaupungissa puhkesi rutto vuonna 1400, otti silloin 20-vuotias Bernardino kumppaneineen hoitaakseen tuon paikallisen sairaalan, jonka lähes koko henkilökunta oli kuollut ruttoon. Opillisen uran sijasta hän alkoi nyt hoitaa sairaita. Hän palveli rutosta kärsiviä ja otti kymmenen kumppanin avustuksella johtaakseen neljäksi kuukaudeksi koko sairaalan. Hän sai itsekin ruttotartunnan mutta selvisi siitä hengissä. Silti hän sairastui niin vakavasti, ettei koskaan enää ollut täysin terve.
Fransiskaani ja pappi
Epidemian päätyttyä Bernardino oli 22-vuotiaana päässyt selville kutsumuksestaan. Hän liittyi fransiskaanien sääntökuntaan 8.9.1402 lahjoitettuaan kaiken omaisuutensa köyhille. Hänet vihittiin papiksi 24-vuotiaana, 8.9.1404, syntymäpäivänään. Hän perusti pienen luostarin Capriolan vuorelle ja eli siellä rukoillen ja opiskellen. Viettäessään aikaa pitkään syrjässä hän halusi keskittää energiansa rukoukseen ja hengelliseen valmistautumiseen, minkä jälkeen hänet valittiinkin vuonna 1420 sääntökuntansa provinsiaaliksi Toscanaan.
Näin toistakymmentä vuotta Bernardino eli syrjään vetäytyneenä, kunnes hänen puhujanlahjansa huomattiin melkein sattumalta. Häntä alettiin pyytää saarnamatkoille kaikkialle Italiaan. Juuri pitkän valmistelun jälkeen hän ryhtyi toteuttamaan uskomattoman laajaa apostolaattia. Hän matkusti Genovasta alkaen läpi koko pohjoisen ja keskisen Italian julistaen katumusta ja kääntymystä. Kirkot eivät riittäneet suurelle kuulijajoukolle, joten hän sai saarnata toreilla. Pappeja ei riittänyt kuulemaan rippiä ja jakamaan kommuuniota hänen saarnojensa ansiosta.
Erilainen saarnaaja
Bernardinoa pidettiin 15. vuosisadan huomattavimpana saarnaajana, jonka tyyli oli yksinkertainen, tuttu ja täynnä kuvia. Ennen häntä useimmat saarnaajat joko lukivat valmistetun puheen tai lausuivat retorisen puheen. Sen sijaan, että hän olisi pysynyt luostarissa ja saarnannut vain liturgian aikana, hän saarnasi suoraan yleisölle. Yli 30 vuoden ajan hän saarnasi kaikkialla Italiassa vaikuttaen suuresti 1400-luvun alun uskonnolliseen herätykseen. Vaikka hänellä oli heikko ja käheä ääni, hänen sanotaan olleen yksi aikansa suurimmista saarnaajista.
Tyylikkäänä ja kiehtovana saarnaajana Bernardino puhui useita kertoja päivässä ja keräsi aina ympärilleen suuren väkijoukon. Hänen saarnatyylinsä oli muiden myöhäiskeskiajan saarnaajaveljien tavoin eloisaa ja tunteisiin vetoavaa. Hän käytti apunaan anekdootteja, mimiikkaa, näyttelemistä, pelleilyä ja lausuntaa liikuttaen kuulijansa nauruun ja kyyneliin. Sanottiin, että hänen saarnojensa tekstit "ovat tunnustettuja italialaisen puhekielen mestariteoksia". Hänen puheensa suositut kuvat ja luova kielenkäyttönsä houkuttelivat suuria väkijoukkoja kuulemaan hänen pohdintojaan. Siviiliviranomaiset esittivät kutsuja hänelle useammin kuin kirkolliset, sillä toisinaan kaupungit tienasivat häntä kuulemaan saapuneiden ihmisjoukkojen avulla.
Toisin kuin monet aikalaisensa Bernardino ei valinnut teemaansa päivittäisestä liturgiasta vaan sienalaisten tavallisesta elämästä. Hän valitsi raamatullisia teemoja keskittyäkseen yleisönsä välittömiin hyötyihin ja tarpeisiin. Tämä osoittautui tehokkaaksi kiinnittäessään heidän huomionsa. Naiset muodostivat suurimman osan kuuntelijoista, ja yleisön koko vaihteli saarnan päivän, ajan ja aiheen mukaan. Sanotaan, että hänen saarnojensa aiheet paljastavat paljon 1400-luvun Italian senaikaisesta kontekstista.
Bernardino kieltäytyi kolmesti piispanvirasta useassa kaupungissa, mutta joutui nimitetyksi sääntökuntansa vikaariksi vuosiksi 1438-1442. Hän on myös vastuussa siitä, että sääntökuntaan palautettiin ankarampi kuri ja sääntöjen uskollinen noudattaminen. Bernardinon uudistus vei veljet pois erakkoudesta ihanteena ja toi sen tilalle näkemyksen saarnaajista ja opettajista, jotka työskentelivät aktiivisesti koko Kirkon hyväksi. Bernardino perusti myös teologiakouluja Perugiaan ja Monteripidoon, sillä hän ymmärsi, että veljille tietämättömyys on yhtä vaarallista kuin rikkaudet.
Jeesuksen nimi ja uusi kevät
Bernardino rakasti yli kaiken Jeesuksen nimeä. Hän jätti jokaiseen paikkaan, jossa oli saarnannut, taulun, jonka keskukseen oli kuvattu aurinko ja Jeesuksen monogrammi IHS. Juuri näin hän on erityisen tunnettu Jeesuksen Pyhän Nimen kunnioittamisen levittämisestä. Saarnojensa lopuksi hänellä oli tapana nostaa esiin kortti, jossa oli säteiden ympäröimät kirjaimet IHS. Kerrotaan, että muuan kortintekijä, joka oli joutunut puille paljaille Bernardinon uhkapeliä vastustavien saarnojen takia, korvasi tappionsa moninkertaisesti valmistaessaan näitä IHS-kortteja.
Jeesuksen nimen lisäksi Bernardino edisti suuresti sekä Neitsyt Marian että Joosefin kunnioitusta Italiassa. Vanhat kronikat kertovat, että Bernardinon vaikutuksesta tuli kevät maailmaan. Monet löysivät uudestaan Jumalan, julkisyntiset palasivat kirkon yhteyteen, orvoista ja köyhistä alettiin pitää huolta, puolueriidat loppuivat. Nimittäin hän esti monet Toscanan kaupunkien välillä käydyt sukuriidat ja sodat ja onnistui monissa kaupungeissa estämään renessanssin tuomaa hengellistä rappiota.
Kuolema ja pyhimys
Bernardino eli kaikkiaan kuuden paavin hallintokausien aikana: Urbanus VI (1378–1389), Bonifacius IX (1389–1404), Innocentius VII (1404–1406), Gregorius XII (1406–1415), Martinus V (1417–1431) ja Eugenius IV (1431–1447). Hän kuoli voimansa loppuun kuluttaneena Aquilassa 63-vuotiaana. Ennen kuolemaansa hän ehti saarnata viitenäkymmenenä peräkkäisenä päivänä ja menehtyi sitten 20. toukokuuta 1444. Kuusi vuotta myöhemmin hänet julistettiin pyhäksi. Paavi Nikolaus V kanonisoi hänet vuonna 1450.
Pyhä Bernardino on mainostajien, mainostamisen, kommunikaatioiden, hallitsemattoman uhkapelaamisen, uhkapeliriippuvaisten, keuhkojen, julkisten suhteiden, rinta- ja hengitys- ja keuhko-ongelmien, Italian Aquilan, Californian San Bernardinon hiippakunnan ja Italian suojeluspyhimys. Hänen symboleitaan ovat IHS kultasäteisen ympyrän sisällä ja avoin kirja. Juuri näin hänet kuvataan usein fransiskaanina pitelemässä aurinkoa, johon Jeesuksen nimi on kirjoitettu.
Pyhän Bernardino Sienalaisen muistopäivänä (20.5.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Jumala, sinä herätit autuaan Bernardinon sydämessä palavan rakkauden Jeesuksen pyhää nimeä kohtaan. Suo hänen ansioidensa ja esirukoustensa tähden, että sinun rakkautesi henki täyttäisi meidät kokonaan. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
(Roomalainen Messukirja, s. 615)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 86-87.
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 154-155.
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, s. 139.
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· Saint Bernardine of Siena, Italian theologian, Encyclopedia Britannica.
· St. Bernardine of Siena, Catholic Encyclopedia, www.newadvent.org.